maanantai 27. syyskuuta 2021

Tarkoituksella vai siitä huolimatta?

Olin tässä hiljattain taas kerran tilaisuudessa, jossa korostettiin virheistä oppimista ja niiden sallimista. Tämän kaltaista puhetta kuulee vähän joka paikassa. Voisi sanoa sen olevan aika lailla ajan henkeen kuuluva. Mutta nyt pitää tehdä tunnustus: Minä en kuitenkaan tykkää tästä! Itse kuulun vähän erilaiseen koulukuntaan: sellaiseen, joka ei halua korostaa virheitä, vaan oppimista. Varmasti tavoite on molemmissa tapauksissa sama, mutta minusta myös sanoman muotoilulla on merkitystä. 

Peruutetaan hetkeksi ja pohditaan, mikä tässä virheistä oppimisessa on tavoite. Tavoitehan on se, että jonkin uuden asian kokeilusta ei "joudu tuomiolle", jos se ei nyt sitten onnistuisikaan toivotulla tavalla. Virheistä oppimisessa oletetaan, että virhe on ok, kunhan et tee sitä samaa uudelleen, koska nyt se on kerralla opittu vääräksi tavaksi. Entä, jos keskittäisinkin huomion tuohon kohtaan “ei joudu tuomiolle”. Tämä on aivan oleellinen ja haluaisin tarkastella sitä omana kohtanaan.  



Kokeilut mahdollistava ympäristö on sellainen, jossa ihmiset uskaltavat tehdä asioita. Se on ympäristö, joka on turvallinen. Kukaan ei uhkaa, naura tai solvaa. Juuri tämänkaltainen oletus antaa mahdollisuuden keksiä ja kokeilla jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Eli taika ei olekaan niissä virheissä, vaan ilmapiirissä, organisaatiokulttuurissa. Kun käännetään ajatus tähän malliin, fokuksen ei siis tulekaan olla niissä virheissä, vaan siinä, että voidaan oppia ilman pelkoa. No, tarvitaanko sitten niitä virheitä lainkaan? Ei välttämättä, sillä onnistumisista oppiminen on ehkäpä vielä hienompaa: ensin saa huipputunteen onnistumisesta ja sitten vielä toisen samanlaisen, kun suorite on analysoitu ja ymmärretty syy, mikä johti onnistumiseen. 
 

Tässä kohtaa tulevat sitten vielä ne virheetkin. Ei aina voi onnistua, mutta silti voidaan haastaa tekemään ja kokeilemaan. Toki kokeilussakin pitää aina jokin tolkku olla takana, mutta näin siis yleisesti, myös ne virheet tarjoavat hyvän hetken oppimiseen, kunhan tälle oppimiselle on myös oma aikansa. Edellisessä virkkeessä on kaksi oleellista sanaa: “myös” ja “kunhan”. Jos nämä ovat läsnä prosesseissa ja kulttuurissa, mahdollistaa ympäristö silloin paljon enemmän. 

Oppimista tukevat prosessit ja tekemään kannustava ilmapiiri ovat strategisia voimavaroja ja siten mitä suurimmassa määrin johtamisen kysymyksiä!
 





jani.kurhinen(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, JYU EMBA
emba.jyu.fi 



Menesty johtajana. JYU EMBA.

keskiviikko 1. syyskuuta 2021

EMBA – maailman henkilökohtaisimmat opinnot

Syyskauden alku oli hyvä hetki pysähtyä miettimään EMBA-opintojen ydintä. Pohdin asiaa monesta suunnasta ja vähitellen ajatus alkoi kiertyä EMBA-opintojen vahvaan ja moniulotteiseen henkilökohtaisuuteen. Olisivatko EMBA-opinnot jopa maailman henkilökohtaisimmat?


Tieto

Opinnoissa uuden tiedon hankkiminen on usein keskeistä. EMBA-opintojen yksi erityispiirre liittyy siihen, että pelkkä uusi tieto ei ole vielä se olennainen asia, vaan olennaista on aina uuden tiedon käyttö oikeassa elämässä. EMBA-maailmassa ” tieto – tiedon käyttö” kuuluvat aina yhteen.  Ja tiedon käytön pohdinta on parhaimmillaan hyvin henkilökohtaista oman toimintatavan ja omien toimintamahdollisuuksien analysointia, arviointia ja kehittämistä.

Tällöin analysoidaan tarkkaan se tilanne, jossa uusi tieto on merkityksellistä ja jossa sitä voi oikeasti käyttää. Samalla tunnistetaan oma henkilökohtainen liikkumatila ja kyky käyttää tietoa, joko yksin tai mieluummin yhdessä muiden kanssa.

Minä/me

EMBA-opintojen henkilökohtaisuutta on myös oman johtajaidentiteetin reflektointi ja vahvistaminen. Jokainen johtaja vaikuttaa väistämättä omalla kokonaispersoonallisuudellaan ja olemuksellaan. Niinpä oman toimintakyvyn lisääminen on tässäkin mielessä äärimmäisen henkilökohtainen asia. Kuka minä olen, miten minä toimin ja johdan – voisivatko kysymykset olla paljon henkilökohtaisempia?

Samalla on selvää, ettei nykyisessä työelämässä kukaan toimi tyhjiössä vaan olennaista on verkosto, jossa toimitaan. Luonnollisesti verkostoa on organisaation sisällä, mutta monilla myös paljon organisaation ulkopuolella, jopa eri tavoin globaalisti.

Verkostoissa luottamuksen taso on eräs avaintekijä. Luottamuksen taso vaikuttaa ratkaisevasti siihen mitä verkostossa puhutaan ja kuinka verkosto toimii. Pätevä ja merkittävä verkoston jäsen ei ole vain tekninen solmukohta ja jokin titteli jostakin verkostoon kuuluvasta organisaatiosta, vaan ihminen joka tunnetaan ja johon luotetaan. EMBA-opintojen näkökulmasta myös verkostojen johtamisen kyky ja verkostoissa toimisen taito on hyvin henkilökohtainen asia. 


EMBA opintojen haaste

Maailmassa tuntuu olevan tyypillistä, että monet asiat ovat samalla sekä vahvuus että myös mahdollisesti heikkous. Tätä samaa on myös EMBA-opintojen henkilökohtaisuudessa. Niinpä yksi EMBA-opintojen haasteista liittyy opintojen henkilökohtaisuuteen ja siihen, että opinnot on räätälöity organisaatioiden johtamisesta ja kehittämisestä vastaaville. Tässä asetelmassa opinnot ovat lähellä sitä maailmaa, jossa johtaja/asiantuntija toimii.

Niinpä haasteeksi muodostuu kyky ja halu käyttää opintojen virikkeitä uusien näköalojen löytämiseksi. Kuinka rakentavasti haastaa itselle tuttu maailmankuva, kuinka katsoa asioita vielä uusin silmin?

Muistan keskustelun EMBA-opintoja tekevän kokeneen toimitusjohtajan kanssa. Hän sanoi: ”päätin ottaa opinnot tosissani”. Jokaisessa organisaatioissa johtajilla ja asiantuntijoilla on liikkumatilaa valita oma suhtautumisensa ja tosissaan ottamisen aste. Jokaisessa organisaatiossa tosissaan ottavat pätevät toimijat ovat keskeinen voimavara.

EMBA-opintojen maailmassa liikkumatila omien valintojen ja oman suhtautumisen suhteen on väistämättä laaja ja samalla korostuu opintojen henkilökohtaisuus tässäkin mielessä. Millaisia asioita otan kehitettäväkseni? Kuinka arvioin ja kehitän omaa toimintakykyäni? Kuinka kytken verkostoani mukaan kehittymään ja kuinka rakennan uutta verkostoa? Mitä pyrin toimintaympäristössäni muuttamaan? Mitä viitekehyksiä ja uusia ajatuksia otan opintojen aikana aktiiviseen käyttööni? – monta tärkeää henkilökohtaista valintaa.

EMBA-ohjelman henkilökohtaisin hyöty

EMBA-ohjelma on melkoinen kokonaisuus ja ohjelman hyödyiksi nimetään usein mm. viimeisempien tietojen ja viitekehysten haltuunotto, uudet verkostot ja ystävyyssuhteet, johtamisen uudet valmiudet niin muutosjohtamisen kuin myös itsensä johtamisen saralla.

Useita keskusteluja EMBA-alumnien kanssa käyneenä ja useita oppimisanalyysejä lukeneena (oppimisanalyysi = EMBA opiskelijan arvio opintomatkasta opintojen valmistuessa) olisin valmis tekemään tulkinnan, että henkilökohtaisin hyöty EMBA-matkasta on sittenkin vielä jotain muuta.

Tulkintani mukaan kaikkein henkilökohtaisin hyöty on opintojen myötä entisestään vahvistunut kyky, taito ja into jatkuvasti arvioida omaa ajattelua ja valmius koko ajan testata ideoita käytännössä ja oppia uutta.

Toivotan kaikille erinomaista syyskautta maailman henkilökohtaisimpien opintojen parissa.






Ari Manninen, johtaja
ari.manninen(at)jyu.fi

Avance-johtamiskoulutus
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
emba.jyu.fi






torstai 24. kesäkuuta 2021

Asiakaskokemuksen johtaminen koronarajoitusten aikana

”Asiakaskokemus on asiakaspolun eri kosketuspisteissä rakentuva, subjektiivisesti määrittyvä kognitiivinen, emotionaalinen, sosiaalinen ja sensorinen kokemus.”

Näin professori Hannu Saarijärvi määritteli asiakaskokemuksen kevään EMBA Asiakkuuksien ja myynnin johtamisen kurssilla. Seuraavassa omia ajatuksiani ja pohdintojani Hannun ajatusten pohjalta.

Koronarajoitukset ovat vaikuttaneet monin eri tavoin ihmisten ja organisaatioiden arkeen. Tavanomaiset kohtaamiset, eli asiakaspolun kosketuspisteet ovat muuttuneet. Näyttää jopa siltä, että perinteinen asiakaspolku olisi jopa lyhentynyt. Siinä missä aiemmin sai kohdata aidon ihmisen sekä elävän vuorovaikutustilanteen, tilanne onkin muuttunut rajoitusten johdosta varsin itsenäiseksi ja yksinäiseksi toiminnaksi erilaisten verkossa tarjottavien palvelujen kanssa.

Reilu vuosi sitten, kun rajoitukset alkoivat ja monet arkiset toiminnot siirtyivät verkon kautta hoidettaviksi, moni varmaankin jopa koki, että onpa hyvä kun ei tarvitse kohdata ketään ihmistä, sen sijaan voinkin hoitaa asiani suoraan verkon kautta ja ilman pelkoa koronatartunnasta. Reilu vuosi sitten meille luotiin viranomaisten ja hallituksen toimesta poikkeusolot ja tilanne herätti kansalaisissa vahvaa pelon tunnetta kaikenlaisia kohtaamistilanteita kohtaan. Toinen vaihtoehto olisi toki ollut turvallisuuden tunteen vahvistaminen. Selvää kuitenkin on, että poikkeusoloilla on ollut vaikutusta asiakaspolun kosketuspisteisiin. 


Kuten Saarijärvi toteaa, asiakaskokemus on aina asiakkaan oma subjektiivinen kokemus, mutta sen määrittämiseen vaikuttaa myyjä tai palvelun tarjoaja kaikissa asiakaspolun kosketuspisteissä. Asiakkaan tarpeiden, toiveiden ja odotusten kannalta on erityisen tärkeää saada oikeaa sekä riittävää tietoa ja informaatiota tuotteesta tai palvelusta.

Korona-aikana oikean ja ajantasaisen informaation merkitys on kasvanut, samalla haasteeksi on noussut erilaisten viestintäkanavien hallinta. Löytyykö oikea tieto www-sivulta, Facebookista, Instagramista vai jostain muualta, toivon mukaan oikeana ja ajantasaisena kaikista eri kanavista. Tähän asiakaspolun kosketuspisteeseen korona-aika on tarjonnut erinomaisen hyvän mahdollisuuden parantaa asiakaskokemusta, mutta toisaalta myös epäonnistua siinä totaalisesti. Voisi ajatella, että tässä asiakaspolun (kognitiivinen) kosketuspisteessä asiakaskokemuksen johtamisen mahdollisuudet ovat mitä suurimmassa määrin tuotteen tai palvelun tarjoajan valintoja.

Sosiaalisen ulottuvuuden kosketuspiste on ehkä kokenut suurimmat haasteet korona-aikana. Pelko on rajoittanut asiakkaiden luottamusta elävään vuorovaikutukseen, sen sijaan onkin haluttu asioida verkon kautta. Päivittäistavarakauppa lienee mitä parhain esimerkki, toki taustalla on verkkokaupan kasvun trendi, mutta korona laittoi turbovaihteen päälle. Voisi melkein sanoa, että se yllätti kauppiaat ’housut kintuissa’, mutta nopeina päätöksentekijöinä päivittäistavarakauppiaat loivat nopeasti logistiset systeemit isojenkin volyymien hoitamiseen.

Sosiaalisen kanssakäymisen sijaan on tullut asiointi erilaisten verkkopalvelujen kanssa ja harvoin niissä pääsee ihmisen kanssa asioimaan. Asiakaspolun sosiaalisen ulottuvuuden kosketuspiste on ehkä vain kuljettaja joka tuo verkon kautta tilatut tuotteet kotiin. Monessa tapauksessa senkin korvaa postin pakettiautomaatti. Asiakaskokemuksen johtamisen näkökulmasta suurimpana haasteena taitaa olla logistiikka, varsinkin niissä tilanteissa missä koko logistinen ketju ei ole omissa käsissä, vaan käytetään ulkopuolisia palveluntarjoajia. Kevään kurssilla eräs kauppias kertoikin, että hän oli lähtenyt kuljetusauton mukaan jakamaan tilauksia asiakkaille, näin hänelle tarjoutui edes pieni hetki aitoon vuorovaikutukseen asiakkaan kanssa.

Emotionaalisen ulottuvuuden kosketuspisteiden näkökulmasta olisi tärkeää tunnistaa millaisia tunteita asiakkaalle herää asiakaskokemustilanteissa. Tunteet voivat olla sekä myönteisiä että kielteisiä, toki niin, että päällimmäisenä olisivat myönteiset tunteet. Näin ei kuitenkaan aina käy ja saattaa olla, että asiakaskokemuksesta jääkin päällimmäiseksi tunne, että olipa hankalaa asioida, turhautumista, pettymystä ja pahimmillaan vihastumista. Verkon kautta on vaikea tunnistaa asiakkaan tunteita, siksi olikin minun mielestä nerokasta, että em. kauppias lähti kuljetusauton mukaan asiakkaitaan kohtaamaan. Voi olla, että se pieni hetki kun sai moikata asiakasta, katsoa silmiin ja kiittää kaupoista herätti vahvan myönteisen tunteen asiakkaassa, että mahdolliset huonot tunteet verkkotilaamisessa jäivät sen alle.


Sensorinen kokemus syntyy siitä kaikesta minkä pystymme aistien kautta havaitsemaan ja tulkitsemaan. Asiakaskokemuksen tuottamisen näkökulmasta nämä ovat sellaisia asioita ja tapahtumia joihin myyjä tai palvelun tuottaja voi vaikuttaa paljon myös verkon kautta. Värit, äänet, kuvat, liike ym, kaikki se minkä kuulemme ja näemme. Maku, haju ja tuntoaistimus koetaan siinä asiakaspolun kosketuspisteessä, kun tuote on konkreettisesti asiakkaan käsissä ja käytettävissä. Vastaako esimerkiksi kuva ja konkreettinen tuote toinen toisiaan - kuvan on aina valinnut myyjä.

Koronarajoitukset ovat olleet iso sysäys asiakaskohtaamisten kehittämistyölle. Päällimmäisenä ovat ehkä olleet tekniset ja teknologiset ratkaisut sekä valinnat. Näinhän sen toki pitää ollakin, mutta ajattelisin, että aivan yhtä tärkeää olisi samanaikaisesti miettiä ja tutkailla asiakaskokemusta ja asiakaspolkua teknologian rinnalla. Ohjaako valintoja tekniikka ja teknologia ja asiakas ”opetetaan” toimimaan sen mukaan, vain onko lähtökohtana asiakas ja asiakaspolku jolloin teknologia ”opetetaan” kuuntelemaan ja kuulemaan asiakasta.

Hyvää kesää ja hyviä asiakaskokemuksia kaikille, niin asiakkaana kuin myös myyjänä tai palvelun tarjoajana.









Jyrki Kauppinen
Ohjelman johtaja, Asiakkuuksien ja myynnin johtaminen
jyrki.e.kauppinen(at)jyu.fi 
emba.jyu.fi

JYU EMBA. #menestyjohtajana.



blogin kuva 1: freepik.com/photos/by lyashenko

keskiviikko 26. toukokuuta 2021

Soveltava filosofia ja EMBA: kuin kaksi marjaa?

Laajasta soveltavan filosofian kentästä otamme yhden tulokulman: Esa Saarisen edustaman näkemyksen, joka kiteytyy hänen puheessaan professorin virkaanastujaisissa. Puhe on julkaistu niin&näin lehdessä 1/2003. Tämän blogin kannalta puheen ydin kohta on sivulla 9, jossa Esa Saarinen hahmottelee näkemystään soveltavasta filosofiasta seuraavasti:

”Ratkaisevaa tällaiselle filosofialle ei ole se mitä teoriassa tapahtuu tai syntyykö teoriaa selittämään tapahtumista vaan mitä tapahtuu todella – ihmisessä itsessään hänen ajattelussaan ja tämän seurauksena hänen ympäristössään. Mitä mieltä on filosofialla, joka ei liity siihen mitä tapahtuu kotona, työpaikoilla, makuuhuoneessa, aamiaispöydässä lasten kanssa. Arjen filosofille ei mitään.”

Vuosien mittaan Esa Saarisen luentoja kuunnellessani olen erityisesti kiinnittänyt huomion siihen, kuinka Esa Saarinen usein luentojen alussa virittää osallistujia miettimään itselleen tärkeitä asioita ja oivaltamaan jotakin tärkeää, jota ei tulisi oivaltaneeksi jos ei pysähtyisi ajattelemaan ja jos ei olisi sen monipuolisen ja ajatuksia herättävän virikkeistön äärellä, jota Esa Saarisen kulloinenkin luento tarjoaa.



Samankaltainen lähtökohta

Tämä soveltavan filosofian lähtökohta on ollut huikean mielenkiintoinen myös EMBA-opintojen näkökulmasta, sillä EMBA-opinnoissa opiskelijan mukana oppimistapahtumissa on myös hänen taustaorganisaationsa.  Monia asioita ajatellaan oman taustaorganisaation todellisuutta vasten ja tyypillisesti eri kurssien viitekehyksiä testataan, koetellaan ja kehitetään oman organisaation arkipäivässä. Voi hyvin kysyä: mitä mieltä on yritystieteellä (EMBA-opintojen sisällöillä), jotka eivät liity siihen mitä tapahtuu työpaikalla?

Mielenkiintoisesti lähtökohta asetelma soveltavan filosofian ja EMBAn osalta näyttää ilmeistä samankaltaisuutta. Olennaista on olla asioiden äärellä, joilla on aitoa merkitystä oman arkielämän kannalta. Mutta erojakin varmasti on ja keskityn yhteen eroon, jolla on erityisesti EMBA-opiskelujen kannalta olennainen merkitys.


EMBA-opintojen erityispiirre

Eron kirkastamiseksi kysymys kuuluu: kenelle soveltavan filosofian opiskelu on mahdollista? Varmaankin kaikille, joilla on elämä meneillään. EMBA-opintojen osalta asetelma on erilainen johtuen juuri siitä, että EMBA-opinnoissa on aina kaksi osaa: asiat ja asioiden soveltamisympäristö.

Asiat ovat yritystieteen ja organisaatiotieteiden asioita, kuten strategiaa, johtamista, markkinointia ja taloutta. Soveltamisympäristö on se paikka, jossa EMBA-opiskelija toimii. Kesän kynnyksellä voisi käyttää lennokasta vertausta – EMBA-opinnot ovat kuin tuutti: jäätelö (opintojen sisältö) ja tötterö (soveltamisen ympäristö), molemmat tarvitaan.

EMBA:n erityispiirre opintojen rakentamisen kannalta

On tärkeää, että emme sivuuta EMBA-opintojen erityispiirrettä vain maininnalla, vaan todella paneudumme siihen mitä soveltamisympäristön olennainen rooli EMBA-opintojen näkökulmasta tarkoittaa. Mitä se tarkoittaa esimerkiksi yksittäisten kurssien ja erityisesti EMBA-päättötyön näkökulmasta.

Erinomaista virikettä tähän tarkasteluun tuo myös Sini Juutin tuore väitöskirja: Current and Future Leadership Education in Finland. Monipuolisessa väitöskirjassa on paljon erinomaisia huomioita, mutta tämän blogin näkökulmasta tärkeää on kontekstin korostaminen. Johtaminen tapahtuu jossakin kontekstissa, jota tässä blogissa on kutsuttu soveltamisympäristöksi. Niinpä tärkeää on miettiä kuinka EMBA-koulutus vahvistaa kykyä toimia arkipäivän johtamisen ja organisaation kehittämisen tilanteissa.

Katson seuraavaksi asiaa kurssien ja EMBA-päättötyön näkökulmasta ja erityisesti päättötyön näkökulmasta pyrin haastamaan niin meitä koulutuksen rakentajia kuin myös EMBA-opiskelijoita vielä syvemmin miettimään ja työstämään EMBA-opintojen erityisyyttä.

EMBA-kurssien näkökulmasta kehitystyön täytyy tietysti olla koko ajan jatkuvaa ja täytyy koko ajan miettiä pedagogisia tapoja yhä vahvemmin ottaa sovellusympäristöjä osaksi opintoja ja toisaalta rakentaa oppimisen kokonaisuuksia, jotka ovat erityisen vaikuttavia sovellusympäristön kehittämisen kannalta. EMBA-kursseilla on oikeastaan aina haasteena muuttaa ja kehittää omaa organisaatiota ohjelmien viitekehyksien kautta.

Erityistä kehitystyötä tässä suunnassa on tehty Avance-johtamiskoulutuksessa mm. Asiakkuuksien ja myynnin johtamisen ohjelmassa, jossa Kauppisen Jyrki on entistä voimakkaammin ja laajemmin ottanut mukaan organisaation johtoa kommentoimaan kurssin hankkeita. Johtajuus ja yhteisödynamiikka kurssilla puolestaan koko idea on kehittyä yhä taitavammaksi oman organisaation muutosten dynamiikan havainnoijaksi ja muutosten tekijäksi. Tätä kurssia koko ajan kehittävät Markku Laajala ja Jyrki Kauppinen. Samalla voidaan sanoa, että EMBA-opintojen erityispiirteiden työstäminen yhä taitavammin osaksi kaikkien kurssien ydintä on sitä työsarkaa, jota tehdään kaikilla EMBA-kursseilla.

EMBA-opinnoissa päättötyö on laaja kokonaisuus, jossa koko EMBA-matkan oppeja ja myöskin omaa johtamis-, työ- ja elämänkokemusta hyödynnetään oman organisaation strategisessa kehittämishankkeessa. Tämä on tyypillisin päättötyön asetelma, josta on useita variaatioita. Päättötyön tekemisen näkökulmasta EMBA-opinnot tarjoavat taustaa ainakin kahdesta suunnasta. 

Ensinnäkin eri kurssien luennot, viitekehykset, eri opintosuoritukset sekä keskustelut EMBA-opiskelijakollegoiden kanssa luovat uutta tiedollista perustaa omaan tutkimustyöhön. Toisaalta tärkeää on myös noteerata virikkeet, joiden kautta innostetaan ja haastetaan reflektoimaan omia johtamis-, työ- ja elämänkokemuksia. Parhaimmillaan syntyy kykyä entistä taitavammin sanoittaa ja tietää mitä on oppinut vuosien saatossa tietämään. Reflektoinnin kautta kehittyy taito käyttää oman kokemuksen kautta syntynyttä viisautta yhä taitavammin.

EMBA päättötyön ja johtajan arkielämän metodologia

Tässä kohtaa haluan haastaa niin EMBA-opiskelijat kuin koulutuksia rakentavat tahotkin vielä kerran miettimään EMBA-päättötöiden erityistä metodologiaa. Koska päättötöissä ja koko EMBA-opinnoissa sovellusympäristö on niin keskeisessä roolissa, niin sovellusympäristön tutkimisen ja muuttamisen teema tulisi olla nimenomaisesti esille nostettuna myös EMBA-päättötöissä. 

Kyky vaikuttaa täytyy olla keskeinen kiinnostuksen kohde ja tavat lisätä vaikutusmahdollisuuksia keskeinen ajattelun ja toiminnan kohde. Ilman aitoa vaikutusmahdollisuutta EMBA-opintojen toinen puoli, sovellusympäristön kehittäminen ei pääse toteutumaan.

Tarkkasilmäisen pohdinnan tulisi liikkua mm. seuraavissa kysymyksissä, jotka pohjautuvat asetettuun tutkimustehtävään.

  • Millainen organisaationi kyky muuttua tutkimustehtävän suunnassa oikein on?
  • Millainen on organisaatiossani muutoksen ja muuttamisen dynamiikka? Mitkä tekijät auttavat/estävät muutosta ja kehittymistä?
  • Mikä on EMBA päättötyöni rooli strategisen muutoksen liikkeelle saamisessa ja/tai vauhdittamisessa?
  • Mitä voin tehdä muutoksen saralla EMBA-päättötyön aikana ja mistä asioista rakennan suunnitelman tulevaisuuteen?
  • Mihin tietoni näistä asioista perustuu ja kuinka syvennän sekä lavennan omaa ymmärrystäni?
  • Kuinka vakuutan valitsemilleni tahoille, että havaintoni ovat perusteltuja?
  • Kuinka perustelen valitsemilleni tahoille, että valitsemani tutkimustehtävä on strategisesti keskeinen?

Samalla kun EMBA-päättötyö haastaa pohtimaan ja kehittämään muuttamisen ja kehittämisen metodologiaa omassa toimintaympäristössä niin samalla EMBA-opiskelija luo itselleen strategisen johtamisen ymmärtämistä, joka on käytössä koko työelämän ajan.

Tämän blogin hengessä voi kysyä: mitä mieltä on johtamistyöllä, strategiaprosessilla tai muulla kehittämishankkeella, joka ei vie organisaation jatkuvaa kehittymistä eteenpäin? Arjen filosofille, arjen johtajalle, EMBA-opiskelijalle - ei mitään. Ratkaisevaa on mitä todella tapahtuu.










Ari Manninen, johtaja
ari.manninen(at)jyu.fi

Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
Avance-johtamiskoulutus


maanantai 10. toukokuuta 2021

5 vuoden vaikuttavinta bisneskirjaa

Meillä on kollegoiden kanssa menossa yrityskirjallisuuden lukutalkoot. Olemme päivittämässä EMBA-ohjelman kirjallisuuslistaa joka on tavoitteena julkaista ennen kesää. En kuitenkaan malta olla nostamatta jo muutamaa teosta esiin. Jotta blogahduksen mitta pysyy jotenkin lapasessa, niin päätin valita tähän kirjoitukseen vain viisi kirjaa. Toisena rajauksena käytin teosten tuoreutta. Valitut kirjat ovat viimeisen vuoden aikaan ilmestyneitä. Tällä kriteerillä onnistun kenties tuomaan tietoosi jonkun kiehtovan teoksen, jota et ole vielä ehtinyt lukea.


1. Strateginen näkökulma kasvuun:
Kasvuun yritysostolla - Onnistu yrityskaupassa

Kirjan aiheen olennaisuutta voi perustella seuraavilla väitteillä: Mikäli yritysostot eivät ole kasvua tavoittelevan yrityksen keinovalikoimassa, yritys sulkee pois aika monta vaihtoehtoista polkua toteuttaa strategiaansa. Ja toisaalta, jokainen omistaja luopuu yrityksestään, ennemmin tai myöhemmin. Yrityskauppojen näkökulma on siis olennainen myös myyjälle. 

Aiheesta on aiemmin kirjoitettu paljon liittyen yritysjärjes-
telyiden talouteen ja juridiikkaan, suunnaten kirjoja lähinnä yrityskauppojen teknisille asiantuntijoille. Tämä teos sen sijaan lähestyy asiaa strategian ja liikkeenjohdon näkökul-
mista.  Tekstiä elävöittävät yrityskaupoissa meritoituneiden Suomen eturivin johtajien haastattelulainaukset.


2. Erilaista syventävää ymmärrystä:
Bisnesantropologia ja muut ihmistieteet strategiatyössä

Kiehtova kirja ihmistieteiden metodiikan soveltamisesta vaikeisiin bisnesongelmiin. Teoksessa on kaksi osaa. Ensimmäisessä kuvataan monitieteisyyden merkitystä monimutkaistuvan maailman strategiatyössä. Toisessa osassa annetaan menetelmällisiä ohjeita siihen, kuinka tutkia ihmistä strategiatyössä. Takuulla tavanomaisesta poikkeava näkökulma strategiapohdintoihin. 

Teos soveltuu parhaiten tilanteeseen, jossa tavoitteena on syventää ymmärrystä kuluttaja-asiakkaan ajattelusta ja käyttäytymisen pohjimmaisista motiiveista. Mitä me itse asiassa myymme? 

3. Ensimmäinen suomenkielinen opas aiheesta:
Strategia arkeen OKR-mallilla

No, jos tarkkoja ollaan niin myös kaksi edellistä kirjaa ovat lajinsa ensimmäisiä suomalaisia teoksia. Mutta niin on tämäkin. OKR-mallin (Objectives and Key Results) ovat tehneet kuuluisaksi Google ja muut kansainväliset edelläkävijäyritykset. Malli muuttaa strategisen tahtotilan konkreettisiksi tavoitteiksi sekä auttaa toiminnallistamaan strategian suunnassa etenemisen. Paljon luvattu. Mutta kirja kyllä lunastaa lupauksensa olla käytännön-
läheinen opas OKR-mallin käyttöönottoon. Vahva suositus kaikille jotka pohtivat strategisen muutoksen toteuttamista.


4. 2020-luvun ohittamaton tarkastelunäkökulma:
Yritysvastuu 2.0 -Johtamisen uusi normaali

Teos strategisesta yritysvastuusta ja sen johtamisesta. Paljon ajankohtaista  tietoa ja lukuisia yritysesimerkkejä. 
Voisi sanoa että tämä teema on  lähivuosina jokaisen johtajan pöydällä, jos ei ole jo. Käsittelin aihetta laajemmin edellisessä blogikirjoituksessani.




5. Ajattoman klassikon uusin painos:
Miten sijoitan pörssiosakkeisiin

Suomen kaikkien aikojen myydyimmän sijoitusoppaan, "pörssiraamatun" 20. painos. En kuitenkaan nostanut kirjaa tähän vain oppaana yksityissijoittajalle. Teoksessa kuvataan myös sitä kuinka yrityksiä, niiden strategiaa, taloutta ja toimintaympäristöä voi pyrkiä analysoimaan. Tätähän pörssimarkkinoita seuraavat asiantuntijat tekevät, pyrkivät päättelemään millainen yritys on taloudellisesti menestyvä myös tulevaisuudessa. Klassikon uusimman panoksen voi lukea pohtien asiaa myös tästä liikkeenjohdollisesta näkökulmasta. 


Viisi vaikuttavaa bisneskirjaa. Ovatko nuo sitten ne kaikkein vaikuttavimmat vuoden sisään julkaistut teokset? Jaa-a, otokseni oli subjektiivinen ja rajallinen. Mutta mitä sinä ajattelet, mikä viimeaikainen liikkeenjohdollinen teos sinun ajatteluusi on vaikuttanut? Otamme kollegoiden kanssa erittäin mielellämme vinkkejä vastaan. Lukutalkoot ovat kesken ja iso kirjalista ei ole vielä läheskään valmis. Mutta lukeminen kannattaa aina! 

Pasi Aaltola
Johtaja, MBA-koulutus
pasi.aaltola(at)jyu.fi
emba.jyu.fi 



perjantai 16. huhtikuuta 2021

Yritysvastuu ja EMBA-ohjelma

Pasi Aaltola
EMBA-ohjelman johtaja
CSR, ESG, SDG, SBTi jne. Yritysvastuun viitekehysten ja kestävän kehityksen konseptilyhenteet vilisevät yleisessä keskustelussa. Mitä yritysjohdon tulisi näistä ymmärtää? Paljonkin. Vastuullisuuteen ja kestävyyteen liittyvä analyysi on organisaatioille ohittamaton tarkastelunäkökulma. Avaamme tässä kirjoituksessa mitä tämä tarkoittaa Jyväskylän yliopiston Executive MBA-ohjelman näkökulmasta.


Markku Laajala
Koulutuspäällikkö
Saimme juuri päätökseen koulutusjakson aiheesta. EMBA-ohjelmallemme tyypilliseen tapaan 2-päiväinen seminaarijakso rakentui useiden puhujien ja monipuolisten näkökulmien kautta.
Mukana kouluttaja-asiantuntijoina olivat kauppakorkeakoulumme dekaani, professori Hanna-Leena Pesonen, ympäristöjohtamisen apulaisprofessori Tiina Onkila, vastuullisen sijoittamisen asiantuntija ja johtaja Satu Norhomaa LähiTapiolan varainhoidosta, Posti Oyj:n vastuullisuusjohtaja Noomi Jägerhorn, Clonet Oy:n toimitusjohtaja ja OpenCO2.net hiilijalanjälkialustan
perustaja Sari Siitonen, sekä Kestävä arki -projektin johtaja Markus Terho Sitralta.

Kuten arvata saattaa, niin tuollaisten asiantuntijoiden ja lähes 50 EMBA-opiskelijan fasilitoidussa vuorovaikutuksessa syntyy aikamoista ajatustenvaihtoa! Huippupuhujat ja osuva asiasisältö ovat kuitenkin vain sytyke tässä kuviossa. EMBA-ohjelman osalta vastuullisuus-teeman taustalla on laajempi pyrkimys. 

EMBA-ohjelman osallistujan tavoitteena on kehittää sekä  itseään että omaa organisaatiotaan. EMBA-opiskelijat haastetaan pohtimaan koulutuksen teemojen merkitystä osana oman organisaation strategiaa ja johtamiskäytänteitä. Tästä näkökulmasta tarkasteltuna myös vastuulliseen johtamiseen liittyvien teemojen vaikuttavuuspotentiaali on huomattava. Otetaan esimerkki. 

Seuraavalla koulutusjaksolla syvennymme mm. henkilökohtaiseen toimintakykyyn ja hyvinvointiin Hintsa Performancen viitekehyksellä. Tämä ei tarkoita vain valmennussuunnitelmaa koulutukseen osallistuvan johtajan oman suorituskyvyn parantamiseksi. Tavoitteena on lisäksi työhyvinvoinnin kokonaisvaltaisen kehittämisen soveltamispotentiaalin hahmottaminen omassa organisaatiossa. Organisaatioiden toiminta muuttuu ihmisten (varsinkin organisaation johtajien) ajattelun muuttumisen kautta. Executive MBA-opiskelijat ovat keskeisiä päätöksentekijöitä ja tulevaisuuden rakentajia omissa organisaatioissaan, myös vastuullisen johtamisen osalta.

No mitä vastuullinen johtaminen ja kestävyys kokonaisuudessaan tarkoittaa EMBA-ohjelman näkökulmasta? Kolmesta kansainvälisestä akkreditoinnistamme etenkin BGA-akkreditointi (Business Graduates Association) tätä erikseen varmentaa. Luonnollisesti on merkitystä silläkin, että itse koulutuksen järjestäjän toiminta on monin tavoin vastuullista ja kestävää. Mutta ennen kaikkea tavoittelemme näiden asioiden painottumista riittävästi koulutuksen sisällöissä,  nimenomaan edellä kuvatun vaikuttavuuspotentiaalin vuoksi. 

Tämän kirjoituksen alla on havainnollistettu EMBA-ohjelman sisältöjä suhteessa YK:n kestävän kehityksen SDG-tavoitteisiin (Sustainable Development Goals). Oheinen esitys kuvaa tilannetta kuluneella lukuvuodella 2020-2021, eli sitä miltä osin kunkin EMBA-kurssimoduulin sisällöt keskeisesti liittyvät noihin tavoitteisiin. Seuraavaan kauteen on syytä ottaa taas seuraavia kehitysaskeleita,  vastuullisuusteeman integrointi osaksi EMBA-ohjelmaa ei ole ollenkaan loppuun käsitelty asia. 

Juuri päättyneellä koulutusjaksolla opimme, että vastuullisuusasioissa  organisaatiot eivät ole koskaan täysin valmiita. Johtajan tulee jatkuvasti hahmottaa vastuullisuuteen liittyviä kysymyksiä, koska liiketoimintaympäristön kehitys vääjäämättä haastaa tähän. Ja siksi koska se on oikein.
 



   pasi.aaltola(at)jyu.fi
   markku.laajala(at)jyu.fi
   emba.jyu.fi

   JYU Executive MBA. Menesty johtajana.


tiistai 30. maaliskuuta 2021

Sitä saa mitä tilaa? - Johtamiskoulutukselle asetettujen tavoitteiden vaikutus EMBA-opiskelijan uramenestykseen

Executive MBA -ohjelmaan osallistutaan erilaisilla tavoitteilla. Jollain tapaa tavoitteet liittyvät aina johtajana kehittymiseen ja oman osaamispääoman kartuttamiseen. Tavoite voidaan liittää myös selkeästi uramenestykseen. Uralla menestyminen tarkoittaa kuitenkin eri ihmisille eri asioita.  

Viime vuonna tehdyssä gradussaan Niilo Korhonen haastatteli kymmentä EMBA-alumniamme ja selvitti, millaisia merkityksiä he antoivat uramenestykselle, liittyikö uramenestyksen tavoittelu heidän syihinsä osallistua EMBA-koulutukseen ja minkälaisia vaikutuksia EMBA-ohjelman suorittamisella oli heidän uramenestykseensä.

Uramenestys määritellään seuraukseksi työntekijän uransa varrella kokemista positiivisista kokemuksista. Sitä voidaan mitata etenemisen, oppimisen, toimeentulon ja psykologisten tarpeiden näkökulmasta. Eteneminen sisältää muun muassa aseman hierarkiassa, vallankäytön mahdollisuudet ja itsenäisyyden. Oppiminen tarkoittaa uusien kykyjen ja taitojen omaksumista. Toimeentulo puolestaan tarkoittaa työstä saatua korvausta ja työmarkkina-asemaa. Psykologiset tarpeet tarkoittavat tyytyväisyyttä, itsensä toteuttamista, tunnustuksen saamista, itsekunnioitusta ja muutoksiin sopeutumista.


Miten uramenestys arvioidaan?

Menestyksen arvioinnin kannalta keskeisintä on se, arvioiko menestystä henkilö itse vai tapahtuuko se toisen henkilön tai tahon toimesta. Toisten tekemä arviointi perustuu objektiivisiin kriteereihin, joita ovat perinteisempään uramenestykseen liitetyt tekijät kuten palkan suuruus, henkilön saamien ylennysten määrä tai se, kuinka nopeasti hän on edennyt organisaationsa hierarkiassa.


Henkilön itsensä tekemä arviointi puolestaan perustuu subjektiivisiin kriteereihin, joihin liittyvät olennaisesti koetut tunteet ja tuntemukset ja sitä voidaan mitata mm. tarkastelemalla henkilön työtyytyväisyyttä, vapautta, itsenäisyyttä sekä perhe- ja työelämän tasapainoa. Subjektiivisen uramenestykseen liittyy myös itseluottamus, joka vaikuttaa siihen uskooko henkilö pystyvänsä hoitamaan hänen eteensä tulevia tehtäviä.

Gradututkimukseen osallistuneille uramenestyksen määrittelyn näkökulmasta subjektiivinen uramenestys oli objektiivista uramenestystä merkittävämpi tekijä. EMBA-koulutukseen osallistumisen taustalla olevia subjektiivista uramenestystä edustavia tavoitteita olivat itsensä ja osaamisensa kehittäminen. Ensisijaisesti koettiin uramenestyksen muodostuvan mielekkäästä ja haastavasta työstä. Lisäksi vaikuttamismahdollisuudet työssä, arvostetuksi tuleminen, työstä saatava palaute sekä mahdollisuus kehittyä työssä koettiin tärkeiksi uramenestystekijöiksi. Tittelin tavoittelua ei niinkään koettu tärkeäksi.  

Myös objektiivisen uramenestyksen tavoittelu oli merkittävä tekijä EMBA-koulutukseen osallistumisen taustalla. Siihen liittyi erityisesti tavoite ansiotason kasvusta ja uralla etenemisestä.  

EMBA-koulutuksen vaikutus uramenestykseen

EMBA-koulutuksen suorittamisesta seurasi sekä objektiivista että subjektiivista uramenestystä tai jompaa kumpaa edellisistä lähes kaikkien haastateltavien kohdalla. Vaikutukset subjektiiviseen uramenestykseen ilmenivät 

  • tiedollisen pääoman ja osaamisen karttumisena
  • itseluottamuksen kasvuna
  • työtehtävien ja työyhteisöjen kehittymisenä sekä
  • parantuneena työtyytyväisyytenä

Lisäksi subjektiiviseen uramenestykseen kuuluviksi koettiin koulutuksen aikana syntyneet verkostot sekä potentiaalisten työ- ja uramahdollisuuksien monipuolistuminen.

Objektiivista uramenestystä edustavia tekijöitä olivat

  • siirtyminen uusiin tehtäviin tai uuden työnantajan palvelukseen sekä 
  • positiivinen palkkakehitys


Tavoitteista totta

Mielenkiintoisin tutkimustulos oli kuitenkin se, että EMBA-koulutukselle asetetuilla uramenestykseen liittyvillä tavoitteilla oli yhteys uramenestyksen saavuttamiseen eli, jos koulutukselle oli asetettu uramenestykseen liittyviä tavoitteita, ne myös tuppasivat toteutumaan. Ja toisaalta mikäli koulutukseen osallistumisen motiivina ei ollut objektiivisen uramenestyksen tavoittelu, ei sitä myöskään seurannut EMBA-koulutuksen suorittamisesta.

EMBA-opintojensa alussa opiskelijamme pääsevät pohtimaan omia tavoitteitaan eri näkökulmista mm. EMBAn tavoitteet ja työmuodot –verkkokurssin tehtävissä.

Tämä tutkimus osoitti, että uramenestykseen liittyvien tavoitteiden asettaminen on tärkeää – opintojen myötähän voi käydä niin, että sitä saa mitä tilaa.


Tavoitteellista opiskelukevättä!










Sirpa Koponen
sirpa.koponen(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö

JYU Executive MBA. Menesty johtajana.
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu

 

Lähde: Korhonen, N. 2020. Executive Master of Business Administration –koulutuksen yhteys mies-ja naisjohtajien uramenestykseen.