tiistai 6. syyskuuta 2016

Koska maailma on valmis!?

Niin, onko tuo otsikko kysymys vai toteamus? Odotatko hetkeä, jolloin uutta ei tarvitse enää opetella, vaan nykyisillä taidoilla ja välineillä selviää? Vai meneekö sinulla tällä hetkellä jo niin hyvin, että voit vain katsella vierestä ja nauttia tehdyn työn hedelmistä? 

Oma näkökulmani on, että otsikko sisältää joka tapauksessa pahan periaatteellisen virheen: maailma ei tule olemaan valmis. Toki minulla koulutuksesta elantoni tienaamalla on vähän puolueellinen näkökulma asiaan, mutta kyllä aidosti uskon oppimisen merkitykseen niin yksilön hyvinvoinnin peruskivenä kuin yhteiskunnallisen kehittymisen mahdollistajana. 

Tilanteet tulevat vastaan monesti ilman erityistä suunnittelua ja niihin reagoimista helpottaa oma sopeutumiskyky, jota taas puolestaan helpottaa taito ja valmius uusien asioiden oppimiseen. Niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin, on todistus, kurssin suoritus tai mikä tahansa taitomerkki vasta alku sille uuden soveltamiselle eikä suinkaan päätepysäkki. 



Muutoksen nopeudesta ja jatkuvuudesta on puhuttu niin paljon, että niistä on tähän turha ottaa mitään. Sen sijaan ajattelin maalailla vähän kuvia siitä, mitä se valmistumaton maailma sitten on tai miten sen kanssa voi tulla toimeen. 

Ensinnäkin ihmiset ovat aina olleet riippuvaisia toinen toisistaan.
Riippuvuussuhteet ovat merkityksellisiä omassa elinpiirissä ja nyt tulisikin tietää, että mitkä ovat ne merkitykselliset elinpiirin rajat. Joskus raja oli helposti piirrettävissä kylän tai valtion rajalinjojen mukaan, mutta nyt edes vanhan mallin mukainen toisensa tunteminen ei ole enää määrittelevä tekijä. Ihmiset tuntevat toisiaan joko oikeassa tai virtuaalisessa maailmassa. Suhteilla ja sillä, kenet tunnet, on aina ollut merkitystä, mutta nyt tuo merkitys on arkipäiväistynyt koskettamaan melkein mitä tahansa elämänaluetta. 




Tässä valmistumattomassa maailmassa on myös paljon mahdollisuuksia. Osa näistä mahdollisuuksista on jo vihjeinä nenän alla, toiset saattavat tulla aivan yllättäen kulman takaa. Pokémonit aiheuttivat kesällä mainitsemisen arvoisen villityksen, vaikka itse ideassa tai teknologiassa ei ole mitään uutta: täydennetyn todellisuuden ajatus on jo vanha ja siihen perustuvat kännykkäpelitkin yli kymmenen vuoden takaa. Jokin vain loksahti paikoilleen ja (ainakin hetken)menestys oli siinä. Nintendo tosin joutui jo antamaan tiedotteen, että bisneksen kannalta tällä kyseisellä pelillä ei heille ole niin suurta merkitystä, jotta osakekauppa saataisiin rauhoittumaan.


Tänä perjantaina on taas päivä, jolloin joukko opintojaksonsa hyväksytysti suorittaneita tulevat saamaan EMBA-diplominsa. Koulutuskokonaisuuden mukana he ovat kartuttaneet tietopääomaansa, tehneet monia pieniä tai suurempia kehittämishankkeita mutta myös oppineet itsestään ihmisinä ja erityisesti luoneet ympärilleen elinpiirin laajennoksen lukuisten uusien tuttavuuksien kautta.

He ovat joukko, joka ei ole päätepisteessä, vaan (Avancen missionkin mukaisesti) valmiina muuttamaan maailmaa. He eivät tee sitä yksin, vaan myös tukeutuen muiden osaamiseen ja maailman jatkuvaan muutokseen. Tulevaisuus rakentuu muutoksen, verkostojen sekä oppimisen kautta.


Hyvää alkanutta syyskautta!











jani.kurhinen(at)jyu.fi



kuvat: www.freepik.com>Selected by freepik








Ei kommentteja:

Lähetä kommentti