tiistai 31. lokakuuta 2017

Ajan henki

Kolmena peräkkäisenä talvena olemme tehneet EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -kurssilla trendspotting-tehtävän, jonka tarkoitus on ollut pysähtyä tarkastelemaan maailman nykytilaa ja samalla havainnoida mahdollisia muutoksen tuulia. Muutoksesta puhutaan joka paikassa, ja nyt olikin hyvä hetki pysähtyä katsomaan, mitä herkkinä sensoreina toimivat Executive MBA -opiskelijat ovat asiasta olleet mieltä. 

 
Hyvinvointi, sen saavuttaminen sekä ylläpitäminen on yksi suurimmista esiin nousseista teemoista. Syödään hyvin, liikutaan ja nukutaan säännöllisesti. Toisaalta hyvinvointi nähtiin pahimmillaan myös korostettuna suorittamisena ja jopa pakkona: jos et juokse kolmea maratonia, käy kuntosalilla kuudesti viikossa ja syö suopursussa uutettua parsaa, et ylitä rimaa etkä kuulu joukkoon.  

Ihmiset olivat muutenkin paljon esillä: oli tavallisista ihmisistä tehtyjä henkilökuvia ja sankaritarinoita, oli yksinäisyyttä ja oli ilon hetkiä. Edellisiä yhdistää kuitenkin se, että me kaikki vanhenemme. Hyvinvoinnin lisääntyminen sekä kansallinen ikärakenteemme johtavat väistämättömään tosiasiaan, että meillä on yhä enemmän eläkeläisiä. 

Uutisissa korostuivat vanhusten heikko kohtelu ja köyhyys, mutta tämä ei kuitenkaan ole koko totuus: meillä on myös yhä enemmän hyväkuntoisia ja ostovoimaisia vanhuksia, jotka eivät oikeastaan edes ole vanhuksia.

He elävät täysillä niin sanottua kolmatta elämäänsä, vaikka heille räätälöityjä palveluita ei vielä suurissa määrin olekaan tarjolla. Lisätään tähän vielä se, että tulevat hyväkuntoiset eläkeläiset eivät vain istu nojatuolissa kotipalvelun ruokkimana, vaan urheilevat, pelaavat tietokonepelejä tai hemmottelevat itseään. 



Edellisestä yhteenvetona voi todeta, että ihmisten polarisoituminen hyvin monella eri tapaa näyttäisi olevan yhä voimakkaampi trendi. On niitä, jotka pysyvät kyydissä hyvin ja pitkään, ja toisaalta niitä, jotka ovat jääneet systeemin rattaiden jalkoihin. Vaikka pudokkaita on toki aina ollut, on nyt kuitenkin vaarana, että tällä hetkellä pudotus on paljon syvempään veteen kuin se on aiemmin ollut. 

Ihmisten lisäksi myös teknologia sai paljon huomiota: tekoäly, virtuaalinen ja täydennetty todellisuus, esineiden internet ja kaikenlainen kyber tulevat melkein kaikkialla vastaan. Tietotekniikan kehityksen varaan lasketaan hyvin paljon, vaikka aina ei kunnolla edes ymmärretä, mihin kaikkeen sitä ollaan jo käyttämässä tai millaisia uusia mahdollisuuksia olisi.  

Tietotekniikan ohella myös energia puhututtaa. Erityisenä yksityiskohtana on sähkön tuottaminen sekä sen varastointi. Sähköä voidaan tehdä mitä enenevissä määrin muutoinkin kuin polttamalla fossiilisia raaka-aineita ja sen varastointi akkuihin on myös kehittynyt valtavin harppauksin. Sähköautot odottavat vielä hetken tuloaan, mutta sähköpyörien läpilyönti on jo ovella.  

Tekniikasta puhuttaessa avaruuttakaan ei voi sivuuttaa. Hetken hiljaisemman jakson jälkeen ihmiskunta on taas kiinnostunut laajentamaan reviiriään pallomme laitojen yli. Kiinnostuksen kohteina ovat niin elämysliiketoiminta kuin tarjolla olevat resurssit. 

Myös ajankohtaiset suuret yhteiskunnalliset ilmiöt näkyivät. Siinä missä tämä talvi oli poliittisen kuohunnan sävyttämää, oli edellinen vuosi valtavien ihmisvirtojen näyttämö. 

Trendeistä itsessään on mielenkiintoista nostaa se, että trendiaallot ovat sekä jyrkempiä ylös että myös hiipuvat nopeammin. Lisäksi moni pysähtyi pohtimaan itseään informaation kuluttajana: luomme nykyvälineillä itsellemme omia näkemyksiämme tukevia informaatiokuplia ja tulemme oikein hyvin toimeen tämän kuplan sisältämällä tiedolla.  

Mitä tämä kaikki sitten tarkoittaa? Edellä tuskin sain kuvattua mitään täysin uutta ja mullistavaa, vaan ennemminkin tiedossa olevia asioita. Oleellista ei kuitenkaan ole se, mitä ilmiöt ovat yksinään, vaan mitä niiden yhteisestä vaikutuksesta voi syntyä.

Oletko sinä pysähtynyt pohtimaan, miten näköpiirissä olevat seikat vaikuttavat omaan toimintaympäristöösi? Tai kenen ylipäätänsä pitäisi pysähtyä miettimään näitä asioita?

Tässä samassa yhteydessä on hyvä muistuttaa ja vaikka lukea uudestaan Vastelan Mikon kirjoittama loistava pohdinta strategiasignaaleista. 

Tulevaisuus alkaa tänään meidän havainnoistamme ja päätöksistämme.











Jani Kurhinen
jani.kurhinen(at)jyu.fi

tiistai 24. lokakuuta 2017

Puhumisen taito

Monille meistä kouluaikainen esitelmän pito aiheuttaa edelleen kylmiä väreitä. Puhuminen toisten edessä tuntuu epämiellyttävältä ja aiemmat kokemukset vaikuttavat vielä aikuisässäkin.

Puhumisen taidon merkitys on työelämässä merkittävä ja kasvaa koko ajan. Kävin jokin aika sitten puhekouluttaja Juhana Torkin koulutuksen ja se avasi entisestään silmiäni puhetaidon merkityksestä. Koulutuksessa Torkki paljasti myös sen, mikä on puhujan tärkein taito.

Työelämässä tarvitaan monenlaisia taitoja, mutta puhumisen taito on se, jolla asioita saadaan eteenpäin. Taitoa tarvitaan muun muassa myyntitilanteissa, organisaatioiden sisäisessä viestinnässä tai työnantajakuvan rakentamisessa. Hyvä puhuja saa viestinsä perille ja hän tulee aina kuulluksi.


Puhumisen taito on osin lahjakkuutta, mutta ensisijaisesti se on kovan työn tulos ja oikeiden tekniikoiden hallintaa. Kokemattomalla puhujalla pelko ja jännitys ohjaavat puhujan ajattelua, vaikka hänen tulisi keskittyä ensisijaisesti kuulijoihinsa. Kehittyminen puhujana vaatii siis rohkeutta ja huolellista suunnittelua.


Uskottava puhuminen edellyttää myös sitä, että puhuja itse uskoo asiaansa. Puhujan on tiedettävä se, kenelle hän puhuu. Puhuja aliarvioi helposti kuulijansa, jolloin kunnioituksen puute paistaa aina puheesta läpi. Lisäksi on tärkeää tietää mistä puhuu. Hyväkään puhuja ei voi sumuttaa yleisöään puhumalla uskottavasti asiasta, josta hän ei tiedä riittävästi.

Julkinen puhetaito oli jo antiikin Kreikassa tärkeää kansalaisille. Puhetaidon merkitystä tulisikin korostaa kaikissa oppiaineissa nykyistä enemmän myös omassa koulutusjärjestelmässämme. Etenkin nyt, kun digitaalisuus muuttaa viestintää.

Kaikista meistä voi tulla hyviä puhujia tai viestijöitä omilla vahvuuksillamme. Suurimmat esteet ovatkin yleensä oman pään sisällä, itseluottamuksen puutteessa ja huonoissa kokemuksissa. On vaikea nähdä puhetaidon kehittämistä parempaa investointia omaan tulevaisuuteen.

Niin, ja se puhujan tärkein taito. Juhana Torkin mukaan tärkein ja vaikein taito liittyy ajankäyttöön. Puhujan on pystyttävä suunnittelemaan puheenvuoronsa siten, että hän osaa sanoa sanottavansa sille varatussa ajassa. Sitä kuulijat osaavat arvostaa, minä ainakin.




 
 

 
 
 
 
 
 
Olli Paavola
Partner, Liikkeenjohdon konsultti
Talentree Oy
Executive MBA –opiskelija




 

Photo by katemangostar/Freepik www.freepik.com
 

torstai 5. lokakuuta 2017

Luottamukseen me luotamme!














Kuten aikaisempinakin vuosina, myös #NBForum2017 tarjosi laajan kattauksen erilaisia puheenvuoroja ja näkökulmia. Monien vuosien kestosuosikkien, kuten itseensä uskomisen ja kovan työn, lisäksi esiin nousi hyvin laajasti käsitellyksi teemaksi luottamus. 

Luottamusta tarkasteltiin monella eri tasolla ja eri lähtökohdista. Erityisesti minut kuitenkin pysäytti Rachel Botsmanin ajatus siitä, että luottamus on aina sidottu kontekstiinsa ja että sitä tulee tulkita tämän kontekstin mukaisesti. Mielenkiintoinen ja vahva ajatus! 

Vaikka moni muukin esitys käsitteli joko suoraan tai epäsuorasti luottamusta, en varmaan olisi osannut pysähtyä tämän teeman kohdalla, jos olisin heti ymmärtänyt, mitä tuo kontekstuaalinen luottamus on. Mutta se ei heti auennut, joten sitä piti pohtia tovi. 

Olin ajatellut, että luottamus on sitä, että uskoo jotain ennalta odotettua tapahtuvan. Tämä voi olla ihmiseen kohdistuvaa luottoa, jolloin odotan jonkun henkilön käyttäytyvän niin kuin on sovittu tai kuten hän on aiemminkin käyttäytynyt. Se voi myös kohdistua esineeseen tai instituutioon aivan vastaavasti. Avainsana on siis odotuksen mukainen. 

Heti Rachelin perään Patrick Lencioni puhui myös luottamuksesta, mutta korosti, ettei hän tarkoittanut tuota ennalta arvattavuutta, vaan ihmisten sitoutumista yhteiseen tahtotilaan ja toisten ymmärtämiseen. Tällaisen luottamuksen jälkeen asioiden konfliktit pysyvät asioina ja johtavat osapuolten näkökulmien rikastumiseen. Toisaalta ilman tällaista luottamusta asioiden konfliktit johtavat vääjäämättömästi henkilötasolle, mikä puolestaan myrkyttää ilmaa entisestään.













Luottamus on myös keskeinen teema silloin kun yksilön pitää syystä tai toisesta arvioida ympärillään olevan ryhmän tai yksittäisten ihmisten toimintaa tai reaktiota. Adam Grantin puheenvuorossa osoitettiin, että ihmiset arvioivat toisia oman tekemisensä kautta: mikäpä olisi luotettavampi vertailukohta kuin minä itse? Tunnen itseni ja luotan myös siihen, että osaan arvioida muita. Ja jos minä tekisin näin, lisään tai vähennän tästä erilaisuuden arvion verran, niin silloinhan saan aika hyvän arvion. Eikö niin? Tai noinhan me ajattelemme, mutta kuinka totta se sitten on... 

Viimeiseksi kohdaksi otan tähän vielä Racheliltä konkreetin esimerkin luottamuksesta. Raha on vanha vaihdannan väline, mutta se ei yksistään riitä vuorovaikutuksen synnyttämiseen, vaan siihen tarvitaan luottamusta. Luottamuksesta on siis tullut mahdollistaja ja eräänlainen valuutta, jonka määrä heijastuu suoraan vuorovaikutuksen syntymisen todennäköisyyteen.

Kontekstisidonnainen luottamus: pohtimisen ja näennäisesti irrallisten asioiden kautta olen ehkä pääsemässä ajatukseen kiinni ja se tuntuu ainakin tällä hetkellä järkeenkäyvältä. Luottamukseen liittyy suhteellisuutta vertailukohtiin, siihen liittyy joskus absoluuttisia arvoja tai se on syvä tunne. 

Joka tapauksessa luottamus synnyttää turvallisuuden mielikuvan, jonka kanssa on aina helpompi ottaa seuraava askel. Vaalitaan sitä, arvostetaan ja luodaan sen avulla uusia mahdollisuuksia.









Jani Kurhinen, koulutuspäällikkö
jani.kurhinen(at)jyu.fi
emba.jyu.fi
#jyuEMBA