Sen saat, mistä luovut toteaa Tommy Hellsten kirjassaan
Elämän paradoksit. Tämä paradoksi tuli henkilökohtaisesti koettua
vapaaehtoistyössä Käpyrinteen palvelutalon iltapäivässä vanhusten parissa.
Annoin aikaani, mutta sain muutaman tunnin panostuksestani monin verroin hyvää
mieltä takaisin.
Suomalaiset ovat maailman viidenneksi onnellisin kansa, käy ilmi vuoden
2017 onnellisuusraportista. Maaliskuussa julkaistu World Happiness
Report on YK:n aloitteesta vuosittain laadittava raportti.
Onnellisuuden mittapuuna käytetään kuutta kriteeriä: bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki sekä korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä.
Onnellisuuden mittapuuna käytetään kuutta kriteeriä: bruttokansantuote henkeä kohden, odotettavissa oleva terve elinikä, vapaus, anteliaisuus, sosiaalinen tuki sekä korruptiosta vapaa hallinto ja talouselämä.
Kärkikymmenikössä Suomen asemaa heikentää yksi käytetyistä kriteereistä, anteliaisuus. Onnellisuusraportin mittareista voi päätellä, että suomalaiset lahjoittavat hyväntekeväisyyteen ja tekevät vähemmän vapaaehtoistyötä kuin muut onnellisuuden kärkikahinoissa olevat maat.
Vappukukka: kasvomaalaus sopii kaikille - vauvasta vaariin! |
Anteliaisuuden ja onnellisuuden
paradoksi
Tässä se yhteiskunnallisen onnellisuuden paradoksi
piileekin. Vapaaehtoistyöllä on merkittävän positiivinen vaikutus
vapaaehtoistyön tekijän henkilökohtaiseen onnellisuustaseeseen kuin
kansantalouden euromääräiseenkin taseeseen.
Vapaaehtoistyö tutkitusti vähentää stressiä ja torjuu työuupumusta. Toisen auttaminen lisää empatiakykyä, parantaa tunnesäätelyä ja vähentää riskipitoista käyttäytymistä. - Suomen neljän suurimman vapaaehtoisjärjestön arvo kansantaloudelle on 130 M€/v. Eli kyse ei ole mistään kahvirahoista.
Vapaaehtoistyö tutkitusti vähentää stressiä ja torjuu työuupumusta. Toisen auttaminen lisää empatiakykyä, parantaa tunnesäätelyä ja vähentää riskipitoista käyttäytymistä. - Suomen neljän suurimman vapaaehtoisjärjestön arvo kansantaloudelle on 130 M€/v. Eli kyse ei ole mistään kahvirahoista.
Vappusäpinät senioritalossa
Sain tämän kaiken tuta myös itse, kun vietin
vappujuhlaa Käpyrinteen palvelukodissa vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry:n
apuna. Työnantajani on kutsunut mukaan Suomi 100 vuoden kunniaksi kaikki 12
000 työntekijää viettämään yhden työpäivän vapaaehtoistoiminnassa. Tämä HiiOP-projekti mahdollisti myös minulle hyvällä omallatunnolla työaikana ryhtyä auttajan rooliin, ryhtyä ihmiseksi ihmiselle, saada henkistä hyvinvointia. Ja totta vie, pienistä hyvistä teoista todellakin saa sielun syvyydeltä hyvää ja lämmintä mieltä.
Vapaaehtoisjärjestö Käpyrinne ry oli järjestänyt vapun
kunniaksi levytanssit palvelutalon asukkaille. Useimmat heistä olivat pyörätuoleissa
tai muuten liikkuminen oli hankalaa. Tanssimusiikki antoi kuitenkin siivet
alle, ja niin minä muiden vapaaehtoisten joukossa haimme vanhuksia pyörätuolitanssiin
tai muuten rauhalliseen tanssahteluun.
Vaikka ikää oli useilla jo kunnioitettavat 90 vuotta, ei se
musiikista ja yhdessäolosta saatu riemu ollut mihinkään kadonnut. Mikä mieletön
hyvänolontunne, kun saat tuottaa toiselle ilon hetken ja lämmintä mieltä. Panoksena
on aika, ihmisen arvokas omaisuus, aika, jolla ei ole hintalappua, ei
antajalleen eikä saajalleen. Pysäyttävää.
Ihminen tarvitsee ihmistä ollakseen ihminen ihmiselle,
ollakseen itse ihminen. (Tommy Tabermann)
ollakseen itse ihminen. (Tommy Tabermann)
Satu Ahonen
Johtaja, OP Keski-Uusimaa/OP-Yrityspankki
EMBA Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti