Johtaminen on ihmissuhdetyötä

Johtaminen on läsnä jossain muodossa kaikkialla. Johtamisesta puhutaan paljon. Se, että keskustelua syntyy, kertoo ilmiön tärkeydestä. Menneenä viikonloppuna valmistujaisjuhlissa kakkukahvikeskustelukin päätyi jossain vaiheessa käsittelemään johtamista, esimiehiä ja kokemuksia hyvästä ja huonosta johtamisesta. Ja miksipä ei olisi päätynyt. Valmistujaisjuhlien nuorissahan ovat tulevaisuuden johtajamme.

Kahvikuppien kallistelun lomassa jaettiin lukuisia kokemuksia johtamistilanteista niin johtajan kuin johdettavankin näkökulmista. Tilanteet olivat aiheuttaneet voimakkaitakin reaktiota ja tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Yksi kuultu tarina liittyi siihen, millainen johtajan ja johdettavan välinen suhde oikein on ja mitä johtaminen lopulta tarkoittaa. Keskustelussa aprikoitiin, mistä johtajuus syntyy ja voiko johtajaa olla ilman johdettavia? Voiko johtajan rooli syntyä vain, kun on olemassa ”vastarooli”, johdettavan rooli? Ja päinvastoin? Voiko siis johtajaa ja johtajuutta olla ollenkaan ilman toista ihmistä? Ajatuksen jatkaminen vaati täydennystä kahvikuppiin ja lautaselle.

Lopulta voileipäkakun antamin voimin keskustelussa julistettiin, että mikäli johtaminen perustuu ihmisten väliseen suhteeseen, asiajohtamisen käsite sisältää itsensä kumoavan ilmauksen, oksymoronin (=terävä tylsyys), ja olisi siis mahdoton. Mikäli johtaminen syntyy vasta, kun on olemassa toisia ihmisiä johdettavana, kaikki johtaminen onkin ihmisten johtamista. Asioita ei voisikaan johtaa, vaan silloin organisoidaan, järjestellään ja suunnitellaan. Sitten kun johtaja kohtaa johdettavansa näiden asioiden merkeissä, kyse on varsinaisesta johtamisesta. Tätä näkemystä mm. Esa Rovio ja Pauli Juuti korostavat ”Keskusteleva johtaminen” -kirjassaan.

Liekö sitten syy maittavien juhlatarjoilujen tuottamassa tyytyväisyyden tunteessa, mutta varsinaista väittelyä johtamisteemasta ei syntynyt keskustelijoiden kesken. Varsin harmonisesti todettiin, että johtamisessa on kyse vuorovaikutuksesta ja suhteesta toiseen ihmiseen. 

Johtaminen itsessään vaatii monipuolista erityisosaamista. Tämä erityisosaaminen ei tarkoita sitä, että johtajan tulisi tietää johtamansa työn sisällöstä enemmän kuin kukaan johdettavansa. Se ei ole nykyään enää mahdollista eikä tarpeellistakaan. Mieluummin tarpeellista on huolehtia hyvästä vuorovaikutuksesta ja panostamisesta suhdetehtävään. Se luo hyvää pohjaa tulosten saavuttamiselle ja hyvinvoinnin synnylle.

Ja vielä lopuksi, paljon onnea kaikille tänä keväänä eri opinahjoista valmistuneille! Tulevaisuuden johtajillemme.

markku.laajala(at)jyu.fi