On sanottu, että jos Martin Luther King olisi aloittanut
kuuluisan puheensa sanomalla: "Minulla on strateginen suunnitelma",
Yhdysvaltoja muuttanut kansalaisliike olisi tuskin lähtenyt leviämään.
Muutos, kuten kaikki muukin ihmiselämässä, tapahtuu aina
tunteella ja sen kautta aidolla sitoutumisella tekemiseen. Muutoksen
välttämättömyyttä voidaan perustella sadoilla kalvoilla ja järkeen vetoavilla
laskelmilla, mutta jos tunne puuttuu, lopputulos jää korkeintaan pinnalliseksi
puuhasteluksi.
Insinöörimaailmassa on aina vedottu järkeen ja
logiikkaan, jonka perusteella rationaaliset ihmiset tekevät rationaalisia
ratkaisuja. Tämä kenties pätee osaan meistä, mutta suurimmalla osalla mukana on
aina tunne tavalla tai toisella. Vaikka kuinka perustellaan hinnan olevan
tärkein valintakriteeri, taustalla on aina fiilis ohjaten päätöksentekoa.
Ostajat (eli siis ihmiset) tekevät kauppaa heidän kanssaan, joiden kanssa asiat
toimii, työnteko on mukavaa ja tottakai hintakin on oltava oikeassa haarukassa.
Miten tätä sitten pitää huomioida ihmisten arjessa, joka
usein tuntuu jatkuvalta muutokselta, ähkyltä ja stressiltä. Tunnetta siitä,
että koko ajan ollaan loppukirissä ja maraton onkin juostava kuin satasen
aidat.
Muutosta ei voi tai pikemminkin ei saa pysäyttää
Kaiken kehittymisen edellytys on kasvu, joka on pitkällä
jänteellä yksi vahvimmista yrityksen menestyksen mittareista. Kasvu taas vaatii
muutosta ja menoa epämukavuusalueelle, joka puolestaan aiheuttaa stressiä.
Noidankehä on valmis, mutta stressikin on oikein annosteltuna voimavara eikä
liikaa kuluttava jatkuva hälytystila.
Olen toiminnassani ollut mukana useassa eri
muutosprosessissa, joista osa on ollut pienempiä ja osa laajempaa
yritystoiminnan tehostamista sekä uudelleen suuntaamista. Kaikki ei ole aina
mennyt putkeen, mutta suurimpia ilon tunteita olen kokenut, kun pitkän ja
perusteellisen väännön jälkeen porukasta kuuluu "klik".
Tämä "klik" on vaikeasti todennettavissa tai
selitettävissä oleva hetki, mutta jossakin vaiheessa vaan tajuaa ajatusten
menneen perille ja muuttuneen toiminnaksi. Kaaos ja stressi on hetkellisesti
selätetty ja ongelmien sijaan ollaan ryhdytty keskittymään ratkaisuihin.
Oivalluksia näiden kokemusten perusteella
Edellisiin liittyvä viimeisin oivallukseni tuli
hiljattaisesta Esko Kilven Twitter viestistä: "Perinteinen yritys on yhä useammin vastaus ongelmaan, jota ei
enää ole".
Voisin muokata tätä vastaavasti: "Sisäinen käsitys
työstä perustuu edelleen agraariyhteiskunnan perinteeseen, joka ei enää ole
relevantti". Eli otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaittava ei vaan enää
toimi.
Tehokkuus ei enää tule siitä, että naulataan nopeammin,
vaan siitä, kuka tekee liitokset vähimmillä nauloilla lujuuden ja
turvallisuuden kärsimättä. Ja tätä pitää oikeasti miettiä, mutta se ei tapahdu
ylirasittuneilla aivoilla tai jatkuvassa kiireessä. Sille on uhrattava aikaa ja
se vaatii oleelliseen keskittyvää reflektointia.
Kaiken ei tule tapahtua heti eivätkä käytännön
oivallukset vaadi verta, hikeä ja kyyneleitä. Pitää uskaltaa tehdä arjen
valintoja ja rauhoittaa tilannetta tarvittaessa.
Oivallusten toteutus tapahtuu isommalla joukolla
Vaikka yksi ihminen voi olla muutoksen ideoita ja
käynnistäjä, yksin ei yleensä saa mitään merkittävää aikaan. Muutos vaatii
luottamusta ja yhteistä näkemystä suunnasta.
Luottamus taas syntyy vuorovaikutuksessa, jossa
kärjekkäätkin mielipiteet ovat sallittuja. Pitää uskoa asiaansa ja liikkua
joukossa omana itsenään.
Vastaavasti näkemys suunnasta ja usko asiaan tulevat
hyvin tehdyistä kotitöistä, joissa sisäinen ja ulkoinen toimintaympäristö on
oleellisilta osiltaan analysoitu. Tässä oltava mukana vuorovaikutuksesta saatu
palaute ja yhteenvedetty näkemys asioiden tilasta.
Luottamus, suunta ja usko tulevaan. Siinä siis
muutoksen resepti, jossa johtajan tehtävä on saada viesti tästä kaikesta
mielekkääseen muotoon. Eli
kuten Martin Luther King sanoi: "I have a Dream."
Arto
Pohjonen
va. toimitusjohtaja, Destia Oy
Executive MBA-opiskelija
Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017
osallistuja