Sen saat, mistä luovut – vapaaehtoistyö lisää henkistä hyvinvointia

Sen saat, mistä luovut toteaa Tommy Hellsten kirjassaan Elämän paradoksit. Tämä paradoksi tuli henkilökohtaisesti koettua vapaaehtoistyössä Käpyrinteen palvelutalon iltapäivässä vanhusten parissa. Annoin aikaani, mutta sain muutaman tunnin panostuksestani monin verroin hyvää mieltä takaisin. 

Suomalaiset ovat maailman viidenneksi onnellisin kansa, käy ilmi vuoden 2017 onnellisuusraportista. Maaliskuussa julkaistu World Happiness Report on YK:n aloitteesta vuosittain laadittava raportti.

Onnellisuuden mittapuuna käytetään kuutta kriteeriä: bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki sekä korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä.

Maailman onnellisimpia ovat vuoden 2017 raportin mukaan norjalaiset. Edellisvuonna kärkisijaa pitänyt Tanska on nyt hyvänä kakkosena. Suomi oli edellisvuonnakin viides. 

Kärkikymmenikössä Suomen asemaa heikentää yksi käytetyistä kriteereistä, anteliaisuus. Onnellisuusraportin mittareista voi päätellä, että suomalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä kuin muut onnellisuuden kärkikahinoissa olevat maat. 

Vappukukka: kasvomaalaus sopii kaikille - vauvasta vaariin! 

Anteliaisuuden ja onnellisuuden paradoksi

Tässä se yhteiskunnallisen onnellisuuden paradoksi piileekin. Vapaaehtoistyöllä on merkittävän positiivinen vaikutus vapaaehtoistyön tekijän henkilökohtaiseen onnellisuustaseeseen kuin kansantalouden euromääräiseenkin taseeseen.

Vapaaehtoistyö tutkitusti vähentää stressiä ja torjuu työuupumusta. Toisen auttaminen lisää empatiakykyä, parantaa tunnesäätelyä ja vähentää riskipitoista käyttäytymistä. -  Suomen neljän suurimman vapaaehtoisjärjestön arvo kansantaloudelle on 130 M€/v. Eli kyse ei ole mistään kahvirahoista.

Vappusäpinät senioritalossa

Sain tämän kaiken tuta myös itse, kun vietin vappujuhlaa Käpyrinteen palvelukodissa vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry:n apuna. Työnantajani on kutsunut mukaan Suomi 100 vuoden kunniaksi kaikki 12 000 työntekijää viettämään yhden työpäivän vapaaehtoistoiminnassa. 

Tämä HiiOP-projekti mahdollisti myös minulle hyvällä omallatunnolla työaikana ryhtyä auttajan rooliin, ryhtyä ihmiseksi ihmiselle, saada henkistä hyvinvointia. Ja totta vie, pienistä hyvistä teoista todellakin saa sielun syvyydeltä hyvää ja lämmintä mieltä.

Vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry oli järjestänyt vapun kunniaksi levytanssit palvelutalon asukkaille. Useimmat heistä olivat pyörätuoleissa tai muuten liikkuminen oli hankalaa. Tanssimusiikki antoi kuitenkin siivet alle, ja niin minä muiden vapaaehtoisten joukossa haimme vanhuksia pyörätuolitanssiin tai muuten rauhalliseen tanssahteluun.

Vaikka ikää oli useilla jo kunnioitettavat 90 vuotta, ei se musiikista ja yhdessäolosta saatu riemu ollut mihinkään kadonnut. Mikä mieletön hyvänolontunne, kun saat tuottaa toiselle ilon hetken ja lämmintä mieltä. Panoksena on aika, ihmisen arvokas omaisuus, aika, jolla ei ole hintalappua, ei antajalleen eikä saajalleen. Pysäyttävää. 

Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen. (Tommy Tabermann)

Satu Ahonen
Johtaja, OP Keski-Uusimaa/OP-Yrityspankki
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja

Tahtotilana ketterä organisaatio? – 7 kysymystä pohdittavaksi

Ketteryys puhututtaa paljon. Yritykset ovat pullollaan ketteriä tiimejä, ketteriä projekteja, ketteriä ihmisiä. Silti toistaiseksi on olemassa hyvin vähän aidosti ketteriä yrityksiä. Koko organisaation ketteröittäminen vaatii hyvin kokonaisvaltaista ajattelun muutosta. Harvan yrityksen kulttuuri ottaa sitä vastaan yhdessä yössä.

Kyse ei ole pelkästään organisaatiorakenteista. Ei siitä, etteivätkö ketterät kykenisi kehittämään toimintatapojaan. Ei varmasti myöskään siitä, etteikö tiimeille löydy riittävä määrä autonomiaa ajansaatossa. Kyse on enemmänkin siitä, että meidän on muutettava ajatteluamme siitä, mitä käsitämme organisaatiolla.

Ketterän organisaation rakentaminen lähtee parhaiten liikenteeseen siten, että haetaan luonnollisia, joustavia hierarkioita. Organisaation rakentamisen keskipisteenä on asiakkaan ilahduttaminen ja mahdollisuus kehittää tiimien autonomiaa. Kun organisaatiota lähdetään viemään kohti ketteryyttä, liittyy tekemiseen paljon huolta, innostusta ja pohdittavaa, riskinottoa siitä että asiat eivät sitten ehkä kumminkaan menekään haluttuun ja parempaan suuntaan.

Kun päätös uuden ketterämmän huomisen tavoittelusta on tehty, liittyy tulevaisuuden suunnitteluun paljon suuria kysymysmerkkejä.
Tässä 7 sellaista jotka kannattaa ottaa huomioon:

1. Mitä kannattaa hajauttaa? Lähtökohta on, että hajautetaan kaikki mikä on mahdollista. On kuitenkin tunnustettava, että on myös asioita jotka on hyvä pitää vain yhden tai harvojen varassa.
   
   
2. Miten saadaan aikaan yhteisöllisyyttä? Ketterä johtamistapa suosii yhteisöllisyyttä hierarkioiden sijaan. Tulisi tunnistaa, mitä ovat asioita joiden ympärille yhteisöjä lähdetään yhteistyössä rakentamaan.
   
   
3. Miten varmistetaan päätöksenteon läpinäkyvyys? Ketterä toimintatapa siirtää päätöksenteon, sinne missä se ei ole aikaisemmin tapahtunut. Tärkeää on varmistaa, että päätöksentekijöillä on riittävän moniulotteinen ymmärrys päätökseen vaikuttavista taustatekijöistä, mutta toisaalta myös päätökset tulevat kommunikoitua avoimesti kaikille osapuolille.
   
   
4. Miten varmistetaan, että johtajat kantavat aidosti vastuun johtamisesta? Ketterä organisaatio vaatii uudella tapaa vahvaa johtamista, jotta tekemisellä säilyy yhteinen suunta ja liiketoiminnan prioriteetit toteutuvat. Myös ihmiset tarvitsevat eri tavalla tukea ja valmentamista arjessa, kun tehtävät eivät tule automaattisesti annettuina kuin aikaisemmin ja toimintaympäristökin on alussa vieras.
   
   
5. Millainen palkitseminen tukee tavoitteisiin pääsemistä? Ketterässä organisaatiossa palkitsemisen tulisi perustua osallistumiseen. Tämä vaatii tyypillisesti nykyisten valtaan ja positioon perustuvien palkitsemisjärjestelmien muovaamista uuteen uskoon.
   
   
6. Millaisia hyväksymismenettelyjä organisaatio tarvitsee jatkossa? Perinteisistä hallintamalleista nousevat hiearkkiset menettelytavat eivät toimi tehokkaasti tiimityöhön perustuvassa matalassa organisaatiomallissa. Hyvä tapa on korvata perinteiset hierarkkiset katselmoinnit esimerkiksi parikatselmoinneilla ja sparrauksella.
   
   
7. Miten tiimien autonomiaa kasvatetaan hallitusti? Itsemääräämisoikeutta tulisi kyetä kasvattamaan oikeassa suhteessa, jotta tiimillä on riittävä kyvykkyys päätöksentekoon ja se ymmärtää mitä siltä odotetaan, jotta asiakkaiden ja liiketoiminnan tavoitteet täyttyvät.

Jos nämä asiat saadaan onnistumaan, hyötyinä tyypillisesti on tiimin tuottavuuden ja työntekijöiden tyytyväisyyden lisääntyminen. Lisääntynyt läpinäkyvyys ja mukautuminen asiakkaiden muuttuviin tarpeisiin parantavat asiakastyytyväisyyttä ja sitoutumista sekä mahdollistavat arvokkaimpien tuoteominaisuuksien tuomisen markkinoille aikaisempaa nopeammin ja pienemmällä riskillä. Työskentely moniosaavissa tiimeissä laajentaa organisaationaalista osaamista ja rakentaa luottamusta ja kunnioitusta.

Ja yhtälailla johdolla jää enemmän aikaa keskittyä siihen missä he ovat parhaimmillaan: Yrityksen vision luomiseen, priorisointiin, strategian jalkauttamiseen, työn yksinkertaistamiseen ja fokusointiin, oikeiden ihmisten löytämiseen, yhteistyöhön ja esteiden poistamiseen.

Hanna Rantonen
Resourcing manager, Solita Oy

EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman osallistuja