Luottamukseen me luotamme!

Kuten aikaisempinakin vuosina, myös #NBForum2017 tarjosi laajan kattauksen erilaisia puheenvuoroja ja näkökulmia. Monien vuosien kestosuosikkien, kuten itseensä uskomisen ja kovan työn, lisäksi esiin nousi hyvin laajasti käsitellyksi teemaksi luottamus. 

Luottamusta tarkasteltiin monella eri tasolla ja eri lähtökohdista. Erityisesti minut kuitenkin pysäytti Rachel Botsmanin ajatus siitä, että luottamus on aina sidottu kontekstiinsa ja että sitä tulee tulkita tämän kontekstin mukaisesti. Mielenkiintoinen ja vahva ajatus! 

Vaikka moni muukin esitys käsitteli joko suoraan tai epäsuorasti luottamusta, en varmaan olisi osannut pysähtyä tämän teeman kohdalla, jos olisin heti ymmärtänyt, mitä tuo kontekstuaalinen luottamus on. Mutta se ei heti auennut, joten sitä piti pohtia tovi. 

Olin ajatellut, että luottamus on sitä, että uskoo jotain ennalta odotettua tapahtuvan. Tämä voi olla ihmiseen kohdistuvaa luottoa, jolloin odotan jonkun henkilön käyttäytyvän niin kuin on sovittu tai kuten hän on aiemminkin käyttäytynyt. Se voi myös kohdistua esineeseen tai instituutioon aivan vastaavasti. Avainsana on siis odotuksen mukainen. 

Heti Rachelin perään Patrick Lencioni puhui myös luottamuksesta, mutta korosti, ettei hän tarkoittanut tuota ennalta arvattavuutta, vaan ihmisten sitoutumista yhteiseen tahtotilaan ja toisten ymmärtämiseen. Tällaisen luottamuksen jälkeen asioiden konfliktit pysyvät asioina ja johtavat osapuolten näkökulmien rikastumiseen. Toisaalta ilman tällaista luottamusta asioiden konfliktit johtavat vääjäämättömästi henkilötasolle, mikä puolestaan myrkyttää ilmaa entisestään.

Luottamus on myös keskeinen teema silloin kun yksilön pitää syystä tai toisesta arvioida ympärillään olevan ryhmän tai yksittäisten ihmisten toimintaa tai reaktiota. Adam Grantin puheenvuorossa osoitettiin, että ihmiset arvioivat toisia oman tekemisensä kautta: mikäpä olisi luotettavampi vertailukohta kuin minä itse? Tunnen itseni ja luotan myös siihen, että osaan arvioida muita. Ja jos minä tekisin näin, lisään tai vähennän tästä erilaisuuden arvion verran, niin silloinhan saan aika hyvän arvion. Eikö niin? Tai noinhan me ajattelemme, mutta kuinka totta se sitten on... 

Viimeiseksi kohdaksi otan tähän vielä Racheliltä konkreetin esimerkin luottamuksesta. Raha on vanha vaihdannan väline, mutta se ei yksistään riitä vuorovaikutuksen synnyttämiseen, vaan siihen tarvitaan luottamusta. Luottamuksesta on siis tullut mahdollistaja ja eräänlainen valuutta, jonka määrä heijastuu suoraan vuorovaikutuksen syntymisen todennäköisyyteen.

Kontekstisidonnainen luottamus: pohtimisen ja näennäisesti irrallisten asioiden kautta olen ehkä pääsemässä ajatukseen kiinni ja se tuntuu ainakin tällä hetkellä järkeenkäyvältä. Luottamukseen liittyy suhteellisuutta vertailukohtiin, siihen liittyy joskus absoluuttisia arvoja tai se on syvä tunne. 

Joka tapauksessa luottamus synnyttää turvallisuuden mielikuvan, jonka kanssa on aina helpompi ottaa seuraava askel. Vaalitaan sitä, arvostetaan ja luodaan sen avulla uusia mahdollisuuksia.

Jani Kurhinen, koulutuspäällikkö
jani.kurhinen(at)jyu.fi
emba.jyu.fi
#jyuEMBA