Tulevaisuuskyvykäs organisaatio: Avain kestävään menestykseen

Organisaatioiden kyky navigoida jatkuvasti muuttuvaa maisemaa on noussut keskeiseksi tekijäksi kestävän menestyksen saavuttamisessa. JYU Executive MBA -ohjelman tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -kurssilla opiskelijat, jotka ovat työssä olevia johtajia, tekivät omassa organisaatiossaan tulevaisuusharjoituksen. Harjoitus osoitti useita tärkeitä huomioita tulevaisuustyöskentelystä:

1. Jatkuva tulevaisuuteen valmistautuminen

Ensimmäinen oppimamme asia oli, että kertaluontoinen tulevaisuusharjoitus ei yksin riitä. Tulevaisuusorientaation kehittäminen vaatii jatkuvaa ja systemaattista työtä. Monille ensimmäinen harjoitus tuntui haastavalta, mikä korostaa tarvetta säännölliselle tulevaisuustyölle organisaatiossa. Se vaatii aikaa, resursseja ja sitoutumista kaikilta organisaation tasoilta.

2. Työkalua tärkeämpi on osallistaminen

Tulevaisuustyössä käytettävien menetelmien ja työkalujen valinta on tärkeää. Kuitenkin keskiössä ei ole itse menetelmä, vaan se, miten näitä työkaluja käytetään ja miten ihmiset saadaan osallistumaan prosessiin. Osallistamisella varmistetaan, että eri näkökulmat tulevat kuulluiksi ja että organisaatio pystyy yhdessä muodostamaan kattavan kuvan tulevaisuuden mahdollisuuksista ja haasteista.

3. Nykyhetken haasteet tulevaisuusajattelussa

Organisaatioiden nykyiset olosuhteet ja reunaehdot rajoittavat usein tulevaisuusajattelua. Olemassa olevista rakenteista ja ajattelutavoista on vaikea päästää irti, mikä voi estää innovatiivisten ja radikaalien tulevaisuusskenaarioiden kehittämisen. Tämä korostaa tarvetta luoda turvallisia tiloja, joissa voidaan vapaasti tutkia ja kyseenalaistaa vallitsevia oletuksia.

4. Tulevaisuustyökalujen arvo

Kun tulevaisuustyökaluja käytettiin oikein, ne tuottivat arvokkaita tuloksia. Ne auttoivat tuomaan esiin sellaisia mahdollisuuksia ja haasteita, joita ei aiemmin oltu otettu huomioon tai jotka eivät olleet olleet keskustelun aiheina. Tämä osoittaa, että tulevaisuustyökalut voivat olla voimakkaita apuvälineitä uusien näkökulmien avaamisessa ja organisaation valmistautumisessa tulevaisuuteen.

Tehty harjoitus osoitti, että tulevaisuustyöskentely vaatii systemaattista lähestymistapaa, oikeita työkaluja ja avointa asennetta. Tulevaisuuskyvykäs organisaatio ei ole vain sellainen, joka kykenee ennakoimaan tulevaisuutta, vaan erityisesti sellainen, joka pystyy jatkuvasti mukautumaan ja oppimaan.

 

Jani Kurhinen
koulutuspäällikkö, 
JYU EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelman johtaja
jani.kurhinen(at)jyu.fi
emba.jyu.fi/tuli

JYU Executive MBA. 40 vuotta Menestyksen polkuja.

Tosi elämä ja EMBA tutkimuksen empiria

EMBA-opiskelijoilla on tilanne päällä, on organisaatio johdettavana ja kehitettävänä. Tässä asetelmassa tutkimuksen tekeminen on oma erityinen asetelmansa. Monien EMBA-opiskelijoiden kohdalla tutkimus on oman organisaation strateginen kehittämishanke.

Yleisestikin yksi osa tutkimusta on empiria, se aineisto, jonka pohjalta maailmasta, organisaatioista ja ihmisestä osataan sanoa tutkimuksen lopussa enemmän kuin alussa. EMBA-tutkimuksessa aineisto tulee tyypillisesti tekijän omasta kokemusmaailmasta. Joskus painottuu oma eletty elämä ja johtamis- ja kehittämiskokemukset. Joskus painottuu pyrkimys ymmärtää syvemmin ja monipuolisemmin oman organisaation toimijoita, asiakkaita tai vaikka yhteistyökumppaneita. Usein menetelmänä ovat eri tyyppiset haastattelut, tilanteisiin osallistumiset ja jopa tutkimuksen kannalta mielenkiintoisten tilanteiden rakentamiset tukimusta varten. Myös tekeminen, muutoksen johtaminen ja muutosdynamiikan analysointi on usein mukana empirisessä työskentelyssä.

Tätä erityistä empiiristä asetelmaa aloin jälleen kerran miettimään kun valmistaudun 18.3.2024 EMBA tutkimusseminaariin, jossa EMBA-töiden tekijät esittelevät tutkimustensa tämän hetkisiä tilanteita ja töistä käydään yhteistä keskustelua. Usein tärkeä pohdinnan kohde on tarkka ja todellisia etenemisen mahdollisuuksia avaava tutkimustehtävä, mutta myös töiden empiirinen osuus on usein ideoinnin kohteena.

Tällä kertaa uudeksi erityiseksi elementiksi pohdintaan nousi tosi elämä ja empiria. Kuten sanottu, EMBA-opiskelijoilla on tyypillisesti strateginen kehittäminen tutkimisen kohteena ja siten tiukka ankkurointi todellisuuteen ja sen muuttamiseen. Usein kuitenkin tutkimukseen liittyvä empiria luodaan jossain määrin erikseen. Esimerkiksi valitaan tutkimuksen kannalta keskeisiä henkilöitä vaikkapa haastateltaviksi. Joskus taas rakennetaan vaikka jokin ideointipalaveri tai innovointitilaisuus, jossa samalla työstetään empiriaa tutkimusta varten. Nämä kaikki ovat erinomaisia tapoja rakentaa tutkimuksen empiriaa.

Kuitenkin joskus EMBA-tutkimuksissa empiria voi tulla suoraan tosi elämän tilanteista, niistä tilanteista, joissa strategiaa tehdään ja viedään käytäntöön. Tämä on mahdollista, koska EMBA-opiskelijan rooli organisaatiossa on päätöksentekijän ja kehittäjän rooli. Tuo rooli ja sitä kautta ainutlaatuinen mahdollisuus olla täysin mukana tosi elämän tilanteissa voi olla yksi EMBA-tutkimuksen erityinen vahvuus ja oikeastaan myös erottumistekijä suhteessa moneen muuhun tutkimukseen.

Tämän blogin tarkoitus on virittää miettimään oman tutkimuksen, erityisesti EMBA-tutkimuksen empiiristä asetelmaa ja siihen liittyvää metodia. Yksi seikka kuinka EMBA-tutkimus eroaa muusta strategisesta kehittämisestä on tekijän huolellinen ja monipuolinen tutkimusasetelman ja myös valitun tutkimusmenetelmän pohdinta ja avoin arviointi. Tuo pohdinta on analysointia omasta tekemisestä tutkimuksena, jossa luodaan tietyn tunnistetun ja itse kootun empirian kautta uutta ymmärrystä, ideoidaan erilaisia etenemisen vaihtoehtoja ja myös rakennetaan uutta tekemisen perustaa.

Niinpä EMBA-tutkimuksessa on paikallaan tarkan tutkimustehtävän lisäksi myös paneutua siihen kuinka uutta ja syvempää ymmärrystä haetaan. Voi kysyä, mikä on omassa tutkimuksessa viisastumisen perusta. Tällöin tullaan vahvasti myös empirian ja metodin pohdintaan. Tässä kohtaa ei taida vielä edes tämän ajan tekoäly (tilanne maaliskuu 2024) auttaa, vaan tarvitaan todelle huolellista tutkijan ja strategisen kehittäjän omaa ajattelua siinä erityisessä tilanteessa, jossa hän toimii. Millaista empiriaa voin käyttää, millainen empiria on tutkimustehtäväni kannalta kaikkein merkityksellisintä, millainen empiria ja sen kanssa työskentely vie parhaalla mahdollisella tavalla tekemisen suuntaan ja auttaa organisaatiota kehittymään?

Uskoisin, että näihin empiria- ja menetelmäpohdintoihin voi hyvin liittyä myös pohdinta siitä, että voisiko EMBA-työni empiria tulla suoraan tosi elämän tilanteista. Tutkimuksissa on aina tärkeää kyky olla tietoinen siitä mitä tekee ja kyky löytää eri vaihtoehtoja sekä kyky valita perustellen minkä viisastumisen vaihtoehdon valitsee. Tätä kykyä tarvitaan erityisesti tutkimuksen empiirisen asetelman tunnistamisessa, empirian keräämisessä ja kuvaamisessa sekä tätä kaikkea arvioivan oman menetelmän eli metodin pohtimisessa. Samalla EMBA työn tekijän on hyvä tunnistaa, että jo empirian kokoamiseen liittyvä tekeminen omalta osaltaan vaikuttaa siihen millaisia vaikutuksia koko tutkimushankkeella tulee olemaan.

Kokemuksesta tiedän, että EMBA tutkimukset ovat vaikuttavia luettavia ja niiden kautta organisaatioiden strategista kehittämistä viedään vahvasti  eteenpäin. Toisin sanoen EMBA töiden ansiosta tosi elämässä tapahtuu. Tämä blogin kysymys kuuluu, että kuinka tosi elämän on syytä ja mahdollista olla mukana jo tutkimuksen empiriassa ja miten tällainen tosi elämän elementti on tutkimuksessa järkevä rakentaa? 

Tämä kysymys jokaiselle harkittavaksi, organisaatiot ja strategisen kehittämisen asetelmat ovat eri organisaatioissa erilaisia. EMBA-työn tekijällä on tutkijan vapaus, etsiä ja löytää ratkaisu, joka vie ymmärrystä tutkimustehtävän kysymyksen suunnassa syvemmäksi ja samalla luo organisaation strategiselle tekemiselle ja kehittämiselle vahvaa perustaa. 

Toivotan ajatuksen lentoa, uusien näköalojen löytämistä ja parasta menestystä kehittämistyöhön.

Ari Manninen
johtaja, JYU Executive Education
ari.manninen(at)jyu.fi
emba.jyu.fi

JYU Executive MBA. Menesty johtajana.