Vuodenvaihde herättää perinteisesti tarkastelemaan ympäristöä tulevan ennustaminen mielessä. Monet ulkoiset tahot julkaisevat trendiraportteja tai odotuksia tulevalle vuodelle. Ympäristön tarkkailu on hyvästä ja kannatettavaa, mutta haluaisin nostaa tähän vielä kaksi erityistä huomiota pohdittavaksi.
Ensimmäinen huomio on tämä ajankohta: vuodenvaihde symboloi kulttuurissamme jotain erityistä ja antaa mahdollisuuden uuteen starttiin. Toisaalta voisin haastaa, että mikä erityispiirre tuolla kyseisellä päivällä on pitkän aikavälin tarkastelussa? Missään nimessä kaikki kehitys ei kuitenkaan tapahdu aina säännöllisesti kerran vuodessa, vaan sitä tapahtuu koko ajan. Tästä voisi ehkä jopa vetää perustellun johtopäätöksen, että myös tulevaisuuden tarkastelua tulisi tehdä säännöllisesti. Tai no, onhan se kerran vuodessakin säännöllistä, mutta jos vaihdetaan säännöllisyys systemaattisuuteen, niin päästään vähän lähemmäksi omaa tarkoitustani.
Toinen huomioni koskee tapaa, jolla tarkastelemme ympäristöämme ja sitä, miten helposti juutumme omaan ajattelukuplaan. Koska kukaan ei oikeasti kulje laput silmillä ja istu ainoastaan kerran vuodessa tarkastelemaan ympäröivää maailmaa, ei näistä vuodenvaihteen ennusteista välttämättä löydy mitään täysin mullistavaa. Pienet liikkeet ovat jo kuluneen vuoden aikana tuottaneet hiljaisia signaaleja, jotka olemme ehkä jo havainneet. Samalla, aivan kuten jokapäiväiset uutisten seuraamiset tuottavat näkökulmaa jostain tietystä perspektiivistä, myös tällainen vuodenvaihteen trendiraporttien läpikäyminen jää helposti oman kuplan sisään.
Nämä kaksi huomiota ovat nousseet ihan oman toiminnan tarkastelusta. Periaatteessahan kumpaankin huomioon liittyy hyvin yksinkertainen korjausliike, jolla havaittu ongelma saataisiin aisoihin. Nyt kuitenkin vuodenvaihteessa havaitsen itsekin jälleen kerran astuneeni kumpaankin ansaan: löydän itseni penkomasta internetin syövereitä etsien tulevaisuusennusteita omasta kontekstistani ja näkökulmista käsin.
Asiasta olisi helppo syyttää kiireistä arkea tai mitä nyt muuta mieleen juolahtaa, mutta tosiasia on, että en vain ole itse tullut tehneeksi sitä pientä muutosta, joka olisi vaadittu. Jälleen yksi vuosi on kuljettu huomaamatta osittaiset laput silmillä.
Ehkä ensi vuonna on toisin? Se tosin edellyttää pieniä, konkreettisia muutoksia jo tänään.
Jani Kurhinen, koulutuspäällikkö
EMBA Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelman johtaja
jani.kurhinen(at)jyu.fi
JYU Executive MBA -koulutus
emba.jyu.fi
Työkaluja tulevaisuustyöskentelyyn!
emba.jyu.fi/tuli
JYU Executive MBA. 40 vuotta Menestyksen polkuja.
