Tulevaisuuden taustavoimat

Juuri tällä hetkellä on (edelleenkin) päällä hiljainen jakso yleisessä taloudessa. Tulevaisuuteen yritetään kurkottaa ja antaa ennustuksia siitä, milloin iso pyörä lähtee taas rullaamaan oikein olan takaa. Ehkä yhtenä ongelmana on se, että pelisäännöt ovat muuttumassa, eikä kentällä olevat joukkueet ole täysin ehtineet ryhmittymään vielä uusiin muodostelmiin. Mitä sitten tässä on oikein tapahtumassa?  

Teknologia tulee tietenkin muuttamaan paljon, mutta yhteiskunnan järjestäytymisessä yleisesti on tapahtumassa muutoksia. Ihmisten liikkuminen ja asettuminen uusille paikoille ei ole ainakaan vähenemään päin. Jos mietitään Eurooppaa pari sataa vuotta sitten ja siirretään sen jälkeen katse Aasiaan, niin tällä hetkellä siellä on tapahtumassa saman tyylinen isojen joukkojen muutto toimeentulon perässä kaupunkeihin. Toki sitä tapahtuu edelleenkin Euroopassa, mutta Kiinassa tai Intiassa luvut ovat varsin isoja. Joidenkin tietojen mukaan kaupunkeihin muuttaa yksistään Kiinassa kymmeniä miljoonia ihmisiä vuosittain. YK:n ennusteen mukaan 75% maailman ihmisistä asuu kaupungeissa vuonna 2025. Toisaalta pelkät megakaupungit eivät kasva, vaan kasvu kohdistuu myös pienemmän mittaluokan kaupunkeihin, mikä vähän pienentää keskittymistä. 

Moni näkee valtavan kaupungistumisen pahana asiana, mutta asia ei välttämättä ole niin yksioikoinen. Siinä missä syrjemmässä arvostetaan perinteitä ja kehittäminen kohdentuu nykyisiin toimintoihin, tarjoavat kaupungit erinomaisia virikkeitä uuden tekemiselle. Erityisesti kouluttautuminen kuuluu enemmän kaupunkikulttuuriin kuin perinteisempiä arvoja arvostavaan maaseutuun. Koulutuksen lisääntyminen vaikuttaa sekä kysyntään että tarjontaan. Kun tiedetään enemmästä, osataan sitä pyytää. Ja toisaalta, kun osataan enemmän, voidaan tarjota uutta.

Juice lauloi taannoin, että ihminen on sitä mitä hän syö, mutta nyky-yhteiskunnassa ihmisen mitta on kovin usein se, mitä hän tekee. Suomessa väestörakenne on ikääntymään päin, minkä seurauksena työmarkkinoilta poistuu väkeä. Tästä huolimatta yhteiskunnallamme on tarvetta kuusinumeroiseen määrään uusia työpaikkoja, joita ei välttämättä tule ilmestymään nykyisiin organisaatioihin. Tälläkin hetkellä yrittäjissä on suuri joukko sellaisia, jotka mielellään valitsisivat palkkatyön, mutta ovat päätyneet työllistämään itsensä. Näyttäisi siltä, että jatkossa yhä useampi työllistää itse itsensä. Miten taloudellinen ja yhteiskunnallinen systeemimme tulee vastaamaan tähän trendiin, kun kuitenkin samaan aikaan isojen toimijoiden on helpompi käyttää massaansa markkinoiden myllerryksen tasaamiseen?  

Työ ja sen tekeminen on muuttunut ennenkin, eli kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö. Työ sen enempää kuin kulutuskaan ei tule loppumaan, mutta tällä hetkellä kohtaamamme muutoksen nopeus on se, mikä aiheuttaa ahdistusta. Pitämällä silmät auki ja mielen avoinna muutos on mahdollista kohdata. Sitä ei kuitenkaan tarvitse, eikä kannatakaan kohdata yksin. Oppimalla ja kouluttautumalla omat mahdollisuudet selvitä parantuvat.

jani.kurhinen(at)jyu.fi