Tarkoituksella vai siitä huolimatta?

Olin tässä hiljattain taas kerran tilaisuudessa, jossa korostettiin virheistä oppimista ja niiden sallimista. Tämän kaltaista puhetta kuulee vähän joka paikassa. Voisi sanoa sen olevan aika lailla ajan henkeen kuuluva. Mutta nyt pitää tehdä tunnustus: Minä en kuitenkaan tykkää tästä! Itse kuulun vähän erilaiseen koulukuntaan: sellaiseen, joka ei halua korostaa virheitä, vaan oppimista. Varmasti tavoite on molemmissa tapauksissa sama, mutta minusta myös sanoman muotoilulla on merkitystä. 

Peruutetaan hetkeksi ja pohditaan, mikä tässä virheistä oppimisessa on tavoite. Tavoitehan on se, että jonkin uuden asian kokeilusta ei "joudu tuomiolle", jos se ei nyt sitten onnistuisikaan toivotulla tavalla. Virheistä oppimisessa oletetaan, että virhe on ok, kunhan et tee sitä samaa uudelleen, koska nyt se on kerralla opittu vääräksi tavaksi. Entä, jos keskittäisinkin huomion tuohon kohtaan “ei joudu tuomiolle”. Tämä on aivan oleellinen ja haluaisin tarkastella sitä omana kohtanaan.  

Kokeilut mahdollistava ympäristö on sellainen, jossa ihmiset uskaltavat tehdä asioita. Se on ympäristö, joka on turvallinen. Kukaan ei uhkaa, naura tai solvaa. Juuri tämänkaltainen oletus antaa mahdollisuuden keksiä ja kokeilla jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Eli taika ei olekaan niissä virheissä, vaan ilmapiirissä, organisaatiokulttuurissa. Kun käännetään ajatus tähän malliin, fokuksen ei siis tulekaan olla niissä virheissä, vaan siinä, että voidaan oppia ilman pelkoa. No, tarvitaanko sitten niitä virheitä lainkaan? Ei välttämättä, sillä onnistumisista oppiminen on ehkäpä vielä hienompaa: ensin saa huipputunteen onnistumisesta ja sitten vielä toisen samanlaisen, kun suorite on analysoitu ja ymmärretty syy, mikä johti onnistumiseen.  

Tässä kohtaa tulevat sitten vielä ne virheetkin. Ei aina voi onnistua, mutta silti voidaan haastaa tekemään ja kokeilemaan. Toki kokeilussakin pitää aina jokin tolkku olla takana, mutta näin siis yleisesti, myös ne virheet tarjoavat hyvän hetken oppimiseen, kunhan tälle oppimiselle on myös oma aikansa. Edellisessä virkkeessä on kaksi oleellista sanaa: “myös” ja “kunhan”. Jos nämä ovat läsnä prosesseissa ja kulttuurissa, mahdollistaa ympäristö silloin paljon enemmän. 

Oppimista tukevat prosessit ja tekemään kannustava ilmapiiri ovat strategisia voimavaroja ja siten mitä suurimmassa määrin johtamisen kysymyksiä! 

jani.kurhinen(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, JYU EMBA
emba.jyu.fi 

Menesty johtajana. JYU EMBA.

EMBA – maailman henkilökohtaisimmat opinnot

Syyskauden alku oli hyvä hetki pysähtyä miettimään EMBA-opintojen ydintä. Pohdin asiaa monesta suunnasta ja vähitellen ajatus alkoi kiertyä EMBA-opintojen vahvaan ja moniulotteiseen henkilökohtaisuuteen. Olisivatko EMBA-opinnot jopa maailman henkilökohtaisimmat?

Tieto

Opinnoissa uuden tiedon hankkiminen on usein keskeistä. EMBA-opintojen yksi erityispiirre liittyy siihen, että pelkkä uusi tieto ei ole vielä se olennainen asia, vaan olennaista on aina uuden tiedon käyttö oikeassa elämässä. EMBA-maailmassa ” tieto – tiedon käyttö” kuuluvat aina yhteen.  Ja tiedon käytön pohdinta on parhaimmillaan hyvin henkilökohtaista oman toimintatavan ja omien toimintamahdollisuuksien analysointia, arviointia ja kehittämistä.

Tällöin analysoidaan tarkkaan se tilanne, jossa uusi tieto on merkityksellistä ja jossa sitä voi oikeasti käyttää. Samalla tunnistetaan oma henkilökohtainen liikkumatila ja kyky käyttää tietoa, joko yksin tai mieluummin yhdessä muiden kanssa.

Minä/me

EMBA-opintojen henkilökohtaisuutta on myös oman johtajaidentiteetin reflektointi ja vahvistaminen. Jokainen johtaja vaikuttaa väistämättä omalla kokonaispersoonallisuudellaan ja olemuksellaan. Niinpä oman toimintakyvyn lisääminen on tässäkin mielessä äärimmäisen henkilökohtainen asia. Kuka minä olen, miten minä toimin ja johdan – voisivatko kysymykset olla paljon henkilökohtaisempia?

Samalla on selvää, ettei nykyisessä työelämässä kukaan toimi tyhjiössä vaan olennaista on verkosto, jossa toimitaan. Luonnollisesti verkostoa on organisaation sisällä, mutta monilla myös paljon organisaation ulkopuolella, jopa eri tavoin globaalisti.

Verkostoissa luottamuksen taso on eräs avaintekijä. Luottamuksen taso vaikuttaa ratkaisevasti siihen mitä verkostossa puhutaan ja kuinka verkosto toimii. Pätevä ja merkittävä verkoston jäsen ei ole vain tekninen solmukohta ja jokin titteli jostakin verkostoon kuuluvasta organisaatiosta, vaan ihminen joka tunnetaan ja johon luotetaan. EMBA-opintojen näkökulmasta myös verkostojen johtamisen kyky ja verkostoissa toimisen taito on hyvin henkilökohtainen asia. 

EMBA opintojen haaste

Maailmassa tuntuu olevan tyypillistä, että monet asiat ovat samalla sekä vahvuus että myös mahdollisesti heikkous. Tätä samaa on myös EMBA-opintojen henkilökohtaisuudessa. Niinpä yksi EMBA-opintojen haasteista liittyy opintojen henkilökohtaisuuteen ja siihen, että opinnot on räätälöity organisaatioiden johtamisesta ja kehittämisestä vastaaville. Tässä asetelmassa opinnot ovat lähellä sitä maailmaa, jossa johtaja/asiantuntija toimii.

Niinpä haasteeksi muodostuu kyky ja halu käyttää opintojen virikkeitä uusien näköalojen löytämiseksi. Kuinka rakentavasti haastaa itselle tuttu maailmankuva, kuinka katsoa asioita vielä uusin silmin?

Muistan keskustelun EMBA-opintoja tekevän kokeneen toimitusjohtajan kanssa. Hän sanoi: ”päätin ottaa opinnot tosissani”. Jokaisessa organisaatioissa johtajilla ja asiantuntijoilla on liikkumatilaa valita oma suhtautumisensa ja tosissaan ottamisen aste. Jokaisessa organisaatiossa tosissaan ottavat pätevät toimijat ovat keskeinen voimavara.

EMBA-opintojen maailmassa liikkumatila omien valintojen ja oman suhtautumisen suhteen on väistämättä laaja ja samalla korostuu opintojen henkilökohtaisuus tässäkin mielessä. Millaisia asioita otan kehitettäväkseni? Kuinka arvioin ja kehitän omaa toimintakykyäni? Kuinka kytken verkostoani mukaan kehittymään ja kuinka rakennan uutta verkostoa? Mitä pyrin toimintaympäristössäni muuttamaan? Mitä viitekehyksiä ja uusia ajatuksia otan opintojen aikana aktiiviseen käyttööni? – monta tärkeää henkilökohtaista valintaa.

EMBA-ohjelman henkilökohtaisin hyöty

EMBA-ohjelma on melkoinen kokonaisuus ja ohjelman hyödyiksi nimetään usein mm. viimeisempien tietojen ja viitekehysten haltuunotto, uudet verkostot ja ystävyyssuhteet, johtamisen uudet valmiudet niin muutosjohtamisen kuin myös itsensä johtamisen saralla.

Useita keskusteluja EMBA-alumnien kanssa käyneenä ja useita oppimisanalyysejä lukeneena (oppimisanalyysi = EMBA opiskelijan arvio opintomatkasta opintojen valmistuessa) olisin valmis tekemään tulkinnan, että henkilökohtaisin hyöty EMBA-matkasta on sittenkin vielä jotain muuta.

Tulkintani mukaan kaikkein henkilökohtaisin hyöty on opintojen myötä entisestään vahvistunut kyky, taito ja into jatkuvasti arvioida omaa ajattelua ja valmius koko ajan testata ideoita käytännössä ja oppia uutta.

Toivotan kaikille erinomaista syyskautta maailman henkilökohtaisimpien opintojen parissa.

Ari Manninen, johtaja
ari.manninen(at)jyu.fi

Avance-johtamiskoulutus
Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulu
emba.jyu.fi