Muutoksen johtaminen tuntuu olevan päivän teema myös yleisemmin kuin vain juuri muutosjohtamiseen liittyvän lopputyön kirjoittaneen sanastossa. Muutosjohtajalta vaaditaan keskustelevaa mutta vahvaa otetta, päämäärätietoisuutta, kykyä asettaa tavoitteita ja viedä organisaatiota tavoitteita kohti ja paljon, paljon tiedottamista. Nämä löytyy jossain muodossa kaikista muutosjohtamisesta kirjoitetusta kirjallisuudesta ja jopa tieteellisestä tutkimuksesta.
Vastarinnasta vastarannalle –kirjassa nämä asiat kirjoitetaan ehkä muuta kirjallisuutta kertovammin, mutta ytimekäs ja elävään elämään helposti kytkettävä teksti tekee asian omaksumisesta helpompaa. Vaikka pakko myöntää että oma oivallus kirjan nerokkuudesta tuli vasta uusintalukemisella, kun välissä oli reilu vuosi aikaa ja kymmeniä muutosjohtamisen kirjoja sekä muutama muutosjohtamisen luento ja some-keskustelu samasta teemasta..
Muutoshankkeen edessä oleva johtaja luultavasti kokee muutaman sydämenlyönnin jäävän väliin, kun lukee muutosjohtamisen kirjoja hankkeen onnistumisen takaamiseksi, koska vaatimukset tuntuvat olevan niin huikaisevat. Mutta onko muutoksen johtaminen oma johtamisen kategoriansa vai onko se sittenkin vain osa johtajan päivittäistä roolia, ihan vain johtamista?
Olen viimeisen parin vuoden aikana opiskellut paljon muutosjohtamista sekä käytännössä että teoriassa. Itse asiassa koko innostukseni muutosjohtamisen opiskeluun lähti siitä, kun eräs vastuullani oleva merkittävä muutoshanke otti alkutaipaleella hyvin vahvasti kitkaa alleen. Onneksi muutosreen alle löytyi kuitenkin pian taas hyvä luisto, kiitos vaiston varassa toteutettujen oikeiden korjausliikkeiden. Muutoshankkeen kohdatessa vahvaa vastarintaa oli pakko pysähtyä ja laatia uusi suunnitelma, miten hanke saadaan maaliin.
Se muutoksen uudelleen vauhtiin saanut asia, tai itse asiassa kaksi, oli niinkin yksinkertaista kuin pysähtyä kuuntelemaan ja aidosti keskustelemaan muutostuskaa aiheuttavista asioista ja ottaa henkilöstö mukaan hankkeeseen siltä osin kuin se oli mahdollista. Se toinen hankkeen muutosvauhtia ylläpitänyt asia oli tiedottaminen, tiedottaminen, tiedottaminen ja siitä tiedottaminen, ettei nyt ole tiedotettavaa, mutta palataan asiaan ensi viikolla. Perusjohtajan taitoja soveltaessani otin huomaamattani käyttöön muutosjohtajan työkalupakista ne pari kriittisintä työkalua: aito vuorovaikutus ja henkilöstön osallistaminen muutokseen ja tiedottamisen tärkeys.
Pitkään pidin onnenkantamoisena, että osasin soveltaa muutosjohtamisen oppeja ottamalla korjausliikkeet juuri oikeassa paikassa ja oikealla tavalla. Muutama viikko sitten minut kuitenkin haastettiin pohtimaan, miten muutosjohtaja johtaa itseään. Ja ensimmäinen ajatukseni oli, että pitää pitää huoli omasta jaksamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Mutta niinhän johtajan pitää joka tapauksessa tehdä, uupunut johtaja on huono johtaja. Muutosjohtaja tekee ihan samat asiat kuin johtajan arkityö muutenkin on – päätöksiä, aikatauluja, pitää huolen tavoitteiden saavuttamisesta, tiedottaa ja jos ei tiedota, niin työilmapiirikyselyssä se näkyy heti..
Muutosjohtajalla vain on selvemmin näkyvissä kokonaisuus jota johdetaan ja miten tavoitteet ollaan saavuttamassa – muutoshankkeessa on vaikea piilottaa johtamattomuudesta tulevia ongelmia, koska muutos joko toteutuu tai ei toteudu. Arki taas lipuu leppoisasti päivä kerrallaan eteenpäin ja sopivin fraasein pääsee luistelemaan turvallisille vesille, jos vaikka joku yksittäinen homma onkin jäänyt hieman huonommalle johtamiselle.
Muutosjohtajalta vaaditaan jämäkkyyttä, johdonmukaisuutta ja sanojensa mukaista toimintaa. No, ihan samaa oletetaan johtajaltakin. Kyllä alaiset olettaa, että johtaja toimii arjen pyörteissä samalla lailla kuin juhlapuheissa lupaa – tai jos eivät oleta, niin eivät taida olla kovin hyvin johtajan juhlapuheissaan toivomalla tiellä, kun ovat tottuneet lupausten lipsumiseen.. Tai jos tulee se hankala tilanne, niin johtajan on oltava ihan perusarjessa yhtä lailla jämäkkä ja johdonmukainen kuin pitää olla muutoshankkeen hankaluuksia selvitellessä.
Työelämä on nykyään itse asiassa pelkkää muutosta, ei vain yhtä muutosta vaan montaa limittäin ja päällekkäin meneillään olevaa pientä ja suurempaakin uudistusta. Ja johtajan jakkaralla muutoksen tuulia puhaltelee vielä paljon enemmän kuin alaiset konsanaan ymmärtävätkään. Fiksu johtaja kun on tiedottamatta epäselvistä tai kesken olevista asioista, jotka huolestuttaisivat alaisetkin mutta ovat asioita, jotka voi jäädä kokonaan toteutumattakin. Ja se fiksu johtaja opettelee viimeistään tässä vaiheessa suojelemaan omaa jaksamistaan ja ottamalla välillä ihan aidosti vapaata töistä. Kyllä se sote-uudistus sieltä etenee, vaikka en ihan joka minuutti vahtisikaan mitä asiasta juuri nyt on tiedotettu.
Niin, on vain johtamista, ja muutoksen johtaminen on osa johtajana olemisen riemua.
Muistetaan kuitenkin, että muutos on aina mahdollisuus – myös johtamisesta oppimiselle!
Miia Kiviluoto, EMBA
Teos: Juha Arikoski & Mikael Sallinen: Vastarinnasta vastarannalle – johda muutos taitavasti, Tammerprint Oy, 2007
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti