Syksystä kevääseen kulkeva kouluvuosi rytmittää vahvasti yhteiskuntaamme. Näin ollen tämä alkusyksy on hyvä hetki pysähtyä tarkastelemaan hetkeksi tulevaa lukuvuotta.
Koulutan työkseni jo töissä olevia ihmisiä, joten en ole täysin objektiivinen koulutuksen ja erityisesti jatkuvan oppimisen suhteen. Emme kuitenkaan elä enää verkkaisessa maatalousyhteiskunnassa, joka on riippuvainen lähinnä yksinomaan paikallisista toimijoista, vaan ympäristöämme määrittää hyvin pitkälti globaalin verkostotalouden virtaukset. Ja se verkosto ei osoita minkäänlaisia pysähtymisen merkkejä.
Olen tässä lähiaikoina käynyt kaksi toisistaan riippumatonta keskustelua, joissa suhde uuden oppimiseen on ollut täysin päinvastainen. Kontekstina oli molemmissa tekoälytyökalujen hyödyntäminen työelämässä, mutta tämä ei oikeastaan ole mielestäni relevanttia, vaan nimenomaan se lähtökohtainen suhtautuminen henkilökohtaiseen kehittymiseen.
Ensimmäisessä kohtaamisessa lähijohtajan positiossa oleva henkilö kertoi kannustavansa omaa tiimiään uusien teknologioiden hyötyjen tarkasteluun ja etsimään sellaisia työnkulkuja, joista olisi itselle apuja. Tässä tapauksessa myös taustalla oleva organisaatio tuki hyvin työkalujen käyttöönottoa.
Toinen kohtaaminen oli asiantuntijatehtävässä toimivan henkilön kanssa. Tämä oli lähes kaikessa suhteessa sisällöltään päinvastainen: Organisaatio ei todellakaan tukenut uusien työkalujen käyttöä. Arjen kiireessä asiantuntija koki, että olemassa oleva tapa toimia on paljon nopeampaa verrattuna siihen, että lähtisi opettelemaan jotain uutta. Ja kyseisen asiantuntijan lähijohtajan tarjoamasta kannustuksesta ei kannata edes puhua.
Ensimmäisessä esimerkissä siis sekä organisaatio että lähijohtaja tukivat vahvasti uuden oppimista. Jälkimmäisessä esimerkissä riitti se, että tehdään kuten eilenkin. Tulevaisuus näyttää, mutta jotenkin uskon ensimmäisen tapauksen tuovan enemmän etuja ajan myötä.
Ja haluan korostaa vielä, että tämän kirjoituksen tarkoitus ei ole kertoa, että tekoäly tulee ja pelastaa kaiken, vaan haluan kiinnittää huomiota mahdollisiin tapoihin suhtautua uusiin toimintamalleihin ja erityisesti siihen, miten organisaatioissa henkilöstön osaamisen ylläpitämiseen suhtaudutaan.
Jatkuva oppiminen on muutakin kuin juhlapuheita. Siihen on myös tarjolla todella monipuolisesti erilaisia koulutusinstrumentteja: lyhyitä ja pitkiä, ilmaisia tai vähän arvokkaampia, jonkin työkalun oppimista tai oman ajattelun kehittämistä. Valinnan varaa siis on ja jokaiselle löytyy varmasti jotain.
Heitän siis haasteen: tehdään tuottavuustalkoot osaamista kasvattamalla. Tervetuloa Executive MBA -johtamiskoulutukseen oppimaan ja vahvistamaan mahdollisuuksiamme!
koulutuspäällikkö,
JYU Executive MBA -koulutus
jani.kurhinen(at)jyu.fi
linkedin.com/in/janikurhinen
emba.jyu.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti