Ympäristön muutos avaa meille mahdollisuuden löytää uusia keinoja menestyä ja päästä tavoitteisiimme. Olemmeko herkkiä havaitsemaan ympärillämme tapahtuvan muutoksen ja tarttumaan hetkeen? Vai noudatammeko mieluummin ennalta laadittua pelisuunnitelmaa ja tiukasti toteutamme strategiaamme ympärillämme tapahtuvasta muutoksesta välittämättä? Osaammeko tarttua oikeaan muutokseen ja ohittaa väärät ja ohimenevät houkutukset? Onko meillä onnea strategisissa valinnoissamme?
Onni suosii valmistautunutta mieltä, sanoi Louis Pasteur. Meidän täytyy siis tietoisesti valmistautua muutoksen tuomiin mahdollisuuksiin ja uhkiin. Organisaation täytyy virittää toimintansa niin, että se on joustava kohtaamiensa muutosten edessä ja ketterä vastaamaan ympäristön uusiin haasteisiin. Tästä ajatuksesta lähtee nykyinen ketterän tai joustavan strategian oppisuuntaus.
Strategiaa ei enää juurikaan kohdella muuttumattomana, koko strategiakauden kestävänä mantrana, vaan suuntana ja kehikkona, jonka sisällä pyritään kohti strategisia tavoitteita. Strategiaa siis käytetään tai operoidaan saavuttaaksemme organisaation itselleen valitsemat tavoitteet. Puhutaan nopeasta strategiasta ja strategisesta ajautumisesta kun halutaan kuvata sitä miten organisaation täytyy muutoksen kuohuissa jatkuvasti korjata toimintaansa saavuttaakseen päämääränsä.
Logiikka on selkeä:
1. Laaditaan strategia jossa kuvataan organisaation päämäärät
2. Strategia kommunikoidaan koko organisaatioon ja keskijohto laatii sen
perusteella toimintasuunnitelmat omille tiimeilleen.
3. Tiimit ja yksilöt alkavat ponnekkaasti työskennellä saavuttaakseen strategiset
tavoitteet.
Ketterän strategian mukaisesti organisaatio on joustava muutoksille:
4. Ympäristön muutokset aiheuttavat tarvetta muuttaa toimintaa, jotta suunta
kohti strategisia päämääriä säilyy myllerryksestä huolimatta
5. Muutoksen mukaan korjatut toimintaohjeet viedään toimintasuunnitelmiin, ja
6. Tiimit ja yksilöt jatkavat uurastustaan uusin keinoin kohti strategisia
tavoitteita.
Hetkinen!
Mistäs tuo muutos ja suunnan korjaaminen tuohon tuli ja mikä laukaisi muutoksen? Miten tarve muutokseen havaittiin ja kuka päätti muutoksen tarpeesta ja sen suunnasta?
Ketterän tai joustavan strategian kirjallisuus ei anna vastausta tuohon.
EMBA-lopputyössäni havaitsin että strategiatutkimuksessa on ihmeellinen aukko: Ketterän strategian osalta kuvataan ympäristön muutostekijöitä, hiljaisia signaaleja ja villejä kortteja, mutta seuraavaksi ollaankin jo kohdassa, jossa strategia on joustanut ja yritys tai organisaatio on mukautunut muutokseen ja siten on taas mukana kilpailussa. Ympäristön muutoksen ja yrityksen ketteryyden välissä on jokin ”taikahetki” jonka aikana ympäristön ja toimintaolosuhteiden muutos havaitaan, organisaation muutostarpeeseen herätään ja tarvittavat joustot ja ketterät liikkeet tehdään.
Täytyy olla jokin mekanismi jolla muutokseen herätään ja strategian muutosta lähdetään tekemään. Strategiaa toisin sanoen operoidaan joidenkin ulkoisten syötteiden perusteella. Nimesin nuo eksogeeniset vaikutteet EMBA- lopputyössäni strategiasignaaleiksi.
Strategiasignaali (englanniksi strategy signal) on organisaation havainto asiasta johon reagointi vaatii joustavuutta, jotta strategisten päämäärien saavuttamisesta ei jouduta tinkimään. Toisin sanoen kun havaitaan muutos toimintaympäristössä, ei se välttämättä ole strategiasignaali. Strategiasignaaliksi havainto muuttuu kun sen todetaan vaativan reagointia tai muuten tavoitteisiin ei päästä. Strategiasignaalien tietoinen kerääminen ja niihin reagointi valituin toimenpitein on siis se ”taikahetki” joka tekee organisaatiosta strategisesti ketterän.
Strategiasignaalin tarkempi kuvaus ja operationalisointi auttaisi meitä opettamaan organisaatioita, kuinka konkreettisesti toimia muuttuvassa maailmassa. Strategiasignaali tuo konkreettisen työkalun organisaatioille havainnoida muutosta ja reagoida siihen. Työtä täytyy siis jatkaa EMBA- lopputyötä pitemmälle.
Mikko Vastela
Tietohallintojohtaja, EMBA
LähiTapiola
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti