Mikä ihmeen Coaching?

Coachingin  ”virallinen” suomalainen taho, Suomen Coachingyhdistys ry, määrittelee Coachingin suunnilleen seuraavasti: ”Coaching auttaa asiakasta fokusoimaan ajatteluaan ja toimintaansa, saavuttamaan tavoitteitaan sekä suunnittelemaan tarvittavia toimintastrategioita. Sen avulla saadaan aikaan punnittuja päätöksiä, reflektoivaa oppimista ja syvällistä kehitystä.

Coaching tähtää valmennettavan yksilön tai organisaation kokonaisvaltaiseen kehitykseen, kasvuun ja tasapainoon parantamalla asiakkaan suorituskykyä ja toimintatapoja. Lisäksi Coaching antaa välineitä omissa rooleissa kasvamiseen ja intoa tavoitteiden saavuttamiseen.

Coach auttaa valmennettavaa kehittymään ihmisenä ja hyödyntämään nykyisin käyttämätöntä potentiaalinsa. Näin valmennettava saavuttaa ja voi jopa ylittää omat tavoitteensa mikä auttaa osaltaan myös koko organisaatiota menestymään.

Tämä valmennusmalli on tullut Amerikasta, kuten arvata saattaa, mutta ei tarkoita kuten on arveltu, urheilussa tapahtuvaa joukkuevalmennusta - toki yhteisiä piirteitäkin löytyy.  Tässä tarkoituksessa käytetty nimike Coach ei tarkoita ”käskyttäjää” tai ”piiskuria”, kuten vaikkapa jääkiekkovalmennuksessa on tapana sanoa.

Kun itse ”hurahdin” Coachingiin  ja lähdin sitä tutkimaan ja opiskelemaan, ajatukseni oli tuoda omiin koulutusohjelmiini ja erityisesti johtoryhmätyöskentelyyn sekä erilaisten ryhmien/ tiimien toimintaan tehoa. Nyt voin sanoa, että näin voi todellakin tapahtua, mutta työ vaatii ammattitaitoista coachingotetta ja osaamista sekä kaikkien organisaatiotasojen sitoutumista. Itse olisin sitä mieltä, jokaisella merkittävällä organisaatiolla tulisi olla oma ”koticoachinsa” joka suunnitellusti ja kokonaisvaltaisesti veisi organisaatiossa eteenpäin tätä valmentavaa toimintamallia.

Coaching taipuu siis monenlaiseen valmennukseen ja niinpä valtakunnasta löytyykin erilaista coachingosaamista kuten esimerkiksi Lifecoaching, joka pyrkii valmennettavan elämänhallinnan parantamiseen.

Itseäni aiemmin mainittujen johtoryhmä- ja tiimivalmennusten lisäksi on mietityttänyt eräänlainen uracoahing. Olen nimittäin saanut todeta valitettavan usein, että opiskelijat lähtevät jatko- opintoihinsa vain esimerkiksi itse opiskelun tai ympäristön/esimiehen painostuksen vuoksi, ilman että on mietitty  millaista merkitystä opinnoilla on henkilön urakehitykseen tai onko valitulla koulutuksella ylipäätään vaikutusta urakehitykseen vai olisiko urakehityksen kannalta hyvä valita jokin muu koulutus.

Olenkin pyrkinyt kertomaan opiskelijoille ”näkemäesteestä”, joka estää heitä näkemästä omaa urakehitystään. Urakehityksen näkemäeste täytyy vain palastella ja mennä sen yli pala palalta eikä katsoa näkemäestettä kuin ylitsepääsemätöntä vuorta.

Näkemäeste voi toki johtua myös koulutusvajeesta tai osaamiskuilusta, jonka yli tulee rakentaa silta tai täyttää koko kuilu.  Ylityksen jälkeen on taas mahdollista jatkaa urakehitystä. Tämän sillan rakentamiseen löytyy osaamista ja koulutusta yllin kyllin erilaisista ”osaamiskaupoista”, vaikkapa täältä meiltä Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun Avance-johtamiskoulutuksesta.

Coach ei ole ”besservisseri” joka tietää kaiken, eikä Coach ole mentori, tuutori, työnohjaaja tai muu neuvoja tai opettaja, joskin joissain coachingmalleissa näitäkin piirteitä voi ilmetä.  Coach on mielestäni eräänlainen ”hoksauttaja”, joka auttaa valmennettavaa itse löytämään omat vahvuutensa ja omat polkunsa.

Ja kaiken tämän Coach pyrkii tekemään, kuten coachingissa sanotaan, vaikuttavilla kysymyksillä - ei neuvomalla tai tuputtamalla.

vesa.peurakoski(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, Coach