keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Johtajan hyvinvointi ja jaksaminen

Muistan hämärästi lukeneeni muutama vuosi sitten artikkelin, jonka otsikossa nykypäivän johtajaa kuvattiin ajokoirana. Yksilönä, joka osallistuu säännöllisesti ironman –kisoihin ja on vähintäänkin suorittanut mielenhallinnan maisterin tutkinnon.

Itse suoritin elämäni ensimmäisen maratonin vasta viime vuonna, kun haastoin veljeni juoksemaan kanssani puolimaratonin. Ilman haastetta en olisi varmasti tätä tehnyt. Maratonin puolikkaaseen valmistautuminen ei sujunut aivan mutkattomasti ja jouduinpa käymään matkan varrella myös hierojallakin – sinällään ihan hyvä, koska edellisestä kerrasta oli kulunut jo useita vuosia. Joogassakin kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja suurempaa hupia se varmasti oli muille osallistujille, kuin itselleni.

Viimeiset vuodet ovat olleet kiireisiä – niin töissä, kuin sen ulkopuolellakin. Minulla on kaksi poikaa, jotka pitävät perheemme arjen töidenkin ulkopuolella kiireisenä. Lisäksi töissä on tapahtunut paljon muutoksia, vastuuta on tullut entisestään lisää ja olenkin matkalla varrella luopunut ajatuksesta, että kyllä se kohta rauhoittuu – ei rauhoitu. Ja vaikka kuinka yrittäisi, niin kaikessa ei voi aina täydellisesti onnistua. Aikaisemmin jaksoin vielä ottaa isompaa stressiä epäonnistumisista – nykyään onneksi jo paljon vähemmän.

Poikani sai muutama viikko takaperin, kouluvuoden päättäjäisiksi, Jenni Pääskysaaren kirjoittaman kirjan ”Poika sinä olet” ja esitti kirjaa lukiessaan yllättävän syvällisen kysymyksen: Millaista on olla mies vuonna 2019?

Osuva kysymys ihan jo tämän blogin näkökulmasta. Johtajan – kuten kenen tahansa yksilön hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttavat myös työn ulkopuoliset asiat. Totesin pojalleni, että niin miehenä, kuin naisenakin olemiseen – tai oikeastaan yksilönä olemiseen liittyy hyvin usein erilaisia ulkoisen ympäristön tuottamia paineita. 

Syntyy paine, jossa pitäisi yrittää olla täydellinen isä tai äiti, täydellinen puoliso, täydellinen työntekijä – täydellinen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. 

Johtajan hyvinvointiin liittyy usein myös erityisiä paineita suoriutumisesta ja vastuusta myös toisista siellä työpaikalla niin, että he menestyisivät elämässään. Totesin pojalleni, että helppoa se ei aina ole, mutta pitäisi koittaa tehdä asioita niin, että on myös itse onnellinen ja on aina hyvä pitää lähellä ihmisiä, joille on helppo puhua omista tunteistaan. 

Nuorimmainen poikani sairastui kaksi vuotta sitten poissaoloepilepsiaan ja se oli perheemme näkökulmasta iso muutos. En voinut tuolloin vielä kuvitellakaan, että miten tuo asia vielä oikeastaan muuttaisi elämäämme. Minulla on aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen ja suoraviivainen tapa ajatella – niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Tässäkin tapauksessa ajattelin, että onneksi syy poikani vähintäänkin outoihin tuntemuksiin selvisi ja kun lääkitys saadaan aloitettua, niin elämä taas normalisoituu. 

Näin se ei kuitenkaan mennyt. Ei lähellekään. Elämään tuli asia, jota ei voinut kontrolloida – oli vain elettävä hetkessä, päivä kerrallaan. Oli parempia jaksoja ja välillä taas huonompia. Poissaolokohtauksia tulee edelleen noin kuukauden välein ja lääkitystä, joka poistaisi nuo kohtaukset kokonaan etsitään edelleen. Onneksi meillä täällä Suomessa on huippuammattilaiset tätä varten. Joka tapauksessa se laittoi asioita uuteen perspektiiviin. 

Aluksi mietin, että miten puhuisin asiasta töissä. Olen aina pyrkinyt mahdollisimman avoimesti kertomaan tiimilleni asioista, jotta myös heillä olisi helppoa lähestyä minua asioissa, jotka heitä elämässään askarruttavat. Olen kokenut, että samalla annan itselleni luvan olla jotain muuta kuin pelkkä ajokoira. 

Ja se on itseasiassa ollut yksi parhaita päätöksiäni. Olen huomannut, että jos joudun olemaan, vaikka poissa töistä pojan sairaalakäyntien vuoksi tai muuten vain hakemaan kesken päivää esikoulusta, niin ihmiset ymmärtävät tilanteeni ja nousevat myös itse uudelle tasolle kollegoihin tukeutuen sen sijaan, että vastausta etsitään esimieheltä. 

Olen myös huomannut, että ihmiset kertovat minulla yhä avoimemmin oman elämänsä haasteita – liittyivätpä ne sitten työhön tai muuten vain elämässä jaksamiseen. Lisäksi olen huomannut, että kun puhun kollegoiden kesken asiasta, niin monen elämässä on vastaavia tilanteita – asioista vain puhutaan erittäin harvoin ääneen.

Tämän blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, että tietynlainen armollisuus omaa tekemistä kohtaan auttaa meitä usein jaksamaan. 

Yksilön hyvinvointiin vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinen puoli, eikä kumpikaan pärjää ilman toista ja kummakin osalta voi olla välillä armollinen – kunhan vain kuuntelee omaa kehoa ja mieltä.

Oman kokemuksen mukaan hyvinvointi on vähän kuin se paljon mainostettu 80/20 dieetti, eli välillä voi ihan huoletta tehdä vähän epäterveellisemmin valintoja, eikä se venettä sen suuremmin keinuta – se voi jopa auttaa meitä jaksamaan paremmin. 



Välillä johtajakin voi siis kertoa, että ei jaksa samalla tavalla, vaan tarvitsee jopa muiden tukea, eikä se tee hänestä yhtään sen huonompaa johtajaa – se vain kasvattaa. Joskus on myös hyvä sanoa ääneen, että tarvitsee kuuntelijan ja sparraajan, jolle puhua – jonkun, joka ei välttämättä ole edes omaa lähipiiriä. Onneksi moni työnantaja on ruvennut tätäkin edistämään osana henkilöstön hyvinvointia. Meilläkin on käytössä palvelu, jossa juttukumppanin/sparraajan voi saada elämän eri osa-alueilla – olipa kysymys sitten työstä tai vapaa-ajan asioista.
















Sami Peura

Kirjoittaja on Executive MBA -opiskelija ja työskentelee myyntijohtajana LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiössä.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Wise and unwise ways to work with the EMBA thesis


This blog is based on open classroom discussion in our EMBA research course. Our modular EMBA program includes modules where we examine and also innovate together with participants how an EMBA research could be used as a most effective tool in learning and also as a powerful change tool in the organization.

The participants are experienced leaders and experts from different organizations around Finland. At this point of their studies they have typically done few EMBA course modules and they have started to outline and write their EMBA thesis. Most of the participants have also already written applied development research as a part of their earlier EMBA module Strategies of Excellence.



Now I had the privilege to think and elaborate with the participants about nature, role and use of an EMBA research as a most important part of whole EMBA learning journey. As a part of my presentation I made the following questions: 
  1. How could you make an EMBA thesis a project which would be a most effective learning journey?
  2. How could you approach your EMBA thesis so that it would on it’s part maximize the movement toward desired direction and organizational goals?
  3. What kind of choices would result very poor learning results from an EMBA thesis project?
  4.  What kind of approaches and choices in connection with an EMBA thesis work would result in very modest movement toward desired goals?

In the classroom there was about 30 participants and these four questions were given simultaneously to the all participant. About one fourth of a class was asked to ponder the question number 1 in small groups with their neighbours and one fourth was asked to focus on question number 2 and so on. Time for the discussion was rather short, about 5 minutes.

Before the discussion we agreed that let us try to develop a framework around all four questions above. Framework should include at least three perspectives on each question. The perspectives would come from the participant and my role was to collect answers and write this blog.

In our seminar we deliberated that answers to above mentioned four questions would allow us to tentatively sketch four frameworks. First frame would examine elements of best possible learning in connection to an EMBA thesis, second would outline ways to use an EMBA thesis as tool of creating desired action, third would talked about unwise choices from the learning perspective and fourth framework would name elements in connection to an EMBA thesis which would not foster movement toward goals.

The discussion was conducted in Finnish. So, although these perspectives are based on comments made by participants I take the liberty to interpret the discussion, summarize and somewhat develop some comments. Also my translation from Finnish into English may not be exact and may not reach all the nuances of our discussion. However, my aim is to give fair and true picture of the discussion in the classroom. I wish to talk here explicitly about the classroom setting and about my role as an interpreter partly because one of our topics in the morning was the concept of socially constructed reality and its philosophical roots in phenomenology and hermeneutics. Hence it is important to distinguish clearly what is first-hand speak and what is an interpretation.




First framework: maximize learning

  • Involve others to your EMBA project and allow the views of others help you to see new angles
  • In the beginning take a hard look on things you do not know, set out to learn more about those things
  • Be hyper vigilant and reflective throughout the whole EMBA process. Make a conscious human experiment - study conscientiously how you act as a learner.
  • At some point test whether you have reached the highest point of learning - can you teach others what you have learned
  • Plan the EMBA thesis project so that it helps you to expand your everyday attitude and worldview, this means discussions with various networks, going to areas (of knowledge) which are not in your typical comfort zone

Second framework: maximize action
  • Involve people as widely and as early as possible into your EMBA thesis project
  • Fully leverage the special strength of an EMBA project, the writer (EMBA student) typically knows thoroughly the setting of an EMBA thesis and can tackle right away most challenging and most important questions
  • Focus on action both on individual and organizational level and take into account change goals on both levels
  • Remember that the point in EMBA thesis is to create action and change, not to gather dust on the shelf. 


Third framework: fail to maximize learning
  • The EMBA student largely knows from the beginning what the thesis will bring out
  • The topic of the thesis, the selected methods and the actual development work are not as challenging as they could be
  • The EMBA thesis examines a topic which proves to be fleeting/ephemeral/perishable (in Finnish päiväperhonen)

Fourth framework: fail to maximize action
  • Focus mainly (solely) on writing, no connection or dialogue with people around
  • Uses frameworks and models which remain too alien to the real context of EMBA thesis
  • EMBA researchers moves too fast or too slowly and fails to see the inherit dynamic of the EMBA thesis setting


Summary

Thank you all for most inspiring discussion. In my mind these comments and tentatively crafted frameworks offer valuable starting points for all who wish to make their EMBA thesis an excellent learning journey and who also wish use their EMBA thesis as a tool of creating desired action and change in their organization.

All the best success with your EMBA thesis.














ari.manninen(at)jyu.fi

linkedin.com/in/arimanninen
twitter.com/arimanninen