Sananlaskuissa asuu syvää viisautta. Hämmennystä aiheuttaa kuitenkin se, kun sananlaskuista löytyy ristiriitaisuutta, jopa päinvastaista näkemystä samasta ilmiöstä. Edustavatko päinvastaiset sananlaskut eri koulukuntia vai onko kohteena oleva ilmiö niin moninainen, että siitä pystyy tekemään kaksi täysin erilaista tulkintaa?
Meillä on sanonta, jonka mukaan ”ryhmä on enemmän kuin osiensa summa” tai ”yhdessä olemme vahvempia”. Toisaalta, on myös lausuttu: ”Mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa.” Sanontojen ristiriita tuntuu selkeältä. Mitä tässä oikein pitäisi uskoa?
Sanontojen välistä ristiriitaa voisi lähteä hakemaan ryhmädynamiikan käsitteen takaa. Kuuluisa saksalaissyntyinen psykologi Kurt Lewin alkoi käyttää tätä termiä 1940-luvulla tutkiessaan ryhmässä työskentelemistä, ryhmäkeskusteluja ja ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Lewin haki dynamiikan käsitteen fysiikan alueelta. Kielitoimiston sanakirja määrittelee dynamiikan ”liikkeen ja sitä aiheuttavan voiman suhteita käsitteleväksi mekaniikan osaksi”.
Lewin havaitsi, että ryhmien toimintaan vaikuttavat monenlaiset voimat: ryhmäläisten erilaiset arvot, asenteet, mielipiteet, näkemykset, suhtautumiset, motiivit jne. Edelleen ryhmissä tapahtuu jatkuvasti erilaisia asioita: innostumista, uuden keksimistä, ärtymistä, motivoitumista, turhautumista, edistymistä, taantumista…
Ryhmässä vaikuttavat erilaisuudet ja tapahtumat muodostavat kunkin ryhmän yksilöllisen ryhmädynaamisen kentän. Ryhmä saattaa työskennellä hyvin määrätietoisesti, tuloksellisesti ja jopa intohimoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Toisessa ryhmässä työskentely voi olla passiivista, hajanaista, turhauttavaa ja päämäärätöntä. Jokaisessa ryhmässä on omanlainen ryhmädynamiikkansa ja se vaikuttaa siihen, millaista ryhmän työskentely on ja miltä ryhmän jäsenistä tuntuu olla ryhmässä.
Erityisesti ryhmän ohjaajan ja johtajan osaamista on ymmärtää ja havaita ryhmädynamiikan tekijöitä ja piirteitä esim. työryhmissä, palavereissa, projektiryhmissä, neuvotteluissa ja johtoryhmissä.
Ryhmädynamiikka ja sen muodostavat asiat tuottavat ryhmässä erilaisia ryhmäilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa suuresti ryhmän toimintaan. Jo yksistään ryhmän koko on hyvin merkittävä seikka. Onkin tärkeää miettiä, millaiset asiat ja tavoitteet vaativat pientä ryhmää ja milloin voidaan kutsua koolle suurryhmä.
Yli kymmenen henkilön ryhmässä alkaa muodostua suurryhmäilmiöitä kun vuorovaikutussuhteiden määrä on suuri, sitoutuminen ryhmään on alhaisempaa, ryhmän perustehtävästä on epäselvyyttä ja johtajaa kohtaan on voimakasta riippuvuutta. Lisäksi ryhmässä voi olla ”vapaamatkustajia” ja tyytymättömyyttä ja turhautumista esiintyy. Päätöksenteko suurryhmässä ilman äänestämistä on usein hyvin haasteellista ja tiettyyn tavoitteeseen pääsy ongelmallista.
Lewin havaitsi, että ryhmien toimintaan vaikuttavat monenlaiset voimat: ryhmäläisten erilaiset arvot, asenteet, mielipiteet, näkemykset, suhtautumiset, motiivit jne. Edelleen ryhmissä tapahtuu jatkuvasti erilaisia asioita: innostumista, uuden keksimistä, ärtymistä, motivoitumista, turhautumista, edistymistä, taantumista…
Ryhmässä vaikuttavat erilaisuudet ja tapahtumat muodostavat kunkin ryhmän yksilöllisen ryhmädynaamisen kentän. Ryhmä saattaa työskennellä hyvin määrätietoisesti, tuloksellisesti ja jopa intohimoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Toisessa ryhmässä työskentely voi olla passiivista, hajanaista, turhauttavaa ja päämäärätöntä. Jokaisessa ryhmässä on omanlainen ryhmädynamiikkansa ja se vaikuttaa siihen, millaista ryhmän työskentely on ja miltä ryhmän jäsenistä tuntuu olla ryhmässä.
Erityisesti ryhmän ohjaajan ja johtajan osaamista on ymmärtää ja havaita ryhmädynamiikan tekijöitä ja piirteitä esim. työryhmissä, palavereissa, projektiryhmissä, neuvotteluissa ja johtoryhmissä.
Ryhmädynamiikka ja sen muodostavat asiat tuottavat ryhmässä erilaisia ryhmäilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa suuresti ryhmän toimintaan. Jo yksistään ryhmän koko on hyvin merkittävä seikka. Onkin tärkeää miettiä, millaiset asiat ja tavoitteet vaativat pientä ryhmää ja milloin voidaan kutsua koolle suurryhmä.
Yli kymmenen henkilön ryhmässä alkaa muodostua suurryhmäilmiöitä kun vuorovaikutussuhteiden määrä on suuri, sitoutuminen ryhmään on alhaisempaa, ryhmän perustehtävästä on epäselvyyttä ja johtajaa kohtaan on voimakasta riippuvuutta. Lisäksi ryhmässä voi olla ”vapaamatkustajia” ja tyytymättömyyttä ja turhautumista esiintyy. Päätöksenteko suurryhmässä ilman äänestämistä on usein hyvin haasteellista ja tiettyyn tavoitteeseen pääsy ongelmallista.
Pienryhmässä on esimerkiksi vain 5 - 8 jäsentä. Silloin on helpompi päästä yksimielisyyteen ryhmän perustehtävästä ja tavoitteesta. Sitoutuminen ryhmän toimintaan on vahvempaa, koska jokainen pääsee osallistumaan ja antamaan helpommin panoksensa ryhmän toimintaan. Lisäksi ”vapaamatkustajat” erottuvat liian selkeästi.
Pienryhmässä on mahdollista saada konkreettisia tuloksia aikaan ja tehdä päätöksiä. Pienryhmän onnistuminen vaatii kuitenkin sekin ryhmädynamiikan huomioimista. Esimerkiksi pelkkä asiaan keskittyminen ei palvele ryhmän toimintaa parhaalla tavalla. Kannustaminen, kuunteleminen sekä toisten mielipiteiden huomioonottaminen ja arvostaminen ovat ratkaisevia menestyksellisessä ryhmätyössä.
Ehkäpä lähtökohtana olleiden sanontojen välillä ei olekaan varsinaista ristiriitaa. Ryhmädynamiikka mahdollistaa ryhmän kasvamisen vahvemmaksi kuin sen yksilöt ovat erikseen. Ryhmädynamiikka voi toisaalta aiheuttaa varsinkin suurryhmässä sen, että tavoitteisiin ei päästä ja päätökset jäävät tekemättä.
Pienryhmässä on mahdollista saada konkreettisia tuloksia aikaan ja tehdä päätöksiä. Pienryhmän onnistuminen vaatii kuitenkin sekin ryhmädynamiikan huomioimista. Esimerkiksi pelkkä asiaan keskittyminen ei palvele ryhmän toimintaa parhaalla tavalla. Kannustaminen, kuunteleminen sekä toisten mielipiteiden huomioonottaminen ja arvostaminen ovat ratkaisevia menestyksellisessä ryhmätyössä.
Ehkäpä lähtökohtana olleiden sanontojen välillä ei olekaan varsinaista ristiriitaa. Ryhmädynamiikka mahdollistaa ryhmän kasvamisen vahvemmaksi kuin sen yksilöt ovat erikseen. Ryhmädynamiikka voi toisaalta aiheuttaa varsinkin suurryhmässä sen, että tavoitteisiin ei päästä ja päätökset jäävät tekemättä.
Hyvässä ryhmässä on sopiva määrä innostuneita ja motivoituneita ”kokkeja”, jotka toimivat ryhmän tavoitteiden mukaisesti ja arvostavat toistensa näkemyksiä. Silloin keitoksesta ei synny liian sakeaa, vaan juuri oikeanlaista!
Ryhmien ja yhteisöjen johtamiseen sekä ryhmädynamiikkaan pääset syventymään Executive MBA -kokonaisuuteen kuuluvassa Johtajuus ja yhteisödynamiikka -koulutuksessamme. Seuraava ryhmä starttaa 28. - 30.8.2017 Mäntässä, tervetuloa mukaan!
markku.laajala(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, ryhmänohjaaja
EMBA Johtajuus ja yhteisödynamiikka -ohjelma
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti