maanantai 27. syyskuuta 2021

Tarkoituksella vai siitä huolimatta?

Olin tässä hiljattain taas kerran tilaisuudessa, jossa korostettiin virheistä oppimista ja niiden sallimista. Tämän kaltaista puhetta kuulee vähän joka paikassa. Voisi sanoa sen olevan aika lailla ajan henkeen kuuluva. Mutta nyt pitää tehdä tunnustus: Minä en kuitenkaan tykkää tästä! Itse kuulun vähän erilaiseen koulukuntaan: sellaiseen, joka ei halua korostaa virheitä, vaan oppimista. Varmasti tavoite on molemmissa tapauksissa sama, mutta minusta myös sanoman muotoilulla on merkitystä. 

Peruutetaan hetkeksi ja pohditaan, mikä tässä virheistä oppimisessa on tavoite. Tavoitehan on se, että jonkin uuden asian kokeilusta ei "joudu tuomiolle", jos se ei nyt sitten onnistuisikaan toivotulla tavalla. Virheistä oppimisessa oletetaan, että virhe on ok, kunhan et tee sitä samaa uudelleen, koska nyt se on kerralla opittu vääräksi tavaksi. Entä, jos keskittäisinkin huomion tuohon kohtaan “ei joudu tuomiolle”. Tämä on aivan oleellinen ja haluaisin tarkastella sitä omana kohtanaan.  



Kokeilut mahdollistava ympäristö on sellainen, jossa ihmiset uskaltavat tehdä asioita. Se on ympäristö, joka on turvallinen. Kukaan ei uhkaa, naura tai solvaa. Juuri tämänkaltainen oletus antaa mahdollisuuden keksiä ja kokeilla jotain tavanomaisesta poikkeavaa. Eli taika ei olekaan niissä virheissä, vaan ilmapiirissä, organisaatiokulttuurissa. Kun käännetään ajatus tähän malliin, fokuksen ei siis tulekaan olla niissä virheissä, vaan siinä, että voidaan oppia ilman pelkoa. No, tarvitaanko sitten niitä virheitä lainkaan? Ei välttämättä, sillä onnistumisista oppiminen on ehkäpä vielä hienompaa: ensin saa huipputunteen onnistumisesta ja sitten vielä toisen samanlaisen, kun suorite on analysoitu ja ymmärretty syy, mikä johti onnistumiseen. 
 

Tässä kohtaa tulevat sitten vielä ne virheetkin. Ei aina voi onnistua, mutta silti voidaan haastaa tekemään ja kokeilemaan. Toki kokeilussakin pitää aina jokin tolkku olla takana, mutta näin siis yleisesti, myös ne virheet tarjoavat hyvän hetken oppimiseen, kunhan tälle oppimiselle on myös oma aikansa. Edellisessä virkkeessä on kaksi oleellista sanaa: “myös” ja “kunhan”. Jos nämä ovat läsnä prosesseissa ja kulttuurissa, mahdollistaa ympäristö silloin paljon enemmän. 

Oppimista tukevat prosessit ja tekemään kannustava ilmapiiri ovat strategisia voimavaroja ja siten mitä suurimmassa määrin johtamisen kysymyksiä!
 





jani.kurhinen(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, JYU EMBA
emba.jyu.fi 



Menesty johtajana. JYU EMBA.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti