Ari Manninen piti mainion puheen valmistuneille EMBA-diplomien jakotilaisuudessa. Puhe käsitteli näkemistä ja katsomista, joissa on osittain jotain samaa, mutta kuitenkin ihan eri asioita.
Valmistaudun parhaillaan tämän vuoden Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelmaan ja sain näistä kahdesta, sinänsä toisistaan irrallisesta asiasta, ajatuksen käsitellä blogikirjoituksessani tulevaisuuden näkemistä ja siihen valmistautumista. Näissäkin on samantapainen käsitepari, joka näyttää nopeasti katsottuna samalta, mutta ei sitten kuitenkaan.
Ihmiselle on historian saatossa jo hyvin varhain kehittynyt erityinen taito: kuvittelu. Tämä taito pitää sisällään sekä täysin fiktiivisen kuvittelun että jonkin tietyn tilanteen odotuksen. Jos pidät palloa kädessäsi ja tiputat sen, pystyt ennalta kuvittelemaan sen putoavan suoraan alas ja pallon rakenteesta riippuen, pystyt arvioimaan myös sen pomppaamista. Tämä on yksinkertainen esimerkki, mutta kuvaa hyvin kykyämme “nähdä” tilanne, jota ei vielä ole tapahtunut. Siinä ei kuitenkaan tarvita vielä välttämättä erityistä valmistautumista.
Strategiatyössä puhutaan hyvin usein skenaarioista, jotka ovat tilanteita, joita ei ole vielä olemassa, mutta jotka voisivat tulla tapahtumaan. Ne ovat siis kuvitelmia. Skenaariot eivät ole ennustuksia, vaan perusteltuja ehdotuksia tulevasta, ja niiden tarkoitus on toimia päätöksenteon tukena. Tulevaisuus sitten aikanaan muotoutuu jonkinlaiseksi, joka on tai ei ole näiden ehdotuksien mukainen.
Nyt pääsemmekin tarkastelemaan tulevaisuuden näkemistä ja siihen valmistautumista. Se, että meillä on skenaario esimerkiksi jäätiköiden sulamisesta ja merenpinnan noususta, ei vielä tarkoita sitä, että siihen oikeasti valmistuttaisiin, vaan itse valmistautuminen on oma, erillinen sarja toimintoja, jotka on erikseen päätetty tehdä. Valmistautuminen voi olla tulevaan sopeutuvaa tai se voi olla myös pyrkimys jonkin skenaarion, mahdollisen tulevaisuuden, muuttamiseksi erilaiseen muotoon.
Kuitenkin jo ajatus siitä, että meillä on mahdollista päätyä johonkin tiettyyn tulevaisuuteen voi mahdollisesti käynnistää uudenlaisen kuvittelun ketjun: toivonko tuollaista tulevaisuutta, haluanko sen tapahtuvan vai pyrinkö vaikuttamaan sen vaihtoehdon häviämiseen?
Näistä vaihtoehdoista ensimmäinen on oleellisesti erilainen kuin kaksi muuta: toivon sitä, mutta jätän tapahtuvan kulun muiden harteille. Toisessa on jo vahvempi kannanotto: haluan sitä! Jos haluan sitä riittävän paljon, ehkä pyrin myös vaikuttamaan sen toteutumiseen. Kolmannessa tämä vaikuttaminen on jo kirjoitettu auki, joten se pitää sisällään suoraan toiminnan. Kuvitelma tulevasta ei siis suoraan johda mihinkään, vaan se on vain kimmoke päätökselle toimia.
Ihmisen erityisominaisuuden ansiosta tulevaisuutta on siis mahdollista kuvitella ja kaikenlaista kivaa on myös helppo toivoa. On kuitenkin kokonaan eri asia luoda kuvia mahdollisista tulevaisuuksista ja tehdä sekä toteuttaa näiden perusteella toimintasuunnitelmia. Ne vaativat aktiivista ja systemaattista työtä sekä sopivia menetelmiä. Mm. näitä menetelmiä pohdimme yhdessä joulukuussa käynnistyvän Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelman osallistujien kanssa.
Suunnitelmallisesti kohti valoisempaa tulevaisuutta!
jani.kurhinen(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, JYU Executive MBA
Tulevaisuuden liiketoimintaympäristö -ohjelman johtaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti