Taitavat kokit keittävät parhaat sopat

Sananlaskuissa asuu syvää viisautta. Hämmennystä aiheuttaa kuitenkin se, kun sananlaskuista löytyy ristiriitaisuutta, jopa päinvastaista näkemystä samasta ilmiöstä.  Edustavatko päinvastaiset sananlaskut eri koulukuntia vai onko kohteena oleva ilmiö niin moninainen, että siitä pystyy tekemään kaksi täysin erilaista tulkintaa?

Meillä on sanonta, jonka mukaan ”ryhmä on enemmän kuin osiensa summa” tai ”yhdessä olemme vahvempia”. Toisaalta, on myös lausuttu: ”Mitä useampi kokki, sitä sakeampi soppa.” Sanontojen ristiriita tuntuu selkeältä. Mitä tässä oikein pitäisi uskoa?

Sanontojen välistä ristiriitaa voisi lähteä hakemaan ryhmädynamiikan käsitteen takaa. Kuuluisa saksalaissyntyinen psykologi Kurt Lewin alkoi käyttää tätä termiä 1940-luvulla tutkiessaan ryhmässä työskentelemistä, ryhmäkeskusteluja ja ihmisten käyttäytymistä ryhmissä. Lewin haki dynamiikan käsitteen fysiikan alueelta. Kielitoimiston sanakirja määrittelee dynamiikan ”liikkeen ja sitä aiheuttavan voiman suhteita käsitteleväksi mekaniikan osaksi”.

Lewin havaitsi, että ryhmien toimintaan vaikuttavat monenlaiset voimat: ryhmäläisten erilaiset arvot, asenteet, mielipiteet, näkemykset, suhtautumiset, motiivit jne. Edelleen ryhmissä tapahtuu jatkuvasti erilaisia asioita: innostumista, uuden keksimistä, ärtymistä, motivoitumista, turhautumista, edistymistä, taantumista…

Ryhmässä vaikuttavat erilaisuudet ja tapahtumat muodostavat kunkin ryhmän yksilöllisen ryhmädynaamisen kentän. Ryhmä saattaa työskennellä hyvin määrätietoisesti, tuloksellisesti ja jopa intohimoisesti saavuttaakseen tavoitteensa. Toisessa ryhmässä työskentely voi olla passiivista, hajanaista, turhauttavaa ja päämäärätöntä. Jokaisessa ryhmässä on omanlainen ryhmädynamiikkansa ja se vaikuttaa siihen, millaista ryhmän työskentely on ja miltä ryhmän jäsenistä tuntuu olla ryhmässä.

Erityisesti ryhmän ohjaajan ja johtajan osaamista on ymmärtää ja havaita ryhmädynamiikan tekijöitä ja piirteitä esim. työryhmissä, palavereissa, projektiryhmissä, neuvotteluissa ja johtoryhmissä.

Ryhmädynamiikka ja sen muodostavat asiat tuottavat ryhmässä erilaisia ryhmäilmiöitä, jotka voivat vaikuttaa suuresti ryhmän toimintaan. Jo yksistään ryhmän koko on hyvin merkittävä seikka. Onkin tärkeää miettiä, millaiset asiat ja tavoitteet vaativat pientä ryhmää ja milloin voidaan kutsua koolle suurryhmä.

Yli kymmenen henkilön ryhmässä alkaa muodostua suurryhmäilmiöitä kun vuorovaikutussuhteiden määrä on suuri, sitoutuminen ryhmään on alhaisempaa, ryhmän perustehtävästä on epäselvyyttä ja johtajaa kohtaan on voimakasta riippuvuutta. Lisäksi ryhmässä voi olla ”vapaamatkustajia” ja tyytymättömyyttä ja turhautumista esiintyy. Päätöksenteko suurryhmässä ilman äänestämistä on usein hyvin haasteellista ja tiettyyn tavoitteeseen pääsy ongelmallista.

Pienryhmässä on esimerkiksi vain 5 - 8 jäsentä. Silloin on helpompi päästä yksimielisyyteen ryhmän perustehtävästä ja tavoitteesta. Sitoutuminen ryhmän toimintaan on vahvempaa, koska jokainen pääsee osallistumaan ja antamaan helpommin panoksensa ryhmän toimintaan. Lisäksi ”vapaamatkustajat” erottuvat liian selkeästi. 

Pienryhmässä on mahdollista saada konkreettisia tuloksia aikaan ja tehdä päätöksiä.  Pienryhmän onnistuminen vaatii kuitenkin sekin ryhmädynamiikan huomioimista. Esimerkiksi pelkkä asiaan keskittyminen ei palvele ryhmän toimintaa parhaalla tavalla. Kannustaminen, kuunteleminen sekä toisten mielipiteiden huomioonottaminen ja arvostaminen ovat ratkaisevia menestyksellisessä ryhmätyössä. 

Ehkäpä lähtökohtana olleiden sanontojen välillä ei olekaan varsinaista ristiriitaa. Ryhmädynamiikka mahdollistaa ryhmän kasvamisen vahvemmaksi kuin sen yksilöt ovat erikseen. Ryhmädynamiikka voi toisaalta aiheuttaa varsinkin suurryhmässä sen, että tavoitteisiin ei päästä ja päätökset jäävät tekemättä. 

Hyvässä ryhmässä on sopiva määrä innostuneita ja motivoituneita ”kokkeja”, jotka toimivat ryhmän tavoitteiden mukaisesti ja arvostavat toistensa näkemyksiä.  Silloin keitoksesta ei synny liian sakeaa, vaan juuri oikeanlaista!

Ryhmien ja yhteisöjen johtamiseen sekä ryhmädynamiikkaan pääset syventymään Executive MBA -kokonaisuuteen kuuluvassa Johtajuus ja yhteisödynamiikka -koulutuksessamme. Seuraava ryhmä starttaa 28. - 30.8.2017 Mäntässä, tervetuloa mukaan!



markku.laajala(at)jyu.fi 
koulutuspäällikkö, ryhmänohjaaja
EMBA Johtajuus ja yhteisödynamiikka -ohjelma

Muutos tehdään tunteella

On sanottu, että jos Martin Luther King olisi aloittanut kuuluisan puheensa sanomalla: "Minulla on strateginen suunnitelma", Yhdysvaltoja muuttanut kansalaisliike olisi tuskin lähtenyt leviämään.

Muutos, kuten kaikki muukin ihmiselämässä, tapahtuu aina tunteella ja sen kautta aidolla sitoutumisella tekemiseen. Muutoksen välttämättömyyttä voidaan perustella sadoilla kalvoilla ja järkeen vetoavilla laskelmilla, mutta jos tunne puuttuu, lopputulos jää korkeintaan pinnalliseksi puuhasteluksi.

Insinöörimaailmassa on aina vedottu järkeen ja logiikkaan, jonka perusteella rationaaliset ihmiset tekevät rationaalisia ratkaisuja. Tämä kenties pätee osaan meistä, mutta suurimmalla osalla mukana on aina tunne tavalla tai toisella. Vaikka kuinka perustellaan hinnan olevan tärkein valintakriteeri, taustalla on aina fiilis ohjaten päätöksentekoa. Ostajat (eli siis ihmiset) tekevät kauppaa heidän kanssaan, joiden kanssa asiat toimii, työnteko on mukavaa ja tottakai hintakin on oltava oikeassa haarukassa.

Miten tätä sitten pitää huomioida ihmisten arjessa, joka usein tuntuu jatkuvalta muutokselta, ähkyltä ja stressiltä. Tunnetta siitä, että koko ajan ollaan loppukirissä ja maraton onkin juostava kuin satasen aidat.

Muutosta ei voi tai pikemminkin ei saa pysäyttää

Kaiken kehittymisen edellytys on kasvu, joka on pitkällä jänteellä yksi vahvimmista yrityksen menestyksen mittareista. Kasvu taas vaatii muutosta ja menoa epämukavuusalueelle, joka puolestaan aiheuttaa stressiä. Noidankehä on valmis, mutta stressikin on oikein annosteltuna voimavara eikä liikaa kuluttava jatkuva hälytystila.

Olen toiminnassani ollut mukana useassa eri muutosprosessissa, joista osa on ollut pienempiä ja osa laajempaa yritystoiminnan tehostamista sekä uudelleen suuntaamista. Kaikki ei ole aina mennyt putkeen, mutta suurimpia ilon tunteita olen kokenut, kun pitkän ja perusteellisen väännön jälkeen porukasta kuuluu "klik".

Tämä "klik" on vaikeasti todennettavissa tai selitettävissä oleva hetki, mutta jossakin vaiheessa vaan tajuaa ajatusten menneen perille ja muuttuneen toiminnaksi. Kaaos ja stressi on hetkellisesti selätetty ja ongelmien sijaan ollaan ryhdytty keskittymään ratkaisuihin.

Oivalluksia näiden kokemusten perusteella

Edellisiin liittyvä viimeisin oivallukseni tuli hiljattaisesta Esko Kilven Twitter viestistä: "Perinteinen yritys on yhä useammin vastaus ongelmaan, jota ei enää ole".

Voisin muokata tätä vastaavasti: "Sisäinen käsitys työstä perustuu edelleen agraariyhteiskunnan perinteeseen, joka ei enää ole relevantti". Eli otsasi hiessä on sinun leipäsi ansaittava ei vaan enää toimi.

Tehokkuus ei enää tule siitä, että naulataan nopeammin, vaan siitä, kuka tekee liitokset vähimmillä nauloilla lujuuden ja turvallisuuden kärsimättä. Ja tätä pitää oikeasti miettiä, mutta se ei tapahdu ylirasittuneilla aivoilla tai jatkuvassa kiireessä. Sille on uhrattava aikaa ja se vaatii oleelliseen keskittyvää reflektointia.

Kaiken ei tule tapahtua heti eivätkä käytännön oivallukset vaadi verta, hikeä ja kyyneleitä. Pitää uskaltaa tehdä arjen valintoja ja rauhoittaa tilannetta tarvittaessa.

Oivallusten toteutus tapahtuu isommalla joukolla

Vaikka yksi ihminen voi olla muutoksen ideoita ja käynnistäjä, yksin ei yleensä saa mitään merkittävää aikaan. Muutos vaatii luottamusta ja yhteistä näkemystä suunnasta.

Luottamus taas syntyy vuorovaikutuksessa, jossa kärjekkäätkin mielipiteet ovat sallittuja. Pitää uskoa asiaansa ja liikkua joukossa omana itsenään.

Vastaavasti näkemys suunnasta ja usko asiaan tulevat hyvin tehdyistä kotitöistä, joissa sisäinen ja ulkoinen toimintaympäristö on oleellisilta osiltaan analysoitu. Tässä oltava mukana vuorovaikutuksesta saatu palaute ja yhteenvedetty näkemys asioiden tilasta.

Luottamus, suunta ja usko tulevaan. Siinä siis muutoksen resepti, jossa johtajan tehtävä on saada viesti tästä kaikesta mielekkääseen muotoon. Eli kuten Martin Luther King sanoi: "I have a Dream."

Arto Pohjonen
va. toimitusjohtaja, Destia Oy
Executive MBA-opiskelija
Menestyksen Strategiat -ohjelman 2016-2017 osallistuja