Viitekehyksen voima – Risto Harisalon Katalysoiva puhe

Mikä on yritystieteen ja hallintotieteen voima ja arvo johtajalle? Yksi keskeinen voima on tuottaa viitekehyksiä, joiden kautta on mahdollista löytää uusia näköaloja ja johtamisen kohteita. Parhaimmillaan viitekehykset ovat kuin kiikarit, joiden kautta näkee enemmän ja tarkemmin.

Yritystieteen arvostetuimpia teoksia ovat kirjat, jotka pystyvät tarjoamaan uusia tapoja hahmottaa vaikkapa strategiaa, yrityksen menestymistä ja johtamista. Selkeän uuden viitekehyksen esille nostaminen on vaativa suoritus. Maailmalla tunnettuja nimiä ja kiikareiden tarjoajia ovat vaikkapa Jim Collins ja John Kotter. Joskus jopa kirjan nimestä tulee ajattelun ja strategiatyön uusi kiintotähti, esimerkkinä vaikkapa Sinisen Meren Strategia tai Must-Win Battles.

Luonnollisesti myös suomalaiset ovat luoneet arvokkaita viitekehyksiä. Strategian saralla vaikkapa Mikko Kososen ja Yves Dozin kirja Nopea strategia on mainio jäsennys yrityksen strategisista haasteista. Kirja auttaa näkemään strategisen johtamisen kolme keskeistä haastetta.  

Strategisen johtamisen maailmaa jäsentävät myös Timot Ritakallio ja Vuori kirjassaan Elävä strategia. Kovasti uutta aikanaan oli tiedon tuottamisen kysymykset ja tiedon sekä johtamisen suhde. Tiedon tuottamisen ja tietotojohtamisen kiikareita tarjosivat maailmalla Ikujiro Nonaka ja Hirotaka Takeuchi, Suomessa Pirjo Ståhle ja Mauri Grönroos. 

Vuosien varrella hienosti maailmaa jäsentäviä viitekehyksiä on nostettu esille muillakin yritystieteen alueilla kuten markkinoinnissa Kaj Storbacka ja Jarmo R Lehtinen ja viime aikoina Hannu Saarijärvi ja Pekka Puustinen teoksella Strategiana asiakaskokemus. Johtamisen saralla useista erinomaisista viitekehyksistä ja kirjoista voidaan kiittää Pentti Sydänmaanlakkaa.

Esille nostetut kirjat ja viitekehykset eivät luonnollisesti ole kattava kuvaus ja jokaisella on varmaan omat suosikki kiikarinsa ja jokainen laittaa vielä kunkin kiikarin tarkemmat säädöt itselleen sopivaksi. Tässä kohtaa on pakko kertoa muisto vuosien takaa.

Meillä oli johtamisen kehittämisen ohjelma kansainväliselle yritykselle ja teemana oli Aasian asiakaskulttuurit. Seminaarissa kokenut johtaja kertoi tavastaan johtaa ja hän jäsensi viestiään kuuluisan Geert Hofsteden viitekehyksen kautta. Paikalla on myös toinen luennoitsija, meritoitunut ja erittäin pätevä alan professori. Kuulin kun tilaisuuden jälkeen professori sanoi johtajalle, että joltain osin se Hofsteden viitekehys ei ole ihan tuollainen. Tähän johtaja totesi – minusta se on parempi näin. 

Tämän blogin kannalta on pyrkimys sanoa, että toimivat viitekehykset ovat sittenkin harvinaisia ja niiden merkitys johtamis- ja strategiatyössä on merkittävä ja jokaisella on oma vaativa työmaa kehittää viitekehyksille itselleen ja omalle organisaatiolleen toimivin käyttötapa.

Toimiville viitekehyksille on aina kovasti kysyntää. Eräs keskeinen toimivan viitekehyksen ominaisuus on niiden kyky aidosti auttaa näkemään enemmän ja selvemmin. Tarkoitus on, että maailma näkyy jäsentyneemmin, viitekehyksen pitää pystyä palvelemaan käyttäjäänsä. Jostakin jäi mieleen sanonta, joka liitettiin Aristoteleeseen – selkeys (yksinkertaisuus) ei tule ensimmäiseksi, se tulee viimeisemmäksi. Eli vasta silloin kun asia on ajateltu riittävän valmiiksi ja pohjia myöten tulee kyky tuottaa jotain selkeää, kuten vaikkapa viitekehyksiä, jotka auttavat muitakin näkemään enemmän. Ei ole ollenkaan harvinaista törmätä viitekehykseen, joka monitahoisuudessaan tai jostakin muusta syystä oikeastaan loitontaa katsojan maailmasta ja ennemminkin hämärtää kuin kirkastaa.

Erikoisen mielenkiintoisia ja arvokkaita ovat viitekehykset, jotka auttavat näkemään enemmän sellaisessa asiassa joka on oikeastaan koko ajan läsnä, mutta jonka erilaisia ulottuvuuksia emme huomaa ajatella. Tällaiset viitekehykset avaavat sinänsä tuttuja ilmiöitä ihan uudella tavalla johtamisen- ja strategiatyön piiriin. Tällainen ilmiö on puhe organisaatiossa, puhe työssä. Puhe on aina läsnä, puhumisen laatu ja erityisesti yhdessä puhumisen taito on varmasti tärkeää johtamisen ja strategiatyön kannalta. Mutta mitä puheesta osaisi sanoa, miten siitä saisi otteen johtamisen näkökulmasta? Kiikarille on kysyntää.

Tähän kohtaan Risto Harisalo tuottaa vaikuttavan viitekehyksen kirjassaan Katalysoiva puhe. Kirjan keskeinen viitekehys jakaa puheen neljään ulottuvuuteen, joilla kullakin on oma selkeä tehtävänsä ja omat haasteensa.

Mielestäni kirjan yleisajatus on, että toimiva puhe on huikea työkalu, sen kautta olemme yhdessä, tuotamme uusia ajatuksia ja syvempää ymmärrystä, tarkennemme ajatuksiamme ja löydämme mahdollisia vaihtoehtoja ja lopulta pystymme tekemään innostavia ja energisoivia valintoja. Mitäpä muuta johtaminen ja strategiatyö on pähkinänkuoressaan? 

Riston kirja avaa näköalan, kuinka kaikkeen liittyvää puhetta voidaan paremmin ja monipuolisemmin ymmärtää ja arvostaa ja samalla myös johtaa ja kehittää. Viitekehyksen kautta johtamisen ja strategiatyön piiri laajenee. Ymmärrys ihmisiä arvostavasta, tilaa antavasta ja mukaan ottavasta johtamisesta syvenee ja monipuolistuu.

Riston Harisalon kirja tarjoaa avaimet perehtyä viitekehykseen tarkemmin. Rajusti tiivistettynä kirjan viitekehys avaa puheen neljä ulottuvuutta, jotka kaikki ovat tärkeitä myös johtamisen ja strategiatyön näkökulmasta.

1 vaihe: Jutustelu

Jutustelu on perustan luonti kaikelle muulle puhumisille. Tällöin luodaan tunneyhteys, lupa ja motivaatio jatkaa vuorovaikutusta sekä puhua enemmän ja kunnolla. On hyvä ajatella, että englannin kielestä yleiseen kielen käyttöön levinnyt small talk on oikeastaan important talk, aivan oleellinen perustan luonti vuorovaikutukselle.

2 vaihe: Keskustelu

Erittäin tärkeä osa johtamisen ja strategiatyön kannalta on puheen toinen vaihe eli keskustelu. Tässä Risto avaa erinomaisesti koko puhe näkökulman yleisen merkityksen. Toimiva keskustelu on ihmisten kohtaamista, uusien näkökulmien ja ratkaisuvaihtoehtojen löytämistä.  Oikeastaan keskustelu avaa miksi organisaatioita on ylipäätänsä olemassa, yhdessä pystymme enempään kuin yksin, niin myös ideoitten ja toimintavaihtoehtojen tuottamisen ja löytämisen kohdalla. Katalysoiva keskustelu kutsuu mukaan ja vahvistaa osallistujien mielenkiintoa hankkia koko ajan lisää tietoa ja näkemystä. Keskustelu on toisiaan arvostavien ihmisten kohtaamista, toinen toisensa nostamista.

3 vaihe: Väittely

Katalysoivan puheen kolmas vaihe on varmasti vaativa, mutta myös tärkeä osa. Väittely on vaihe, jossa ajatuksia ja ideoita testataan ja kehitetään. Haasteena on luoda itselle ja organisaatiolle ja miksei myös laajemmalle toimintaverkostolle väittelemisen taitoa. Asioita eteenpäin vievä väittely ei ole helppo asia, sudenkuoppia matkalla riittää. Ja juuri tästä syystä väittelyn roolin oikea ymmärtäminen on ensiarvoisen tärkeää ja väittelyosaamisen kehittäminen olennaista – erityisesti juuri johtamis- ja strategiatyön kannalta.

4 vaihe: Dialogi

Harisalon viitekehys etenee neljänteen vaiheeseen dialogiin. Nyt tavoitteena on löytää ratkaisu, joka koetaan toimivaksi, innostavaksi ja energisoivaksi. Parhaimmillaan koetaan laajasti, että löydetty ratkaisu ylittää (oivaltavuudessaan, toimivuudessaan) sen mitä eri toimijat läksivät tavoittelemaan. Tärkeää on myös se, että ratkaisuista seuraa toimintaa. Yhteys toimintaan ankkuroi ja kirkastaa katalysoivan puheen merkityksen.

Kokonaisuutena Risto Harisalon kirja Katalysoiva puhe vahvistaa ja monipuolistaa kuvaa organisaatioista paikkana, jossa oikeat aidot ihmiset kohtaavat toisensa ja luovat omaa ja yhteistä ymmärrystä sekä organisaation menestymisen vaatimaa toimintaa. Taitavana luennoitsijana Risto usein päättää luentonsa mottoon. 

Ehkäpä tässä blogin maailmassa sopiva päätös on ottaa suora lainaus Riston kirjasta sivulta 2:

”Organisaatiot ovat arjen korkeakouluja, joissa keksitään, opitaan, kokeillaan ja kehitetään uutta jatkuvana prosessina…Spiraalimaisesti ja osin ennakoimattomasti etenevä katalysoiva puhe vaikuttaa kaikkien ihmisten arvostuksiin, valintoihin ja käyttäytymiseen työssä.”

Ari Manninen, johtaja
ari.manninen(at)jyu.fi

JYU Executive Education
emba.jyu.fi