Kirjoitukseni aihe kumpuaa tämän vuotisen Nordic Business Forumin jälkimainingeista. Seminaarin kantava teema oli Forward. Huomioni kuitenkin kiinnittyi siihen, kuinka maailmankuulut huippupuhujat nostivat hyvin samanlaisia mekanismeja eteenpäinmenon keinoksi. Tokihan tämä heijastelee myös ajan henkeä, mutta silti näin selkeä yhdenmukainen viesti pysäytti minut.
Tavoite, tehokkuus, parhaansa yrittäminen ja oikeiden asioiden tekeminen on edelleenkin välttämätöntä, mutta näitä asioita ei tehdä yksin: olemme osa työtiimejä, organisaatioita, verkostoja, perheitä ja yhteiskuntaa. Kauppaa käydään ihmisten kesken, töitä tehdään ihmisten kanssa ja täällä pallollamme asumme toisten ihmisten joukossa.
photo by Ambro
Ison Arskan NBF2014-esityksen montaa kommenttia onkin siteerattu runsaasti, mutta hänen esityksensä viimeisen ydinajatuksen halusin nostaa tähän: muista myös antaa. Omaan ja oman organisaation kehitykseen ja menestyksen eteen on tehtävä paljon työtä, mutta yhteisön arvostukseen vaaditaan muutakin kuin kylmää menestystä. Tämä sama pätee niin yksilö- kuin yhteisötasolla.
Maailmanhistorian järjestys on pitkään perustunut siihen, miten muut saadaan noudattamaan vallan tahtoa, mutta uuden ajattelutavan, ja erityisesti digitaalisten yhteisökanavien, myötä homma on kääntymässä päälaelleen ja joukot valitsevatkin itselleen mielipidevaikuttajat ja -johtajat. Tietyssä mielessä tämä on jo osa työelämääkin ja ne, joilla on mahdollisuus valita, valitsevat itselleen mieleisen organisaation paljolti ihmisten perusteella.
Oikeiden ihmisten kanssa on helppo tehdä asioita ja samalla on mahdollista saada myös paljon aikaan. Oikeat ihmiset ei tarkoita pelkästään asiaosaamista, vaan myös toistensa ymmärtämistä. Ympärillä olevista ihmisistä on mahdollista saada enemmän tehoja, jos näitä osaa olla viemässä mukanaan samaan suuntaan.
Tunteiden huomioiminen ei kuulunut liukuhihnateollisuuteen tai pula-ajan kurjuudesta selviämiseen, mutta se on oleellinen osa tämän päivän vuorovaikutusta. Tunteisiin vetoamista on jo pitkään käytetty hyväksi markkinoinnissa, mutta nykyisin se ymmärretään osaksi ihmisten välistä kanssakäymistä niin ammatillisessa arjessa kuin erikoisemmissa tilanteissa. Tunteet tuntuvat pehmoisilta, mutta kovat numerot väittävät jotain muuta.
Ympärillä olevat ihmiset tarjoavat myös tukiverkostoja. Näitä voi olla monia moniin eri tarkoituksiin. Perhe ja sukulaiset ovat yksi ja ystävät toinen, lisää erilaisia verkostoja tulee niin harrastusten kuin työnkin parista. Erityisesti yksi tämän ajan erityispiirre on fyysisten verkostojen lisäksi digitaalisten verkostojen voimakas kasvu. Nämä ovat alkaneet yleensä sosiaalisten verkostojen kautta ja laajentuneet nopeasti harrastus- ja kiinnostusrinkien kautta ammatillisen osaamisen verkostoiksi. Pian olemme tilanteessa, joka on jo ollut tietyissä rajallisissa piireissä (kuten yliopisto) raadollinen totuus: jos et julkaise tai jätä jotain muuta jalanjälkeä, et ole olemassa.
Olemme ihmisten keskellä ja se vaikuttaa myös tekemisiimme. Muiden lisäksi on kuitenkin vielä yksi ihminen, jota ei myöskään saa jättää huomiotta. Minä itse. Jotta voi ymmärtää muiden tarpeita, pitää ensin tuntea itsensä ja tiedostaa, miten itse sopii osaksi muiden verkostoja. Tämä on kuin Newtonin III peruslaki, voiman ja vastavoiman laki. Kaikki millä vaikutat muihin vaikuttaa myös itseesi. Ja tietenkin sama toisinpäin.
Opetellaan yhdessä tulevaisuuden tapa toimia.
jani.kurhinen(at)jyu.fi
