Varallisuuden vaikutukset

Edellisessä kirjoituksessa nostin esiin kaupungistumisen ja kouluttautumisen. Tästä on hyvä vetää aasinsilta seuraavaan teemaan. Samaan aikaan kaupungistumisen kanssa myös globaali varallisuus kasvaa. Erityisesti se kasvaa kehittyvillä markkinoilla. Onkin arvioitu, että esimerkiksi Kiinassa BKT on parin-kolmenkymmenen vuoden päästä samalla tasolla kuin USA:ssä tänä päivänä. Tämä tarkoittaa valtavia uusia markkinoita alueilla, joissa muuten myös uudet kilpailijat ovat.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se elämää helpottaa. Pieni muunnos vanhasta sananlaskusta on edelleen ytimessä ja sitä on myös tarkasteltu lähemmin. Viime aikoina on esitetty erilaisia varallisuuden kasvuun liittyviä tutkimuksia. Yleisesti näissä on todettu, että tiettyyn pisteeseen asti varallisuuden kasvu lisää yleistä tyytyväisyyttä elämään. 

Vaikka varallisuuden kasvu ei lisääkään loputtomasti tyytyväisyyttä, päästään jollain tasolla tilanteeseen, jossa kulutus muuttuu oleellisesti. Rikkaissa länsimaissa suurten ihmisjoukkojen ei enää tarvitse taistella ruuan suhteen henkensä pitimiksi. Voidaan siis keskittää huomiota toisenlaisiin asioihin, joista yleinen hyvinvointi ja itsensä haastaminen ovat tällä hetkellä aika trendikkäitä.

Olemme siirtymässä post-materialistiseen aikaan, jossa kulutus ei enää ole itseisarvo. Erityisesti luksus statuksen vuoksi on menettämässä jossain määrin merkitystään. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin: kulutus, edes sen luksuksen ostaminen, ei ole loppumassa, mutta ostamisesta on tulossa vain välttämätön välikappale. Matkailu siirtyy aurinkorannoilta aktiivilomille ja ravintoloista halutaan elämyksiä sen sijaan, että niissä tyydytetään vain ravinnon tarve. Kympin viinit on jo nähty, joten hyvin voin kokeilla tuplahintaista tai miksei tilanteen osuessa kohdalle vaikka vähän kalliimpaakin, jos se tarjoaa hintaansa nähden riittävän elämyksen.

Kulutuksen pienentymistä ei siis ole näköpiirissä, mutta kuka toimii tuottajana? Kysymykseen helpoksi vastaukseksi kelpaa, että kauppaa pystyvät käymään ne, jotka saavat ostajien kiinnostuksen heräämään. Ja sen jälkeen pitää vielä pystyä pitämään mielenkiintoa yllä. 

Asiakkaiden käyttäytymistä ja uskollisuutta voidaan jakaa monellakin tapaa, mutta seuraavassa yksi näkemys, jonka olen koostanut parista eri yhteydestä. Alimmalla, neljännellä tasolla asiakas ostaa vain sen vuoksi, ettei vaihtoehtoa ole. Tämä ei välttämättä tarkoita huonoja tuotteita tai palveluita, mutta ympäristö on vain luonut paikallisen monopolin.

Kolmannen tason ominaispiirre on etuisuuksilla houkutteleminen, eli ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan tai missä on parhaat bonukset. Jos joku tekee paremman tarjouksen, on edessä asiakaskato.

Toinen taso puolestaan vaatii jo työtä. Siinä asiakkaat on saatu sopivaan mielentilaan ja tuntemaan itsensä tyytyväisiksi asiakkaiksi. Tähän tarvitaan arvojen yhteensopivuutta ja asiakkaan oma halua pysyä asiakkaana.

Ensimmäisellä tasolla asiakkaasta on tullut lähettiläs, fani, joka aktiivisesti kertoo kuuluvansa tiimiin. Tällä korkeimmalla tasolla on kovin vähän perinteisiä yrityksiä, mutta esimerkiksi urheilubisnes pyörii hyvin pitkälle ensimmäisellä tasolla. Mikä voisi olla vaikuttimena sille, että vastaavaa sitoutumista saataisiin pankin tai televisiokaupan asiakaskuntaan? Mahdotontako? No, esimerkiksi Apple on päässyt omalla toimialallaan jo hyvin lähelle tätä. Edellä oleva jaottelu on suunnattu pääasiassa kuluttajabisnekseen, mutta toisaalta ihmiset ne yritystenkin välistä kauppaa tekevät.

jani.kurhinen(at)jyu.fi