Tulevaisuuden epävarmuus on muutamat viime vuodet ollut yksi kaikkein suosituimmista keskustelun aiheista. Kuitenkin näitä keskusteluja seuratessani huomioni kiinnittyy siihen, kuinka pienen ilmiöjoukon ympärillä keskustelut pyörivät. Kaikki nämä ovat varmasti äärettömän tärkeitä tarkastelukohteita, mutta jos ne ovat ainoita, niin tarkastelemme vain sitä osaa tulevaisuuksista, jota kaikki muutkin tekevät.
Skenaariomenetelmää käytetään paljon työkaluna strategisia päätöksiä pohjustettaessa. Erityisen kriittisesti suhtautuisin tyypilliseen “kauppa lähtee rullaamaan, menee tosi huonosti, jotain siltä väliltä” -kolmikkoon. Tässä on kuitenkin syytä korostaa kritiikin kohde, joten toistan alussa sanomani: nuo ovat tärkeitä keskustelun kohteita, mutta ei niillä saada sellaista hyötyä, mitä skenaariotyöllä voisi olla mahdollista saavuttaa. Haluan siis sanoa, että on kaksi täysin eri asiaa pohtia lähitulevaisuutta suoraan silmien edessä olevien muuttujien kautta kuin tehdä laajempia “mitä jos”-kysymyksiä.
Selvennetään vielä esimerkin kautta. Eräs organisaatio pyysi minua auttamaan oikeasti erilaisten tulevaisuuksien pohtimisessa. Tätä työpajaa varten työstimme materiaalia, jossa oli nimenomaan sellaisia ilmiöitä, joita hyvin harva vielä arkityössään kohtaa. Esimerkiksi tokenisaatio tai hajautetut autonomiset organisaatiot olivat termejä, joita työpajassa ei oikeastaan kunnolla tunnistettu ja yleinen ensireaktio niihin oli, että ei koske meitä.
Tästä pääsemmekin ihan erilaiseen “mitä jos”-kysymykseen verrattuna esimerkiksi tekoälyagenttien kautta muokkautuvaan tulevaisuuskuvaan. Tekoälyagentit ovat ns. hygieniatekijä, eli niistä on pakko olla selvillä. Mutta miltä sellainen maailma näyttää, jossa hajautetut autonomiset organisaatiot, eli DAOt ovat yhtä lailla puhekieltä kuin AI on tänään? Suoraan silmien edessä olevien muuttujien pohdinta on helpompaa ja suoran näköpiirin ulkopuolinen tarkastelu paljon epävarmempaa, mutta nämä pohdinnat avaavat myös ihan erilaisia mahdollisuuksia.
Kapea käytävä, jota muutkin tarkastelevat, tarjoaa kapean näkymän. Tätä näkymää on mahdollista leventää omien valintojen avulla. Riskit siitä, että tulisi pohdittua jotain sellaista, jota ei koskaan tule tapahtumaan, ovat kyllä todellisia, mutta toisaalta, “mitä jos” -pohdinta sattuukin osumaan?
Ihan kaikkea ei ole mitenkään mahdollista seurata, mutta sopivilla työkaluilla on mahdollista löytää perusteltuja pohdintoja näkyvillä olevan kapean käytävän lisäksi.
Jani Kurhinen, koulutuspäällikkö,
EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö
-ohjelman johtaja
jani.kurhinen(at)jyu.fi
EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö
-ohjelman johtaja
jani.kurhinen(at)jyu.fi
JYU Executive MBA. Menesty johtajana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti