keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Ongelman maineenpalautus

Usein ongelma ei ehkä olekaan ongelma sinänsä, vaan ennemminkin haaste on se, että ongelmaa ei enää nähdä, ei haluta nähdä tai ei uskalleta nähdä.

Ihmisen toiminnalle ja ajattelulle tuntuu olevan tyypillistä tottua vallitseviin olosuhteisiin. Tottuminen näyttää tapahtuvan usein hämmästyttävän nopeasti. Yksi ilmenemismuoto tästä tottumisesta on legendaarinen kaiken kehittämisen pysäyttävä ja monessa paikassa vastaan tuleva kommentti: ”täällä on aina tehty näin” - niinpä tuo uusi idea ei ole mahdollinen, järkevä, kannattava, asiakkaiden kaipaama, jne.


Ehkä ”täällä on aina tehty näin” ajattelu saattaa olla syvempi ilmiö kuin mitä olemme tulleet ajatelleeksi. Ehkä kyse ei olekaan muutoshaluttomuudesta, laiskuudesta, negatiivisesta mielen lajista tai jostakin muusta sellaisesta asiasta, vaan ehkä kyse on myös siitä, että ongelmaa ei enää yksinkertaisesti nähdä, on niin syvästi totuttu ottamaan olemassa oleva todellisuus ainoana mahdollisena.
Varmaan moni kiirehtii sanomaan, että kyllä Suomessa ja suomalaisessa ajattelussa riittää ongelmia ja murheita, kansakunnan melankolinen mielenlaatu pitää asiasta huolta, vaikkakin olemme ilmeisesti siirtymässä koko ajan elämäniloisempaan ajattelutapaan. Silti voitaneen vielä väittää, että murehtiminen on tai on ainakin ollut yksi kansallisurheilu. Tässä blogissa tarkoitus ei ole kuitenkaan kulkea murheen alhossa, vaan tavoitteena on jäljittää ongelmia, joille olisi tehtävissä jotain, kun vain ongelmat huomattaisiin.

 
Niinpä voidaan sanoa, että kyky nähdä ongelmia on oikeastaan merkki taitavasta ja rohkeasta ajattelusta, kyvystä nähdä muutakin kuin mitä on ja sitä kautta kyvystä tuottaa uutta. Ei ole varmaan sattuma, että uutta ajattelua ja toimintaa hakevissa tutkimuksissa lähdetään liikkeelle tutkimusongelmasta. Tarkka ja selvä tutkimusongelma ja siihen vastaaminen on tutkimuksellisen ajattelutavan keskeinen idea. Joskus tosin vaikkapa EMBA yhteyksissä sanaa ”tutkimusongelma” vierastetaan ja mieluummin halutaan puhua vaikka tutkimuksen tavoitteista. Sanalla ongelma on niin kovin negatiivinen kaiku. Ehkä tämä blogi voi olla omalta osaltaan ”ongelma” sanan maineenpalautus kirjoitus.

On hienoa lukea kuinka wikipedia puhuu ongelmasta:
 
Ongelma on este, joka tekee vaikeaksi saavuttaa halutun päämäärän, kohteen tai tarkoituksen. Se viittaa tilanteeseen, ehtoon tai asiaan, jota ei ole vielä ratkaistu. Laajassa merkityksessä ongelma tulee asianomaiselle henkilölle ilmeiseksi sitten kun hän huomaa merkittävän eron olemassa olevan tilanteen ja halutun tilanteen välillä.
Työelämässä ongelmasta käytetään usein kiertoilmausta haaste, koska käsite ongelma saatetaan kokea negatiiviseksi ilmaukseksi. Esimerkiksi: Yrityksellämme on loppuvuonna edessään monia haasteita tarkoittaa samaa kuin Yrityksemme kohtaa loppuvuonna monia ongelmia. 
Wikipedian määrittely nostaa hyvin esille sen kuinka ongelma liittyy siihen kuinka haluttu päämäärä tai tavoite on vaikea saavuttaa. Tässä blogissa pohditaan sitä kuinka uusi tavoite tai päämäärä jää kokonaan asettamatta, koska olemassa oleva todellisuus peittää ongelman näkemisen. Tuntuu että asiat ovat niin kuin ne ovat - eihän siinä silloin ole oikeastaan mitään ongelmaa.

Onko ongelmien huomaamatta jääminen sitten isokin ongelma? Se voi olla.
Otetaan kaksi esimerkkiä. Suomalaisessa yritystieteessä oli aikaisemmin käsite Liiketaloustiede. Tuo oppiaine olisi voinut viedä yritystiedettä hyvin kokonaisvaltaiseen yritysten menestymisen ja kehittymisen pohdintaan, liiketoimintalähtöiseen teorian ja ajattelun kehittelyyn.

Kaikin keinoin yritysten kasvua tutkiva yritystiede tuntuisi tärkeältä tieteen alalta. Kuitenkin kansainvälinen virtaus on nostanut esille voimakkaasti yritystieteen osa-alueet kuten vaikka: markkinoinnin, strategian, johtamisen, laskentatoimen, jne. Nämä yritystieteet vievät ajattelua eteenpäin, mutta nostavatko ne tarpeeksi voimakkaasti ongelmaksi yrityksen markkinoilla menestymisen ja liiketoiminnan kasvun haasteet?  (Tässä kohtaa kiitän
Kyösti Karjulaa monista tärkeistä keskusteluista). 
Toinen esimerkki voisi liittyä minkä tahansa yrityksen tai organisaation johtamiseen.
Tiedämme, että aito strateginen ajattelu on erittäin vaativaa. On ihan toista oikeasti tunnistaa organisaatiolle uusia relevantteja mahdollisuuksia ja todella kehittää organisaation toimintaa kuin teknisesti pyöritellä strategiaprosessia siihen kuuluvine toimenpiteineen.
Monessako paikassa on paljon strategiatyötä ilman oikeaa strategiatyötä?
Oikeaan strategiatyöhön kuuluu aito strategisen ajattelemisen ja toiminnan kyky? Ja jos aito strateginen ajattelu puuttuu, niin silloin eivät aidot strategiset ongelmat nouse koskaan työstämisen kohteeksi.
Niinpä, kun seuraavan kerran kohtaat ongelman, saatat olla ihan oikeilla kehittämisen jäljillä. Onnea matkaan!








 
Ari Manninen
johtaja, Avance-johtamiskoulutus
ari.manninen(at)jyu.fi
 
 
 
 
 
 
kuva 1: www.freepik.com">Designed by snowing / Freepik>
 
 
 
 
 
 
 

2 kommenttia:

  1. Kiitos Ari mielenkiintoisesta kirjoituksesta. Pidin erityisesti otsikoinnista ongelman maineenpalauttamisesta. Usein ongelma nähdään negatiivisena vaikeana asiana. "Houston, we had a problem" -kaltaiset ongelmat ovat myös mahdollisuus innovaatioille ja uuden löytämiselle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista Ismo. Kirjoittaminen tosiaan nosti esille ajatuksen siitä, että monasti voi olla vaikeaa nähdä aidosti olemassa olevan toiminnan aitoja vaihtoehtoja. Kuitenkin kyky ylittää olemassa oleva, tavallaan nähdä siihen sisälle ja taitavasti piiloon rakentuneita ongelmia, voi olla välttämätön alku uusille avauksille.

      Poista