Learning circular economy and sustainable innovations

We had again the pleasure of hosting an EMBA group of managers from Ecole des Ponts Paris Tech who came to Finland to study circular economy and sustainable business. We had built an action-packed agenda for them covering lectures, company visits, and professional networking. 

This blog post is an attempt to describe our program from Thursday to Sunday with some pictures. I know it is impossible to perfectly summarize the insightful and amazing experiences we had, but I´ll try anyway. Perhaps a series of pictures can illustrate at least part of our journey.  

Program kick-off at Sitra, Finnish innovation fund doing pioneering work on circular economy

Markus Terho and Nani Pajunen at Sitra outlining sustainable everyday 
life and a movement towards carbon-neutral economy and circular society.   

Company visit to Fortum Circular Economy Village, a pioneering facility at Riihimäki
combining recycling, production of waste-based fuels and recovering energy from residual 

Evening reception and networking event at the Embassy of France in Helsinki. 
Thanks for the ambassador for inviting us.

Company visit to Naava, a company offering innovative smart green walls.  CEO and Founder Aki Soudunsaari outlined key learnings from growing a start-up company into the scale-up phase.  

Loop restaurant at Lapinlahti Helsinki, making food from donated past-due ingredients.
FROM WASTE TO TASTE!

Antero Vartia, founder of the Compensate Foundation giving
truly an inspiring speech about stopping climate change.

Entering Maria 01, "The Nordic´s leading start-up campus"

Lecturer Esko Kilpi on sustainability as a strategic challenge

Noomi Jägerhorn, Head of Sustainability at Posti Group plc,
advising the participants on leading the sustainability change in organizations. 

A trip to Finland would not be complete without a sauna experience and Finnish cuisine.
Löyly restaurant and sauna offered our guests a night to remember!

Previous pics highlight some of the experts and organizations that we collaborated with in creating the program. However, the most essential element of the learning experience was provided by the Ecole des Ponts EMBA participants themselves. For example, on one company visit, I tried to count the number of brilliant questions they were asking, but I lost count around question number 32! Also, their group work presentations on Sunday on circular economy business modeling were prepared with great passion and effort. It was a pleasure to work with such a group of international executives. 

Pasi Aaltola

Director of MBA Education

Avance Executive Education

Jyväskylä University School of Business and Economics

emba.jyu.fi

Nähdä vai tehdä, kas siinä vasta pulma

Ari Manninen piti mainion puheen valmistuneille EMBA-diplomien jakotilaisuudessa. Puhe käsitteli näkemistä ja katsomista, joissa on osittain jotain samaa, mutta kuitenkin ihan eri asioita. 

Valmistaudun parhaillaan tämän vuoden Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelmaan ja sain näistä kahdesta, sinänsä toisistaan irrallisesta asiasta, ajatuksen käsitellä blogikirjoituksessani tulevaisuuden näkemistä ja siihen valmistautumista. Näissäkin on samantapainen käsitepari, joka näyttää nopeasti katsottuna samalta, mutta ei sitten kuitenkaan. 

Ihmiselle on historian saatossa jo hyvin varhain kehittynyt erityinen taito: kuvittelu. Tämä taito pitää sisällään sekä täysin fiktiivisen kuvittelun että jonkin tietyn tilanteen odotuksen. Jos pidät palloa kädessäsi ja tiputat sen, pystyt ennalta kuvittelemaan sen putoavan suoraan alas ja pallon rakenteesta riippuen, pystyt arvioimaan myös sen pomppaamista. Tämä on yksinkertainen esimerkki, mutta kuvaa hyvin kykyämme “nähdä” tilanne, jota ei vielä ole tapahtunut. Siinä ei kuitenkaan tarvita vielä välttämättä erityistä valmistautumista. 

Strategiatyössä puhutaan hyvin usein skenaarioista, jotka ovat tilanteita, joita ei ole vielä olemassa, mutta jotka voisivat tulla tapahtumaan. Ne ovat siis kuvitelmia. Skenaariot eivät ole ennustuksia, vaan perusteltuja ehdotuksia tulevasta, ja niiden tarkoitus on toimia päätöksenteon tukena. Tulevaisuus sitten aikanaan muotoutuu jonkinlaiseksi, joka on tai ei ole näiden ehdotuksien mukainen.  

Nyt pääsemmekin tarkastelemaan tulevaisuuden näkemistä ja siihen valmistautumista. Se, että meillä on skenaario esimerkiksi jäätiköiden sulamisesta ja merenpinnan noususta, ei vielä tarkoita sitä, että siihen oikeasti valmistuttaisiin, vaan itse valmistautuminen on oma, erillinen sarja toimintoja, jotka on erikseen päätetty tehdä. Valmistautuminen voi olla tulevaan sopeutuvaa tai se voi olla myös pyrkimys jonkin skenaarion, mahdollisen tulevaisuuden, muuttamiseksi erilaiseen muotoon.  

Kuitenkin jo ajatus siitä, että meillä on mahdollista päätyä johonkin tiettyyn tulevaisuuteen voi mahdollisesti käynnistää uudenlaisen kuvittelun ketjun: toivonko tuollaista tulevaisuutta, haluanko sen tapahtuvan vai pyrinkö vaikuttamaan sen vaihtoehdon häviämiseen? 

Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on oleellisesti erilainen kuin kaksi muuta: toivon sitä, mutta jätän tapahtuvan kulun muiden harteille. Toisessa on jo vahvempi kannanotto: haluan sitä! Jos haluan sitä riittävän paljon, ehkä pyrin myös vaikuttamaan sen toteutumiseen. Kolmannessa tämä vaikuttaminen on jo kirjoitettu auki, joten se pitää sisällään suoraan toiminnan. Kuvitelma tulevasta ei siis suoraan johda mihinkään, vaan se on vain kimmoke päätökselle toimia. 

Ihmisen erityisominaisuuden ansiosta tulevaisuutta on siis mahdollista kuvitella ja kaikenlaista kivaa on myös helppo toivoa. On kuitenkin kokonaan eri asia luoda kuvia mahdollisista tulevaisuuksista ja tehdä sekä toteuttaa näiden perusteella toimintasuunnitelmia. Ne vaativat aktiivista ja systemaattista työtä sekä sopivia menetelmiä. Mm. näitä menetelmiä pohdimme yhdessä joulukuussa käynnistyvän Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelman osallistujien kanssa.

Suunnitelmallisesti kohti valoisempaa tulevaisuutta! 

jani.kurhinen(at)jyu.fi

koulutuspäällikkö, JYU Executive MBA

Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelman johtaja

Muuttaako tekoäly työelämän?

JYU EMBA alumni- ja asiakastilaisuus järjestettiin Kuopion Puijonsarvessa 5.9. Tilaisuuden teemana oli tekoäly ja aiheesta puhumassa Antti Merilehto, viime vuoden myydyimmän ”Tekoäly – matkaopas johtajalle” –tietokirjan kirjoittaja ja AI  Strategy Companyn toimitusjohtaja.

Tekoälystä puhutaan kaikkialla, sitä pidetään toisaalta uhkana - se vie työpaikat ja toisaalta mahdollisuutena, jonka avulla organisaatioiden toimintaa voidaan tehostaa. Tuore tutkimus kuitenkin osoittaa, että tekoäly loi vuonna 2018 kolme kertaa enemmän  uusia työpaikkoja kuin mitä se korvasi.

Mitä tekoäly ja koneoppiminen ovat?

Tekoäly on tietokoneen suorittamaan toimintaa, joka jäljittelee ihmiselle tyypillisiä älykkyyttä vaativia toimintoja. Sellaisia toimintoja ovat mm. erojen ja samankaltaisuuksien havaitseminen, päättely, oppiminen, ennakointi ja päätöksenteko. Tekoäly tarkoittaa siis koneiden kykyä reagoida tilanteisiin ihmisälyn kaltaisesti. 

Koneoppimisessa puolestaan kone oppii itsenäisesti datasta, toistuvista tilanteista ilman että sitä erikseen opetetaan. Aina kun ihminen käyttää tietokonetta, etsii tietoa, lukee uutisia tms. tulee samalla kertoneeksi koneelle mikä on hänelle tärkeää ja samalla opettaa konetta, miten se pystyy jatkossa palvelemaan entistä paremmin.

Mitä tekoälystä tulisi ymmärtää?

Jokaisen tulisi ymmärtää tekoälyn ja koneoppimisen perusasiat, painotti Merilehto. Tällöin osaat vastata kysymykseen: ” Voinko minä käyttää tekoälyä/koneoppimista ongelman x ratkaisemiseen? Tekoäly on jo täällä ja organisaatiossa olisi herättävä tekoälyn tuomiin mahdollisuuksiin. Asiakas-dataa tulisi kerätä koko ajan. Monessa organisaatiossa dataa on jo valtavasti valmiina, mutta sitä tulisi myös hyödyntää asiakkaan palvelun ja tuotteen kehittämiseen. Jos sinun organisaatiosi ei sitä tee, joku toinen tekee ja ohittaa sinut, oli Merilehdon vahva viesti.

Tilaisuuden yhteistyökumppania, tavaratalonjohtaja
Pia Virtasta, Sokos Kuopio, kiinnosti erityisesti
palautteeen temaattinen analysointi.

Emme aina tajuakaan, kuinka tekoäly on jo mukana kaikessa. Kun käytämme Amazonia, Netflixiä, Sptifyitä, ne osaavat tekoälyä hyödyntäen tehdä meille suosituslistoja. Samoin tapahtuu Pinterestissä, Facebookissa ja muissa sosiaalisen median kanavissa. 

Kaupan alalla käytetään asiakasdataa asiakasymmärryksen kasvattamiseen, pyrkimyksenä kohdentaa oikeita tuotteita oikeille kohderyhmille oikeaan aikaan jne. Tekoälyn ja robotiikan ennustetaan myös muuttavan terveydenhuoltoa. 

Tällä hetkellä tekoälyä hyödyntäen pystytään seulomaan valtavat määrät dataa ja sitä käytetään avuksi diagnostiikassa. Olemme myös jo nähneet, kuinka robotteja hyödynnetään vanhusten hoivapalveluissa.

Package Media – digitaalisten pakkausten tehdas

Tilaisuuteen osallistunut EMBA-alumni Mauri Reinilä, Package Median toimitusjohtaja, kertoi, että heidän yrityksensä on Suomen ainoa ja pohjoismaiden suurin digitaalisten pakkausten tehdas, jonka tuottamiin ”älypakkauksiin” voidaan painattaa tuotteiden rekisteröintitietoja ja kännykällä luettavia koodeja. 

Näiden koodien avulla pakkauksia voidaan seurata ja saada tarkkaa tietoa ketkä niitä ostavat ja myös niiden käyttötilanteista. Koodeilla voi kirjautua verkkopeliin tai käyttäjäyhteisöön jakamaan kokemuksia tai voit tilata itsellesi personoidun pakkauksen. Digitaalisen pakkauksen mahdollisuudet ovat monet ja ala kehittyy koko ajan, kertoi Reinilä.

Mitä seuraavaksi?

Tekoäly siis vääjäämättä muuttaa ja on jo muuttanut työelämää ja kaikkia toimialoja. Jos tekoälyä käytetään oikein se antaa mahdollisuuksia kehittää työtehtäviä ja liiketoimintaa uudella tavalla. Mahdollisuuksia tulisi lähteä selvittämään organisaatioissa seuraavien Merilehdon listaamien kysymysten avulla:

• Miten kasvattaa kilpailukykyä tekoälyn avulla?
• Miten hyödyntää dataa kaikissa liiketoiminnoissa?
• Miten nopeuttaa tekoälyn käyttöönottoa? 

JYU EMBA alumni- ja asiakastilaisuuksia järjestetään kolme kertaa vuodessa (syys-, helmi- ja kesäkuussa) ajankohtaisten teemojen ympärille. Seuraava tilaisuus on Helsingissä, Helsinki Congress Paasitornissa 11.2.2020 teemalla ”Vastuullinen johtaminen”. Varaa päivä jo kalenteristasi!

sirpa.koponen(at)jyu.fi
Koulutuspäällikkö, alumnivastaava
JYU Executive MBA



______________________________________________________________________________

Lähteet:
Merilehto, A. Esitys 5.9.2019 JYU EMBA alumni- ja asiakastilaisuudessa
Muut lähteet:Komonen, J. 2019. Viekö tekoäly kaikki työpaikat? Tuore tutkimus antaa ihmisille lohtua.
Korhonen, K. 2018. Tekoäly terveydenhuollossa – paljon mahdollisuuksia, paljon odottelua.
Lehtonen, T. 2018. Tekoäly: uhka vai mahdollisuus.
Merilehto, A. 2018. Tekoäly – matkaopas johtajalle.

Financial wisdom – views from the EMBA students

How do you improve the financial success of your company, organization, unit, network, project or in fact any setting in which you work in a key role? One might assume that this question would be the center topic in all business disciplines. Surprisingly this question is both the center topic but at the same time this vital issue seems to evade a closer examination.

This extraordinary situation may partly relate to the way how business disciplines have developed and how the cover they different angles of organizational operations. Strategy discipline talks about strategies and there the financial success is certainly important but perhaps it is an aspect, which more assumed than explicitly and meticulously explored. 

There – in the realm of strategy doctrine -the thinking must be that wise strategy and useful strategic frameworks lead also to financial success but closer and detailed examination of economic ramifications may not be part of discipline’s focus. 

In the same vein also other business disciplines focus on their key topic let it be marketing, leadership, entrepreneurship or any other business disciple and the financial success is certainly there on the background but it may be more an assumed result than a carefully examined part of the scrutiny.

In this state of affairs we could assume that there should be a discipline which looks the financial success and in particular the role of an executive straight in the eye. Surprisingly we may not find such a disciple. Certainly there is a discipline which comes close and which gives valuable tools for an executive who wishes to increase financial success of her/his unit. This discipline is first and foremost accounting and all its variants: financial accounting, cost accounting, management accounting, strategic accounting etc. Indubitably accounting discipline offers most valuable tools, perspectives and frameworks for executives.

At the same time accounting and its variants are seen to be rather number and calculations focused, people and organizations have remained on the background. Accounting discipline has tried to counter this deficiency by developing accounting in action type of examination. This route leads us rather close to examine ways how executives could improve the financial success of their organizations. However there is a constant need to understand better how executives with all their actions and even with their non-actions could help their organizations to improve their financial success.

In our EMBA program we have developed a course Business Risk and Financial Management. In that course we examine financial matters from the perspective of an executive. We examine broadly and widely how executives could act in different ways to foster financial success. Here the role of the executive can vary from the innovative thinker who raises up new ideas and recognizes new business opportunities to a demanding person who really takes care that plans are executed effectively and without unnecessary waste of any resources. The point in this course is to probe the role of an executive in financial matters as widely and deeply as possible.

Well, before this program starts we send – in the spirit of this course - some open questions to participants. One of those questions is following: what is financially (economically) wisest thing (widely thing, process, action, etc) what you have seen? In the beginning of the program this question was discussed and I collected top 5 answers. Here these answers are my interpretation of the discussion and I may have combined some answers.

5 Wisest financial (economic) phenomena

1. Wise use of latest technology, including AI and robotics. This as a way to shift the organizational action to levels where higher economic surplus can be achieved.
   
2. Well-being. Clear understanding how people are the greatest asset in an organization and how investments in well-being create financial success.
   
3. Timing, timing and timing. A capability to notice and capture opportunities on the market place. Also a capability to change executive’s own organization when the time is right.
   
4. Cost control. We must not forget the value of good old budgets and active budget control. Budgeting is the way to carefully plan the future and notice quickly if something unexpected happens. Note unambiguously the value of forward looking planning and control system.
   
5. Clear understanding in which position people are on their best. Also more generally a wise ways to use and develop the existing resources.

So this is how the learning journey started. This was just a first discussion. The journey continues.

ari.manninen(at)jyu.fi
Director, JYU Avance Executive Education
emba.jyu.fi

linkedin.com/in/arimanninen
twitter.com/arimanninen

Johtaminen on moniottelulaji!

Johtamista on ollut niin kauan kuin ihmisiäkin. Johtamisen tutkiminen ja teorianmuodostus alkoi vahvistua teollisen vallankumouksen myötä 1800-luvulla. Urheilua ihminen on harrastanut vuosituhansien ajan, mutta 1800-luvulla kehittyi myös nykyaikainen yleisurheilu.

Johtaminen on vaativaa ja monipuolista osaamista edellyttävää työtä. Johtamista voisikin verrata lajina yleisurheilun moniotteluihin. Jos 7- ja 10-ottelu vaativat yleisurheilijalta lähes kaikki mahdolliset urheilijan ominaisuudet, niin johtamisen moniottelussa punnitaan vähintään yhtä laaja kirjo johtamisosaamista ja -taitoja.

Yleisurheilun ottelussa pikajuoksut edustavat samanlaista äärimmäistä nopeutta ja teknistä osaamista kuin johtajan taitava ja viisas toiminta nopeita päätöksiä vaativissa tilanteissa. Joskus johtaja kohtaa esteitä samoin kuin pikajuoksijan edessä voi olla aitoja. Esteistä ja aidoista selviää rohkeuden ja taitavan ylitystekniikan ansiosta niin, ettei vauhti hidastu liikaa.

Johtaja on usein suunnannäyttäjä. Lisäksi hän pyrkii koko ajan uusiin, entistäkin innostavampiin, haastavampiin ja korkeampiin tavoitteisiin yhdessä organisaationsa ihmisten kanssa. Hyvässä organisaatiossa tavoitteiden saavuttamisen ja toiminnan parantamisen raja ei tule vastaan, kun ihmiset ovat innostuneita ja sitoutuneita. Tiedossa ei myöskään ole korkeus- tai seiväshyppyriman maksimikorkeus, vaan hyppääjä pyrkii koko ajan kehittymään, ponnistamaan voimakkaammin ja ylittämään entistäkin korkeammalla olevan riman.

Johtaja on strategikko. Hän pyrkii näkemään laajempia kokonaisuuksia ja yhdessä ihmisten kanssa miettimään parhaimmat menestymisen keinot muuttuvassa kilpailuympäristössä. Johtajalta vaaditaan kärsivällisyyttä ja toisaalta kykyä muuttaa suunnitelmia tilanteen niin vaatiessa. 

Samalla tavalla 800 tai 1500 metrin juoksija laatii ketterää ja soveltavaa strategiaa ennen juoksua ja sen aikana. Häneltä vaaditaan kestävyyttä, mutta myös nopeutta. Hän tekee havaintoja itsestään, toisista juoksijoista, olosuhteista ja mukauttaa omaa juoksuaan tulkintojensa mukaan, tavoitteenaan pärjätä mahdollisimman hyvin.

Keihäänheitto ei ole pelkästään voimalaji. Tarkoituksena on hiotun suoritustekniikan avulla siirtää heittovälineeseen mahdollisimman suuri voima keihään optimaalisen lentoradan suuntaisesti. 

Kyseessä on lukuisten tapahtumien muodostama yhteen nivelletty liikesarja, jonka lopputuloksena keihäs lentää mahdollisimman pitkälle. 

Johtaja on usein liikkeellepanija ja voiman suuntaaja. Hänen liikesarjansa muodostuvat viisaista johtamisteoista, jotka mahdollistavat työntekijöiden entistäkin paremman menestymisen työssään. Kun organisaatio on optimaalisella lentoradalla, mittanauhat näyttävät jatkuvasti parempia tuloksia.

Johtaminen ja urheilu ovat jatkuvaa kehittymistä, kehittämistä ja itsensä haastamista. Jyväskylän yliopiston Executive MBA –ohjelmaan kuuluva Menestyksen Strategiat –ohjelma on varsinainen johtamisen moniottelu. Koulutus kattaa kaikki tärkeimmät liikkeenjohdolliset osa-alueet, kuten strategisen, talouden, prosessien, henkilöstön, markkinoinnin, viestinnän ja itsensä johtamisen.

Menestyksen Strategiat nro 42 käynnistyy Jyväskylässä 23. – 25.10.2019. Lokakuussa järjestetään myös yleisurheilun MM-kisat Dohassa. Lokakuussa on tarjolla siten sekä johtamisen että yleisurheilun moniottelua! 

markku.laajala(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö,
Menestyksen Strategiat -ohjelman johtaja
JYU Executive MBA

Johtajan hyvinvointi ja jaksaminen

Muistan hämärästi lukeneeni muutama vuosi sitten artikkelin, jonka otsikossa nykypäivän johtajaa kuvattiin ajokoirana. Yksilönä, joka osallistuu säännöllisesti ironman –kisoihin ja on vähintäänkin suorittanut mielenhallinnan maisterin tutkinnon.

Itse suoritin elämäni ensimmäisen maratonin vasta viime vuonna, kun haastoin veljeni juoksemaan kanssani puolimaratonin. Ilman haastetta en olisi varmasti tätä tehnyt. Maratonin puolikkaaseen valmistautuminen ei sujunut aivan mutkattomasti ja jouduinpa käymään matkan varrella myös hierojallakin – sinällään ihan hyvä, koska edellisestä kerrasta oli kulunut jo useita vuosia. Joogassakin kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja suurempaa hupia se varmasti oli muille osallistujille, kuin itselleni.

Viimeiset vuodet ovat olleet kiireisiä – niin töissä, kuin sen ulkopuolellakin. Minulla on kaksi poikaa, jotka pitävät perheemme arjen töidenkin ulkopuolella kiireisenä. Lisäksi töissä on tapahtunut paljon muutoksia, vastuuta on tullut entisestään lisää ja olenkin matkalla varrella luopunut ajatuksesta, että kyllä se kohta rauhoittuu – ei rauhoitu. Ja vaikka kuinka yrittäisi, niin kaikessa ei voi aina täydellisesti onnistua. Aikaisemmin jaksoin vielä ottaa isompaa stressiä epäonnistumisista – nykyään onneksi jo paljon vähemmän.

Poikani sai muutama viikko takaperin, kouluvuoden päättäjäisiksi, Jenni Pääskysaaren kirjoittaman kirjan ”Poika sinä olet” ja esitti kirjaa lukiessaan yllättävän syvällisen kysymyksen: Millaista on olla mies vuonna 2019?

Osuva kysymys ihan jo tämän blogin näkökulmasta. Johtajan – kuten kenen tahansa yksilön hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttavat myös työn ulkopuoliset asiat. Totesin pojalleni, että niin miehenä, kuin naisenakin olemiseen – tai oikeastaan yksilönä olemiseen liittyy hyvin usein erilaisia ulkoisen ympäristön tuottamia paineita. 

Syntyy paine, jossa pitäisi yrittää olla täydellinen isä tai äiti, täydellinen puoliso, täydellinen työntekijä – täydellinen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. 

Johtajan hyvinvointiin liittyy usein myös erityisiä paineita suoriutumisesta ja vastuusta myös toisista siellä työpaikalla niin, että he menestyisivät elämässään. Totesin pojalleni, että helppoa se ei aina ole, mutta pitäisi koittaa tehdä asioita niin, että on myös itse onnellinen ja on aina hyvä pitää lähellä ihmisiä, joille on helppo puhua omista tunteistaan. 

Nuorimmainen poikani sairastui kaksi vuotta sitten poissaoloepilepsiaan ja se oli perheemme näkökulmasta iso muutos. En voinut tuolloin vielä kuvitellakaan, että miten tuo asia vielä oikeastaan muuttaisi elämäämme. Minulla on aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen ja suoraviivainen tapa ajatella – niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Tässäkin tapauksessa ajattelin, että onneksi syy poikani vähintäänkin outoihin tuntemuksiin selvisi ja kun lääkitys saadaan aloitettua, niin elämä taas normalisoituu. 

Näin se ei kuitenkaan mennyt. Ei lähellekään. Elämään tuli asia, jota ei voinut kontrolloida – oli vain elettävä hetkessä, päivä kerrallaan. Oli parempia jaksoja ja välillä taas huonompia. Poissaolokohtauksia tulee edelleen noin kuukauden välein ja lääkitystä, joka poistaisi nuo kohtaukset kokonaan etsitään edelleen. Onneksi meillä täällä Suomessa on huippuammattilaiset tätä varten. Joka tapauksessa se laittoi asioita uuteen perspektiiviin. 

Aluksi mietin, että miten puhuisin asiasta töissä. Olen aina pyrkinyt mahdollisimman avoimesti kertomaan tiimilleni asioista, jotta myös heillä olisi helppoa lähestyä minua asioissa, jotka heitä elämässään askarruttavat. Olen kokenut, että samalla annan itselleni luvan olla jotain muuta kuin pelkkä ajokoira. 

Ja se on itseasiassa ollut yksi parhaita päätöksiäni. Olen huomannut, että jos joudun olemaan, vaikka poissa töistä pojan sairaalakäyntien vuoksi tai muuten vain hakemaan kesken päivää esikoulusta, niin ihmiset ymmärtävät tilanteeni ja nousevat myös itse uudelle tasolle kollegoihin tukeutuen sen sijaan, että vastausta etsitään esimieheltä. 

Olen myös huomannut, että ihmiset kertovat minulla yhä avoimemmin oman elämänsä haasteita – liittyivätpä ne sitten työhön tai muuten vain elämässä jaksamiseen. Lisäksi olen huomannut, että kun puhun kollegoiden kesken asiasta, niin monen elämässä on vastaavia tilanteita – asioista vain puhutaan erittäin harvoin ääneen.

Tämän blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, että tietynlainen armollisuus omaa tekemistä kohtaan auttaa meitä usein jaksamaan. 

Yksilön hyvinvointiin vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinen puoli, eikä kumpikaan pärjää ilman toista ja kummakin osalta voi olla välillä armollinen – kunhan vain kuuntelee omaa kehoa ja mieltä.

Oman kokemuksen mukaan hyvinvointi on vähän kuin se paljon mainostettu 80/20 dieetti, eli välillä voi ihan huoletta tehdä vähän epäterveellisemmin valintoja, eikä se venettä sen suuremmin keinuta – se voi jopa auttaa meitä jaksamaan paremmin. 



Välillä johtajakin voi siis kertoa, että ei jaksa samalla tavalla, vaan tarvitsee jopa muiden tukea, eikä se tee hänestä yhtään sen huonompaa johtajaa – se vain kasvattaa. Joskus on myös hyvä sanoa ääneen, että tarvitsee kuuntelijan ja sparraajan, jolle puhua – jonkun, joka ei välttämättä ole edes omaa lähipiiriä. Onneksi moni työnantaja on ruvennut tätäkin edistämään osana henkilöstön hyvinvointia. Meilläkin on käytössä palvelu, jossa juttukumppanin/sparraajan voi saada elämän eri osa-alueilla – olipa kysymys sitten työstä tai vapaa-ajan asioista.

Sami Peura

Kirjoittaja on Executive MBA -opiskelija ja työskentelee myyntijohtajana LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiössä.

Wise and unwise ways to work with the EMBA thesis

This blog is based on open classroom discussion in our EMBA research course. Our modular EMBA program includes modules where we examine and also innovate together with participants how an EMBA research could be used as a most effective tool in learning and also as a powerful change tool in the organization.

The participants are experienced leaders and experts from different organizations around Finland. At this point of their studies they have typically done few EMBA course modules and they have started to outline and write their EMBA thesis. Most of the participants have also already written applied development research as a part of their earlier EMBA module Strategies of Excellence.

Now I had the privilege to think and elaborate with the participants about nature, role and use of an EMBA research as a most important part of whole EMBA learning journey. As a part of my presentation I made the following questions: 

1. How could you make an EMBA thesis a project which would be a most effective learning journey?
2. How could you approach your EMBA thesis so that it would on it’s part maximize the movement toward desired direction and organizational goals?
3. What kind of choices would result very poor learning results from an EMBA thesis project?
4.  What kind of approaches and choices in connection with an EMBA thesis work would result in very modest movement toward desired goals?

In the classroom there was about 30 participants and these four questions were given simultaneously to the all participant. About one fourth of a class was asked to ponder the question number 1 in small groups with their neighbours and one fourth was asked to focus on question number 2 and so on. Time for the discussion was rather short, about 5 minutes.

Before the discussion we agreed that let us try to develop a framework around all four questions above. Framework should include at least three perspectives on each question. The perspectives would come from the participant and my role was to collect answers and write this blog.

In our seminar we deliberated that answers to above mentioned four questions would allow us to tentatively sketch four frameworks. First frame would examine elements of best possible learning in connection to an EMBA thesis, second would outline ways to use an EMBA thesis as tool of creating desired action, third would talked about unwise choices from the learning perspective and fourth framework would name elements in connection to an EMBA thesis which would not foster movement toward goals.

The discussion was conducted in Finnish. So, although these perspectives are based on comments made by participants I take the liberty to interpret the discussion, summarize and somewhat develop some comments. Also my translation from Finnish into English may not be exact and may not reach all the nuances of our discussion. However, my aim is to give fair and true picture of the discussion in the classroom. I wish to talk here explicitly about the classroom setting and about my role as an interpreter partly because one of our topics in the morning was the concept of socially constructed reality and its philosophical roots in phenomenology and hermeneutics. Hence it is important to distinguish clearly what is first-hand speak and what is an interpretation.

First framework: maximize learning

• Involve others to your EMBA project and allow the views of others help you to see new angles
• In the beginning take a hard look on things you do not know, set out to learn more about those things
• Be hyper vigilant and reflective throughout the whole EMBA process. Make a conscious human experiment - study conscientiously how you act as a learner.
• At some point test whether you have reached the highest point of learning - can you teach others what you have learned
• Plan the EMBA thesis project so that it helps you to expand your everyday attitude and worldview, this means discussions with various networks, going to areas (of knowledge) which are not in your typical comfort zone

Second framework: maximize action

• Involve people as widely and as early as possible into your EMBA thesis project
• Fully leverage the special strength of an EMBA project, the writer (EMBA student) typically knows thoroughly the setting of an EMBA thesis and can tackle right away most challenging and most important questions
• Focus on action both on individual and organizational level and take into account change goals on both levels
• Remember that the point in EMBA thesis is to create action and change, not to gather dust on the shelf. 

Third framework: fail to maximize learning

• The EMBA student largely knows from the beginning what the thesis will bring out
• The topic of the thesis, the selected methods and the actual development work are not as challenging as they could be
• The EMBA thesis examines a topic which proves to be fleeting/ephemeral/perishable (in Finnish päiväperhonen)

Fourth framework: fail to maximize action

• Focus mainly (solely) on writing, no connection or dialogue with people around
• Uses frameworks and models which remain too alien to the real context of EMBA thesis
• EMBA researchers moves too fast or too slowly and fails to see the inherit dynamic of the EMBA thesis setting

Summary

Thank you all for most inspiring discussion. In my mind these comments and tentatively crafted frameworks offer valuable starting points for all who wish to make their EMBA thesis an excellent learning journey and who also wish use their EMBA thesis as a tool of creating desired action and change in their organization.

All the best success with your EMBA thesis.

ari.manninen(at)jyu.fi

linkedin.com/in/arimanninen
twitter.com/arimanninen

Kuvaus kuluneesta työviikostani -Istanbul, Haikko ja Hintsa Performance

Pasi Aaltola
Johtaja, MBA-koulutus

Tämä on erilainen blogikirjoitus. Yksittäisen aiheen sijaan päätin kirjoittaa kuvauksen koko kuluneesta työviikostani 12.-17.5. 2019. Se oli olikin aikamoinen hulinaviikko kaikkine tapahtumineen. Blogaus on rennolla puhekielisellä otteella kirjoitettu ja se on todennäköisesti tarpeettoman pitkä. Mutta lienee täällä internieetissä tilaa tämmöisillekin.

Lähtö. Sunnuntaina 12.5. klo 11.00 kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla koukkasin työpaikalta mukaan sinne unohtuneet, mutta lennoilla töihinsä uppoutuvalle musadiggarille ah niin tuikitärkeät vastamelukuulokkeet. Työkaverin, koulutuspäällikkö Markku Laajalan muistin myös hakea kyytiin. Markun unohtaminen olisi ollutkin paljon harmillisempaa. 

Ajomatkalla kentälle ideoimme kesäkuun alun EMBA-lopputyöseminaarin sisältöä ja toteutustapaa. Siihen tuli monta ideaa jotka dokumentoin kentällä tuoreeltaan talteen Evernote-muistiinpanoihin. Kentällä oli muutenkin lähes 4 tuntia aikaa tehdä duunia, koska lentoni Istanbuliin lähti pari tuntia Markun Barcelonan konetta myöhemmin. 

EADA management training centrer

Käväisin terminaalin toisessa päässä portilla 15 morjestamassa International Management  kurssille Markun ja Kauppisen Jyrkin kanssa lähtevää porukkaa. Se kurssi on muuten mielenkiintoinen projekti. Meidän EMBA-ryhmä matkusti Barcelonan EADA:an opiskelemaan yhdessä Ranskan vanhimman teknillisen yliopiston, Ecole des Ponts Paris Tech:n, EMBA-ryhmän kanssa. Mainio kolmen AMBA-akkreditoidun yliopiston yhteishanke.

Omalla lähtöportilla tapaan Ari Mannisen jonka kanssa lähdemme reissuun. Koneessa duunit jatkuvat muutaman ipadille ladatun pdf-tiedoston merkeissä. Kuulokkeista soi Within Temptation. Havahdun huomaamaan että bändin alkuvuodesta julkaistun levyn avausbiisin The Reckoning, aloituksen torvisoundeissa on matkakohteen Istanbulin mieleen tuovaa oriental-vibaa. 

Yli 15 miljoonan asukkaan Istanbul on ilmasta henkeäsalpaava näky. Entisen Konstantinopolin valomerta riittää horisonttiin saakka niin Euroopan kuin Aasian puolelle. Matkapäivä päättyy hotellille saapumiseen vähän puolen yön jälkeen. Uni tulee ennen kuin CNN:n Christiane Amanpour ehtii podcastiaan kunnolla aloittaa. Tehokas iltasatu.

Maanantai-aamuna hotellin aamupalalla kilahtaa Whatsapp-viesti Markulta Barcelonasta. Hän on sopinut siellä että Pariisista tulee marraskuussa EMBA-ryhmä Suomeen meidän järjestämälle opintojaksolle. No jo on nopea jätkä. Itse en ole saanut vielä aamupalaakaan syötyä. 

Konferenssi alkaa vasta puolilta päivin, joten perustan toimiston Intercontinental hotellin katetulle kattoterassille. Kerrankin on hotellin mahtipontisessa nimessä jotakin tolkkua, sillä työpisteestäni avautuu maisema Aasian puolelle Bosporinsalmea. Vastaan muutamaan sähköpostiin, valmistelen tarjousta ja hoidan parin yrityksen hallitustyöhön liittyvää viestintää. 

En lakkaa ihmettelemästä nykyajan nettiyhteyksien päälle rakentuvaa työntekoa. Samaan aikaan kun olen matkustanut juuri tänne nimenomaan tapaamaan toisia ihmisiä, niin toisaalta on Ihan sama missä paikassa tietyn osan muista töistä tekee. 

Parin tunnin aikana käytössäni ovat WhatsApp, Microsoft Teams, Yammer, Slack, Trello jne.
Ja Outlook ja vpn-verkkolevyt tietysti. Aamupäivä kuluu nopeasti. 

Association of MBAs global conference

Association of MBA:n vuotuinen International conference for deans and directors on minulle kenties yksi työvuoden kohokohtia. Tällä kertaa tilaisuuden sisältö oli erityisen tasokas. Agendalla olivat MBA-markkinan näkymät, koulutuksen innovaatiot, teknologian ja tekoälyn kehitys jne. 

Suurin anti tilaisuudessa on kuitenkin verkosto ja ihmiset joita siellä tapaa. Monen ulkomaisen yliopistotuttavan kanssa muisteltiin mennyttä yhteistyötä ja innovoitiin tulevaa. Järjestävän AMBA-organisaation henkilöt ovat minulle tavallaan työkavereita, sillä olen mukana myös AMBA-akkreditointien arviointiryhmissä. 

Tällä kertaa konferenssiin osallistui myös dekaanimme Hanna-Leena Pesonen jonka esittelin AMBA:n johtajalle Andrew Main Wilsonille. Ja tottakai otettiin myös se perinteinen konfa-pose. 

Keskiviikon paluulennolle Helsinkiin olin budjetoinut lukuhommia, mutta itse asiassa iso osa lennosta meni tämän blogin alkuosan luonnosteluun. Soundtrackistä vastasi 3 Doors Down. Hyvä muuten että muistin toukokuun 
blogi-vuoroni ajoissa, Nygrenin Tiina  pitää
meillä tiukasti huolta että blogissa on aina
tuoretta luettavaa.

Illallispuhe Haikon kartanon pyöreässä salissa

Helsingin kentältä nappasin Barcelonasta pari tuntia aiemmin palanneen Markun kyytiin ja sitten laitettiin jaggen nokka kohti Porvoota ja Haikon kartanoa. Matkalla vaihdettiin kuulumiset ja purettiin antia kummankin reissusta. Ja sitähän oli. Kaikkia reissujen ideoita en voi tässä vielä kertoa, mutta sanotaanko että perästä kuuluu. "Aina oppii kun on kotoa pois sanoo vanha kansa" piti jälleen kutinsa.

lounastunnin taukoliikunta

Ajomatkalla kävimme myös läpi tulevan kahden päivän kuvioita. Haikossa ohjelmassa oli Menestyksen Strategiat
-kurssin päätösjakso. Se on ehdottomasti yksi työvuoden kohokohta. Jakson teemana oli itsensä johtaminen, sekä arvot ja etiikka. Hyvää settiä. Erityisesti Hintsa Performancen malli kokonaisvaltaiseen itsensä johtamiseen käytännön harjoitteineen puhutteli porukkaa. 

Isojen kurssien päätösjaksot ovat aina samaan aikaan mahtavan juhlavia, ja toisaalta nostalgisen haikeita. Mutta aikansa kutakin. Seuraava Menestyksen Strategiat alkaa vasta lokakuun lopussa, mutta siihen on ilmoittautunut jo tähän mennessä yli 30 osallistujaa! Ihan mielettömän hieno juttu.

No mitä toukokuun 2019 viikosta nro 20 jäi hattuun? Paljonkin. Kymmeniä tavattuja ihmisiä, uutta ymmärrystä ja paljon ideoita. Huikea viikko se oli, joskaan ei ihan tavallinen. Mutta toisaalta, eihän mikään työviikko ole. Itse asiassa, koko työn ja työajan käsitteet ovat aika jänniä tämäntyyppisissä hommissa. Olisi esimerkiksi aika absurdia yrittää laskea kuluneelta viikolta vaikkapa tehtyjä työtunteja. Tein töitä oikeastaan koko valveillaoloajan. Toisaalta tuntiakaan en kuluneesta viikosta vaihtaisi pois. En ainakaan illallisista. Kentällä odotteluista joutaisi vaihtoon muutama hetki. Hapkidotreenit kotisalilla jäivät tällä viikolla väliin, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain vähän liikuntaakin mahdutettua jokaiseen päivään. Palautumisen ja levon suhteen viikko menikin sitten vähän niin ja näin.

Se oli semmoinen viikko ja maanantaina jatkuu sitten taas. Tai no, sunnuntaina on yksi Skype mutta sitä ei lasketa. Alkuviikon olen toimistolla Jyväskylässä ja keskiviikkona hyppään Tikkakoskelta koneeseen matkatakseni Helsingin ja Heathrown kautta loppuviikon työkeikalle Limerickiin. Saas nähdä mitä kaikkea mielenkiintoista ensi viikko tuo tullessaan.

Lopuksi tärkein tosiasia. Kaikkien duunihommien, touhottamisen ja reissuamisten tiimellyksessä fakta on se, että mikään ei ole hienompaa kuin palata kotiin. Paluumatkojen biisivalintana seuraava kasarijärkäle toimii aina. 

Päätän viikkoraporttini tähän (Tobleronet laukussa). 

pasi.aaltola(at)jyu.fI

JYU Executive MBA