Lähi-idässä viettämäni muutosjohtajakausi osui hetkeen, jolloin teollisuuden arvonluonti on siirtymässä fyysisistä tuotteista kohti dataohjattua suunnittelua, simulointia ja ohjelmistoihin sekä älykkäisiin algoritmeihin nivoutuvaa palveluliiketoimintaa. Asiakassegmentit sähköistyvät – myös raskaalla puolella ja Lähi-itä investoi parhaillaan ennennäkemättömällä volyymilla digitaalisen talouden infrastruktuuriin. Kryptolouhinta, hyperscale-datakeskukset ja tekoälyn raskaat laskentaympäristöt muodostavat uuden kerrostuman perinteisen teollisuuden ja energiasektorin rinnalle. Alue ei rakenna yksittäisiä projekteja - se rakentaa ekosysteemiä, joka yhdistää datan, energian ja skaalautuvan kapasiteetin.
Geopolitiikan näyttämöllä on menossa faasimuunnos, jossa kehittyvät taloudet nousevat näyttämölle, valtiot rakentavat uusia maakohtaisia kumppanuuksia ja liike-elämän sekä valtioiden intressit kietoutuvat voimakkaammin yhteen - tämä näkyy erityisen selvästi Emiraattien kaltaisissa toimijoissa, joissa Mubadalan investoinnit rakentavat samanaikaisesti taloudellista voimaa, teknologista kapasiteettia ja globaaleja vaikutussuhteita. Tarvittavaa osaamista hankitaan globaalisti.
Sama näkyy teollisissa toimijoissa; investointinopeus ja kehitys on progressiivista ja globaalit asiakkaat hakevat uusia markkinoita, mutta myös uusia toimitusketjuja Lähi-Idästä ja sen naapurista, erityisesti Intiasta. Oma johtamismatkani liittyi siihen miten perheomisteiseen, 1600 hlö:n B2B-toimijaan, rakennetaan silta uusiin segmentteihin (sähköistyminen, puolustus ja e-mobility), otetaan käyttöön uusia teknologioita (AI ja termiset simulaatiot, AI ja CRM) sekä miten rakennetaan tarvittavaa uutta osaamista (softa-, data- ja algoritmikehitys).
Ymmärsin nopeasti, että teknologiaa ei voi vain “ottaa käyttöön”; se täytyy sovittaa kulttuuriin, prosesseihin ja asiakasrajapintaan. Muutosjohtajuus Lähi-idässä on ennen kaikkea kykyä luoda yhteinen kieli ja ymmärrys - tässä kontekstissa haastavinta ei ollut AI:n implementointi, vaan päätösten politiikka, priorisointi ja perinteisten roolien uudelleenmäärittely - kaiken keskellä valtasuhteet ja -verkosto. Tämä aikakausi opetti minulle merkittävästi lisää muutosjohtamisesta tuossa kontekstissa, jossa strateginen transformaatio ei ole projekti – se on dynamiikka, jota täytyy oppia lukemaan.
Lähi-idän johtajuuskulttuuri on samanaikaisesti hierarkkinen, henkilökohtainen ja äärimmäisen yhteistyöhakuinen. Muutosjohtajana sain oppia kuulostelemaan hiljaisia signaaleja: missä kulkee luottamuksen raja, milloin nopeus on valtti ja milloin maltillisuus on ainoa oikea reitti. Transformaation ytimessä oli uuden osaamisen kiinnittäminen – softa-, mallinnus- ja AI-kehityksen integrointi organisaatioon, joka oli pitkään elänyt fyysisten tuotteiden ehdoilla.
Sain todistaa läheltä, miten rohkeus oppia uutta syntyy: ei käskyistä, vaan merkityksellisyyden tunteesta. Oppivan organisaation näkökulmasta organisaatioiden kilpailukyky ei synny siitä, mitä ihmiset jo osaavat, vaan siitä, miten nopeasti he kykenevät oppimaan yhdessä. Johtamisen ytimessä on tuoda oikeat ihmiset – yli organisaatiorajojen – yhteen ja luoda merkityksellisyyttä, sekä samalla fasilitoida ympäristöä jossa autamme toisiamme ajattelemaan paremmin.
Oivalsin kolme asiaa:
- Muutos ei etene lineaarisesti – se syttyy siellä missä ihmiset näkevät mahdollisuuden kasvaa.
- Kulttuurinen konteksti määrittää muutoksen rytmin – Lähi-idässä keskustelu on yhteisöllistä ja päätökset kypsyvät sosiaalisesti.
- Johtaja on ennen kaikkea kysymysten asettaja, ei vastausten antaja.
Palaan monesti Haslam et al. (2020) artikkeliin, jossa he kirjoittavat johtajuudesta "sosiaalisen identiteetin arkkitehtuurina":..that succesful leadership involves embodying and representing what the group stands for, standing up for and acting as a champion for the group: Leaders need linguistic prowess, rhetorical sophistication, poetic expression, choreography, spatial design, architectural vision, organizational acumen and social insight. But for all this diversity there are two constants that run throughout... The first is that leaders do not simply need to be artists, impresarios and engineers. They need to be artists, impresarios and engineers of identity - specifically of a social identity which is shared with their followers. Social identity, then remains the key unifying construct."
Muutos ei synny yksittäisistä päätöksistä vaan vuorovaikutuksen arkkitehtuurista: siitä, miten osaaminen, identiteetit ja yhteiset merkitykset punoutuvat yhteen ja synnyttävät uuden tavan ajatella ja toimia.
Juho Partanen, koulutuspäällikkö
juho.j.partanen(at)jyu.fi
JYU Executive MBA. Menesty johtajana.
emba.jyu.fi
emba.jyu.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti