Ajatuksen markkinat

Kesä on loistavaa aikaa ajatella tai olla ajattelematta. Ajattelin kirjoittaa yhdeksi evääksi kesää varten tiiviin kesäblogin, jos joskus tekisi mieli kevyesti ja kesään sopivalla tavalla pyöritellä mielessä niitä kuuluisia sinisiä ajatuksia. Keskeinen tavoite tällä tekstillä on kiittää kaikkia erinomaisesta lukukaudesta. On etuoikeus saada tehdä yhteistyötä pätevien, energisten ja asioita eteenpäin vievien ihmisten kanssa.

Oletko koskaan miettinyt ajatuksen markkinaa? Ketä tai keitä jokin ajatuksesi kiinnostaa? Mikä oikein on ajatus? Onko ajatuksia ylipäätänsä paljon vai vähän, onko niitä koko ajan vai joskus? Mitä ajatus saa aikaan? Monta muutakin näkökulmaa voitaisiin miettiä, mutta ehkäpä vaikka nämä näköalat olisivat sopiva eväspala vaikka laiturin nokkaan mietittäväksi.

Mutta lähdetään vielä siitä, että mikä on ajattelun erityinen rooli EMBA-opiskelussa ja varmaan myös vaikka EMBA-alumnin elämässä ylipäätänsä. EMBA-opiskelijan arki, johtajan arki yleisemminkin, on tietysti ajattelemista ja tekemistä, kumpaakin täysin mitoin. Mutta ehkäpä EMBA-opinnot virittävät myös aivan erityiseen otteeseen ajattelun suhteen, ajatteluun otetaan tietoisesti ankaran ajattelun ote.

Ankarasssa ajattelussa – ja tätä vain kohtuudella kesän lämpiminä päivinä - oma ajattelu otetaan tavallistakin tiukemman ja tietoisemmin arvioinnin kohteeksi. Tavallista ajattelun virtaa hidastetaan ja katsotaan tarkemmin oman ajattelun toimintaa. Kysytään, miksi ajattelen noin kuin ajattelen? Mihin ajatteluni oikein perustuu? Otanko annettuna joitakin oletuksia, jotka eivät olisi enää tai tässä tilanteessa pakollisia ja jotka voivat siten tarpeettomasti rajoittaa myös päätöksentekoa ja toimintaa?

Tämä blogi kulkee pienen polun pätkän tuota ankaran ajattelun reittiä. Nyt huomio kiinnitetään siihen, että millaisia markkinoita ja vaikutuksia ajatuksellani luultavasti on ja mikä tässä erityisessä tarkastelussa ylipäätänsä on ajatus.

Tässä tekstissä tarkasteltavaksi ajatukseksi lasketaan jokin sellainen, jonka tuot julki. Puhe, kirjoitus. Nyt tarkastellaan jotain sellaista, joka on myös toisten nähtävillä ja kuultavilla. Eli nyt kiinnostaa vaikka se sininen ajatus, joka nyt saa sellaisen muodon, jonka toinen tai toiset voi kuulla tai nähdä.

Tuo toisen mukaantulo avaa näkymän markkinaan. Kuinka tunnet läheiset tai kaukaisemmat ihmiset tästä näkökulmasta katsottuna? Millaiset ajatukset heitä oikeasti kiinnostavat, heihin oikeasti vaikuttavat? Pystytkö hahmottamaan jostakin ajatuksesta, joistakin ajatuksista, kaikista ajatuksista ketä mikin ajatus voisi kiinnostaa? Onko jossakin ajatuksessasi sellainen räjähdysvoima, että se voisi hyvänä päivänä kiinnostaa vaikka omaa äitiä, mutta siinä se markkina suurin piirtein olisi. Entä tunnistatko ajatuksia, jotka aidosti kiinnostaisivat joitakin tiettyjä tahoja omassa organisaatiossa, omassa verkostossasi, ehkä laajemminkin? Millaisia nuo ajatukset olisivat, ketkä olisivat kiinnostuneita ja miksi? Eikö tämä olisi äärimmäisen tärkeää ajatusten markkinoiden tuntemista?

Minusta näyttää, että tästä avautuu aika mielenkiintoinen polun pää pohtia ajattelua ja ajatusten markkinoita. Mitkä omat ajatukseni tunnistan, kuinka tietoisesti tuon niitä markkinoille, keille niitä tarjoan? Millainen on ajatusteni virta? Kuinka tuota virtaa vahvistan ja monipuolistan? Mitkä kohdat ajatusteni virrassa tunnistan sellaisiksi, jotka haluan ja päätän tuoda julki?

Tähän tarkasteluun täytyy ilman muuta heti liittää vaikutusten pohdinta. Mitä yritän saada ajatuksillani aikaan? Mikäli tavoitteeni on jakaa tietoa kuinka toimin ja millaisia ajatuksia otan esille? Entä jos tavoitteeni on energisoida, innostaa, rohkaista, avata uusia näköaloja? Kuinka silloin valikoin ne ajatukset, jotka tuon julki? Kuinka tarkkaan vaikutusten pohdinta ohjaa sitä mitä ajatuksia päätän tuoda markkinoille? Rajaanko jostain syystä ajatusteni markkinoille tuontia tarpeettomasti?

Huikean mielenkiintoista on ajattelun ajattelu. Mutta nyt on paikallaan toivottaa aurinkoista kesää! Sopivasti sinisiä ajatuksia. Paljon mansikoita ja mustikoita. 

Ari Manninen
Johtaja, JYU Executive Education
ari.manninen(at)jyu.fi
linkedin.com/in/arimanninen

emba.jyu.fi 

JYU EMBA. Menesty johtajana.

Elämän ennustamattomuus

Kevätkauden päätös ja JYU EMBA-valmistujaiset järjestetään Jyväskylän yliopiston taloustutkijoiden kesäseminaarin yhteydessä 13.6.2023 Agoralla. Muutosjohtaminen turbulentissa maailmassa -tilaisuudessa esiintyy lisäkseni kansantaloustieteen professori Jaakko Pehkonen, joka toimii professuurinsa lisäksi mm. OP Ryhmän keskusyhteisön hallituksen puheenjohtajana. 

JYU Executive MBA alumnimme ja asiakkaamme työskentelevät jatkuvasti muuttuvassa maailmassa (VUCA), jossa tarvitaan vaikuttavaa johtamisosaamista. Executive (MBA) tulee sanasta execute, eli keskiössä ei ole ainoastaan toimintaympäristön onnistunut kehystäminen vaan myös aktiivinen ja aikaansaava toimijuus. Muutosjohtaminen turbulentissa maailmassa -tilaisuudessa päästään tutustumaan kahden toimialatransformaation kautta – autoalan ja pankkisektorin – muutosjohtamisen tarpeisiin murroksen keskellä. Tässä murroksessa navigoiminen vaatii rohkeutta, kokeilunhalun vahvistamista ja näkemyksellisyyttä. 

Johtajan tehtävä on varmistaa, että syntyy päätöksiä ympäristön epävarmuudesta huolimatta. Tämän lisäksi keskeistä on varmistaa se, että organisaatio elää ajassa ja kykenee uudistumaan muuttuvien työnteon tapojen (mm. tekoälyn haltuunotto), organisaation arvojen (mm. ESG), johtamiskäytäntöjen (mm. verkostojen johtaminen) ja vuorovaikutuksen (mm. hybridityö) osalta.

Jo filosofi Herakleitos tiesi kertoa, että muutoksen maailmassa vain muutos on pysyvää. Muutoksen ennakoimattomuutta voi lähestyä kahdesta tulokulmasta: Newtonilainen klassinen fysiikka noudattaa deterministisiä luonnonlakeja. Tästä seuraa, että maailman syy–seuraus-suhteet muodostavat ketjun, joka määrää tapahtumat. Determinismiin liittyy keskeisesti ennaltamääräytyvyys ja se, että kun järjestelmien muutoksen taustalla olevat yhtälöt ja niihin vaikuttavat muuttujat (alkuarvot) tunnetaan tarpeeksi suurella tarkkuudella, niin voidaan ennustaa tulevaa. 

Tämä filosofinen näkemys maailman olemuksesta on siirtynyt melko kitkattomasti luonnontieteistä myös mm. johtamisen ja talouden piiriin. Pierre-Simon Laplace - yksi merkittävimmistä tieteilijöistä jota on kutsuttu myös ranskan Newtoniksi - konkretisoi tämän fiktiivisessä Laplacen demonissa. Laplacen demoni on subjekti, joka tietää kaiken aiemmin vallinneista asiatiloista, nyt vallitsevista asiatiloista ja asiatiloja ohjaavista luonnonlaeista. Näillä tiedoilla demoni kykenee ennustamaan täysin varmasti kaiken mitä tulevaisuudessa tapahtuu. 

Toinen ranskalainen polymaatikko eli yleisnero, HenriPoincaré, tutki mm. niin sanottua "kolmen kappaleen probleemaa", jolla tarkoitetaan kysymystä siitä, miten voidaan laskea kolmen kappaleen liikeradat, kun niiden massat sekä sijainnit ja nopeudet jollakin annetulla hetkellä tunnetaan ja niiden oletetaan noudattavan klassisen mekaniikan liike­lakeja ja vaikuttavan toisiinsa Newtonin gravitaatio­lain mukaisella tavalla. 

Poincaresta tuli ensimmäinen, joka löysi kaoottisen deterministisen järjestelmän, joka loi perustan modernille matemaattiselle kaaosteorialle. Tässä keskeistä on vuorovaikutussuhteet, mutta erityisesti ns. alkuarvoherkkyys. Alkuarvoherkkyys tarkoittaa sitä, että vaikka dynaamisten järjestelmien evoluutio (muutos ajan funktiona) on determinististä, niin käytännössä ennustettavuutta rajoittaa se kuinka monen desimaalin tarkkuudella alkuarvot tunnetaan. Usein siis tapahtuu niin, että hyvin pienet erot alkuarvoissa aiheuttavat merkittäviä muutoksia myöhemmissä ilmiöissä, jolloin tarkka ennustaminen muuttuu mahdottomaksi. Tämä näkyy edelleen mm. sääilmiöiden mallinnuksessa, jossa pitkän aikavälin ennustaminen on erittäin haastavaa mittausinstrumenttien ja laskentatehon kehityksestä huolimatta.

Toinen hyödyllinen tapa hahmottaa ennustamattomuutta, eli indeterminismiä nousee kvanttifysiikan maailmasta. Kvanttifysiikka tutkii hiukkastason ilmiöitä, eli esim. fotoneiden käyttäytymistä. Kun on tutkittu hiukkastason ilmiöitä, on havaittu että klassinen fysiikka ja sen tarjoama maailmankuva, joka siis tutkii makroskooppisen maailman ilmiöitä, kohtaa hyvin erilaisen todellisuuden mikromaailma lähestyttäessä. Tämän taustalla vaikuttaa kvantti-ilmiöt esim. aaltohiukkasdualismi ja lomittuminen, joista jälkimmäinen kuvaa kahden hiukkasen tai muun kvanttisysteemin ominaisuutta (jossa siis yhteys säilyy etäisyydestä huolimatta). 

Keskeistä kvanttifysiikalle on myös Heisenbergin vuonna 1927 muotoilema epätarkkuusperiaate, joka liittyy siihen että mittaaja ja mittaustapahtuma ovat olennaisia osia kvanttifysiikassa. Periaatteen mukaan tiettyjen mitattavien suureiden arvoja ei voida määrittää samanaikaisesti mielivaltaisella tarkkuudella. Tällaisia suurepareja ovat esimerkiksi hiukkasen paikka ja liikemäärä: mitä tarkemmin toinen näistä suureista saadaan mittauksessa selville, niin sitä epätarkemmaksi muuttuu tieto toisesta.

Kun hiukkasta havainnoidaan, eli sen kvanttitilaa mitataan, niin samalla myös tutkittava kvanttitila muuttuu, eikä ole enää sama kuin ennen mittausta, ja tämä on esimerkki havainnoimiseen liittyvästä epätarkkuudesta tai epämääräisyydestä. On hyvin luontaista ajatella, että ominaisuus on jollakin kappaleella olemassa, vaikka en sitä mittaisi. Tämä klassisen fysiikan ajatus ei kvanttimaailmassa päde (ilmiöt eivät ole tutkimuksesta irrallisia eli objektiivisia).

Nyt olemme haastaneet ennustettavuuden käsitettä muutamalla eri viitekehyksellä. Se on tärkeää siksi, että johtamisparadigma muuttuu ajan funktiona, mutta pitää aina sisällään aika- ja kulttuurisidonnaisia ennakko-oletuksia, joista pitkän tähtäimen strateginen suunnittelu ja navigointi ei ole vähäisimpiä.

Pureutukaamme siis sen lisäksi ajatukseen kontrollista. Tieteellisen liikkeenjohdon ja Management by Objectives -ajattelun keskiössä on se, että yritys tai muu organisaatio on eräänlainen kone tai systeemi, jolla asetetaan tietyt tavoitteet (esim. liikevaihto, käyttökate, ROI/ROCE, asiakas- ja henkilöstötyytyväisyys, vapaa kassavirta..) ja sitten johto johtamisjärjestelmän kautta varmistaa, että tavoitteissa pysytään. Tämän ajatusmallin taustalla on kybernetiikka. 

Kybernetiikka-termin keksi Norbert Wiener vuonna 1947 kommunikaation tutkimuksen ja informaation manipuloinnin tarpeisiin itseään hallitsevissa järjestelmissä ja kontrollointijärjestelmissä, sekä koneissa että elävissä organismeissa. Kybernetiikka liittyy läheisesti kommunikaatioteoriaan ja biologiaan. Toinen kybernetiikan pioneeri eli W. Ross Ashby julkaisi kirjan W. Ross Ashby (1956): An Introduction to Cybernetics. Kirja kuvasi elävien organismien homeostaasia, sopeutumista, ennakoimista, yms. Ashbyn deterministin, mekanistisin termein. 

Keskiössä on järjestelmä, joka säätelee itseään palautesilmukoiden kautta: yksi esimerkki voisi olla ilmastointijärjestelmän toimintalogiikka ja toinen yrityksen ohjaaminen Balanced Scorecardin avulla. Asbyltä tuli tunnetuksi myös ajatus, joka tunnetaan nimellä the Law of Requisite Variability: “If a system is to be functioning, the number of states of its control mechanism must be greater than or equal to the number of possible states in the system being controlled.” Mitä tämä voisi tarkoittaa johtamisen näkökulmasta, kun mietitään nykyisiä organisaatioita yhdistettynä toimintaympäristön kompleksisuuteen?

Mitä tämä kaikki merkitsee meille liike-elämässä toimiville? Kompleksisuustieteissä on käsite emergenssi, joka on alun perin filosofinen ja nykyään yhä voimakkaammin systeemeihin liittyvä käsite, joka tarkoittaa tietystä kokonaisuudesta nousevaa ja syntyvää uutta ilmiötä, ominaisuutta tai toiminnan tasoa. Keskeistä on se, että tämä taso on laadullisesti erilainen kuin osatekijät, eli sitä ei voi suoraan palauttaa niihin. 

Paperikone on erittäin monimutkainen kokonaisuus, mutta sen informaatio on sen osissa, joista kokonaisuus muodostuu. Immuniteettijärjestelmä taas on enemmän kuin osiensa summa, eli fokus on reduktionismin sijaan vuorovaikutussuhteissa ja niiden dynamiikassa. Kun puhumme organisaatioista, yrityskulttuureista tai vaikkapa strategioista, operoimmeko ontologisesti monimutkaisessa vai kompleksisessa maailmassa? Miten se näkyy, tai enemmänkin miten sen pitäisi näkyä siinä mitä on aidosti vaikuttava johtaminen?

Viimeiset vuodet ovat osoittaneet maailman ennustamattomuuden ja vahvan kansainvälisen keskinäisriippuvuuden. Olemme kohdanneet Covid-19 pandemian ja sen jälkeen alkoi geopoliittiset ongelmat Ukrainan sodan muodossa. Tämä kulku on johtanut puolestaan on energiakriisin, joka vaikuttaa kaikkiin sektoreihin ja yrityksiin. 

Energiajärjestelmä on murroksessa kohti uusiutuvaa energiaa, sähköistymiseen, vetytalouteen ja synteettisiin polttoaineisiin, sekä hiilidioksidin talteenoton, käytön ja varastoinnin teknologioihin (CCU ja CCS). Saman aikaisesti vastuullisuus ja ESG teemat ovat muuttuneet raportoinnista liiketoiminnan keskiöön ja digitalisaatio menee eteenpäin esim. ChatGPT:n kautta. 

Yritys- ja yhteiskuntatasolla puhutaan resilienssin tärkeydestä, eli siitä että ennakoidaan, suunnitellaan ja kehitetään kyvykkyyksiä toimia muuttuvissa olosuhteissa ja kohdata häiriöitä ja kriisejä. Myös kykyä palautua ja toipua kriiseistä ja kehittyä jopa entistä vahvemmiksi kriisin jälkeen. Keskeistä on se, nähdäänkö ongelmia vai haasteita jotka ovat ratkaistavissa. Myös johtamista pitää uskaltaa tarkastella ja uudistaa rohkeasti. Tervetuloa matkalle mukaan!

Juho Partanen, koulutuspäällikkö
juho.j.partanen(at)jyu.fi
linkedin.com/in/juhopartanen/ 
JYU Executive MBA -koulutus
emba.jyu.fi 

JYU EMBA. Menesty johtajana.
Alustava EMBA-suunnitelma sitoumuksetta.