Kuvaus kuluneesta työviikostani -Istanbul, Haikko ja Hintsa Performance

Pasi Aaltola
Johtaja, MBA-koulutus

Tämä on erilainen blogikirjoitus. Yksittäisen aiheen sijaan päätin kirjoittaa kuvauksen koko kuluneesta työviikostani 12.-17.5. 2019. Se oli olikin aikamoinen hulinaviikko kaikkine tapahtumineen. Blogaus on rennolla puhekielisellä otteella kirjoitettu ja se on todennäköisesti tarpeettoman pitkä. Mutta lienee täällä internieetissä tilaa tämmöisillekin.

Lähtö. Sunnuntaina 12.5. klo 11.00 kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla koukkasin työpaikalta mukaan sinne unohtuneet, mutta lennoilla töihinsä uppoutuvalle musadiggarille ah niin tuikitärkeät vastamelukuulokkeet. Työkaverin, koulutuspäällikkö Markku Laajalan muistin myös hakea kyytiin. Markun unohtaminen olisi ollutkin paljon harmillisempaa. 

Ajomatkalla kentälle ideoimme kesäkuun alun EMBA-lopputyöseminaarin sisältöä ja toteutustapaa. Siihen tuli monta ideaa jotka dokumentoin kentällä tuoreeltaan talteen Evernote-muistiinpanoihin. Kentällä oli muutenkin lähes 4 tuntia aikaa tehdä duunia, koska lentoni Istanbuliin lähti pari tuntia Markun Barcelonan konetta myöhemmin. 

EADA management training centrer

Käväisin terminaalin toisessa päässä portilla 15 morjestamassa International Management  kurssille Markun ja Kauppisen Jyrkin kanssa lähtevää porukkaa. Se kurssi on muuten mielenkiintoinen projekti. Meidän EMBA-ryhmä matkusti Barcelonan EADA:an opiskelemaan yhdessä Ranskan vanhimman teknillisen yliopiston, Ecole des Ponts Paris Tech:n, EMBA-ryhmän kanssa. Mainio kolmen AMBA-akkreditoidun yliopiston yhteishanke.

Omalla lähtöportilla tapaan Ari Mannisen jonka kanssa lähdemme reissuun. Koneessa duunit jatkuvat muutaman ipadille ladatun pdf-tiedoston merkeissä. Kuulokkeista soi Within Temptation. Havahdun huomaamaan että bändin alkuvuodesta julkaistun levyn avausbiisin The Reckoning, aloituksen torvisoundeissa on matkakohteen Istanbulin mieleen tuovaa oriental-vibaa. 

Yli 15 miljoonan asukkaan Istanbul on ilmasta henkeäsalpaava näky. Entisen Konstantinopolin valomerta riittää horisonttiin saakka niin Euroopan kuin Aasian puolelle. Matkapäivä päättyy hotellille saapumiseen vähän puolen yön jälkeen. Uni tulee ennen kuin CNN:n Christiane Amanpour ehtii podcastiaan kunnolla aloittaa. Tehokas iltasatu.

Maanantai-aamuna hotellin aamupalalla kilahtaa Whatsapp-viesti Markulta Barcelonasta. Hän on sopinut siellä että Pariisista tulee marraskuussa EMBA-ryhmä Suomeen meidän järjestämälle opintojaksolle. No jo on nopea jätkä. Itse en ole saanut vielä aamupalaakaan syötyä. 

Konferenssi alkaa vasta puolilta päivin, joten perustan toimiston Intercontinental hotellin katetulle kattoterassille. Kerrankin on hotellin mahtipontisessa nimessä jotakin tolkkua, sillä työpisteestäni avautuu maisema Aasian puolelle Bosporinsalmea. Vastaan muutamaan sähköpostiin, valmistelen tarjousta ja hoidan parin yrityksen hallitustyöhön liittyvää viestintää. 

En lakkaa ihmettelemästä nykyajan nettiyhteyksien päälle rakentuvaa työntekoa. Samaan aikaan kun olen matkustanut juuri tänne nimenomaan tapaamaan toisia ihmisiä, niin toisaalta on Ihan sama missä paikassa tietyn osan muista töistä tekee. 

Parin tunnin aikana käytössäni ovat WhatsApp, Microsoft Teams, Yammer, Slack, Trello jne.
Ja Outlook ja vpn-verkkolevyt tietysti. Aamupäivä kuluu nopeasti. 

Association of MBAs global conference

Association of MBA:n vuotuinen International conference for deans and directors on minulle kenties yksi työvuoden kohokohtia. Tällä kertaa tilaisuuden sisältö oli erityisen tasokas. Agendalla olivat MBA-markkinan näkymät, koulutuksen innovaatiot, teknologian ja tekoälyn kehitys jne. 

Suurin anti tilaisuudessa on kuitenkin verkosto ja ihmiset joita siellä tapaa. Monen ulkomaisen yliopistotuttavan kanssa muisteltiin mennyttä yhteistyötä ja innovoitiin tulevaa. Järjestävän AMBA-organisaation henkilöt ovat minulle tavallaan työkavereita, sillä olen mukana myös AMBA-akkreditointien arviointiryhmissä. 

Tällä kertaa konferenssiin osallistui myös dekaanimme Hanna-Leena Pesonen jonka esittelin AMBA:n johtajalle Andrew Main Wilsonille. Ja tottakai otettiin myös se perinteinen konfa-pose. 

Keskiviikon paluulennolle Helsinkiin olin budjetoinut lukuhommia, mutta itse asiassa iso osa lennosta meni tämän blogin alkuosan luonnosteluun. Soundtrackistä vastasi 3 Doors Down. Hyvä muuten että muistin toukokuun 
blogi-vuoroni ajoissa, Nygrenin Tiina  pitää
meillä tiukasti huolta että blogissa on aina
tuoretta luettavaa.

Illallispuhe Haikon kartanon pyöreässä salissa

Helsingin kentältä nappasin Barcelonasta pari tuntia aiemmin palanneen Markun kyytiin ja sitten laitettiin jaggen nokka kohti Porvoota ja Haikon kartanoa. Matkalla vaihdettiin kuulumiset ja purettiin antia kummankin reissusta. Ja sitähän oli. Kaikkia reissujen ideoita en voi tässä vielä kertoa, mutta sanotaanko että perästä kuuluu. "Aina oppii kun on kotoa pois sanoo vanha kansa" piti jälleen kutinsa.

lounastunnin taukoliikunta

Ajomatkalla kävimme myös läpi tulevan kahden päivän kuvioita. Haikossa ohjelmassa oli Menestyksen Strategiat
-kurssin päätösjakso. Se on ehdottomasti yksi työvuoden kohokohta. Jakson teemana oli itsensä johtaminen, sekä arvot ja etiikka. Hyvää settiä. Erityisesti Hintsa Performancen malli kokonaisvaltaiseen itsensä johtamiseen käytännön harjoitteineen puhutteli porukkaa. 

Isojen kurssien päätösjaksot ovat aina samaan aikaan mahtavan juhlavia, ja toisaalta nostalgisen haikeita. Mutta aikansa kutakin. Seuraava Menestyksen Strategiat alkaa vasta lokakuun lopussa, mutta siihen on ilmoittautunut jo tähän mennessä yli 30 osallistujaa! Ihan mielettömän hieno juttu.

No mitä toukokuun 2019 viikosta nro 20 jäi hattuun? Paljonkin. Kymmeniä tavattuja ihmisiä, uutta ymmärrystä ja paljon ideoita. Huikea viikko se oli, joskaan ei ihan tavallinen. Mutta toisaalta, eihän mikään työviikko ole. Itse asiassa, koko työn ja työajan käsitteet ovat aika jänniä tämäntyyppisissä hommissa. Olisi esimerkiksi aika absurdia yrittää laskea kuluneelta viikolta vaikkapa tehtyjä työtunteja. Tein töitä oikeastaan koko valveillaoloajan. Toisaalta tuntiakaan en kuluneesta viikosta vaihtaisi pois. En ainakaan illallisista. Kentällä odotteluista joutaisi vaihtoon muutama hetki. Hapkidotreenit kotisalilla jäivät tällä viikolla väliin, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain vähän liikuntaakin mahdutettua jokaiseen päivään. Palautumisen ja levon suhteen viikko menikin sitten vähän niin ja näin.

Se oli semmoinen viikko ja maanantaina jatkuu sitten taas. Tai no, sunnuntaina on yksi Skype mutta sitä ei lasketa. Alkuviikon olen toimistolla Jyväskylässä ja keskiviikkona hyppään Tikkakoskelta koneeseen matkatakseni Helsingin ja Heathrown kautta loppuviikon työkeikalle Limerickiin. Saas nähdä mitä kaikkea mielenkiintoista ensi viikko tuo tullessaan.

Lopuksi tärkein tosiasia. Kaikkien duunihommien, touhottamisen ja reissuamisten tiimellyksessä fakta on se, että mikään ei ole hienompaa kuin palata kotiin. Paluumatkojen biisivalintana seuraava kasarijärkäle toimii aina. 

Päätän viikkoraporttini tähän (Tobleronet laukussa). 

pasi.aaltola(at)jyu.fI

JYU Executive MBA