Simulaatiosta oppia elämään - Johtajan oman vireystilan tunnistamisen merkitys

Muistan pelanneeni joskus nuoruudessani videopeliä nimeltä Sims. Varmasti moni muukin muistaa kyseisen pelin. Pelin idea on hyvin yksinkertainen: siinä pyritään simuloimaan ihmiselämää. Luo hahmo, rakenna talo, hanki työpaikka, etene uralla ja mikä tärkeintä, seuraa jatkuvasti, että hahmosi voi hyvin. Pelissä hahmon energiatasoja seurataan ruudussa näkyvien ”energia- ja vireyspalkkien” avulla ja mikäli et onnistu huolehtimaan hahmosi hyvinvoinnista, peli alkaa mennä pikkuhiljaa pieleen. Kun energiatasot laskevat liikaa, hahmosi ei enää jaksa puhua muiden hahmojen kanssa, siitä tulee aggressiivinen ja riittävän pitkään jatkunut hahmoosi kohdistuva kuormitus saattaa johtaa esimerkiksi työpaikan menetykseen.

No, tuohan on kaikki vain peliä. Ajanvietettä. Olen kuitenkin sitä mieltä, että edellä kuvatun simulaatiopelin luojat ovat ymmärtäneet yhden tärkeän asian, nimittäin hahmon hyvinvointi on pelin tärkein asia. Talon rakentaminen ja suunnittelu sekä työuraan keskittyminen saattaa olla hauskaa, mutta suurin osa ajasta menee kuitenkin hahmon energiatasojen seurantaan. Sama toistuu myös muissa vastaavissa simulaatio- ja roolipeleissä ja itse asiassa lähes kaikissa videopeleissä. Oman hahmon vahvistaminen on kaikki kaikessa. Jos energiatasot laskee liikaa, pelissä ei pärjää.

Palataan hetkeksi reaalimaailmaan. Kun luen uutisia siitä, kuinka työikäisten stressi lisääntyy jatkuvasti ja mielenterveysongelmat ovat yleisin syy sairauspoissaoloihin, kysyn itseltäni: miksi ymmärrämme keksityn hahmon hyvinvoinnin tärkeyden ja olemme valmiita panostamaan siihen useita tunteja päivässä, mutta laiminlyömme niin helposti oman henkisen ja fyysisen hyvinvointimme kehittämisen? Varsinkin johtotehtävissä työskentelevät kohtaavat työssään jatkuvasti useita kuormittavia tehtäviä, joiden kohtaaminen vaatii ”ison palkin” energiaa, jotta tehtävistä selviää ja henkinen hyvinvointi pysyisi tasapainossa. Jos palkki on punaisella, tehtäviä ei tulisi vastaanottaa ainakaan yksin, koska vaarana on, että energia loppuu kesken. Samoin käy, jos palkin koko on liian pieni tehtävien vaativuuteen nähden.

Energiapalkkien täyttäminen videopelissä, kuten Simsissä, on luonnollisesti helppoa. Tiedät, että nukkuminen, liikunta ja puhuminen muille hahmoille nostaa energiatasoja, näet sen ruudulta, kun energiamäärä konkreettisesti nousee. Eihän samaa voi soveltaa oikeassa elämässä, koska vaikutukset ovat näkymättömiä, eikö niin? Pysähdyn miettimään. Elämme datayhteiskunnassa, jossa tietoa on saatavilla ihan kaikesta ja oman kehon ja mielen hyvinvoinnin mittaamiseen on tullut valtavasti uusia teknologioita ja mahdollisuuksia ja vielä kohtuuhintaan. 

Minulle on tehty viimeisen kahden vuoden aikana yhteensä kolme Firstbeat -mittausta ja kaksi muuta hyvinvointikartoitusta. Lisäksi kädessäni on kello, joka mittaa sykettäni ja seuraa vireystilaani koko päivän sekä mittaa unen laatua yöllä. Jos kello ei sovi tyyliin, voisin tilata esimerkiksi sormuksen vastaavaan tarkoitukseen. Oman energiapalkkini näen siis tietokoneen tai puhelimen ruudulta aina niin halutessani.

Mittaukset antavat hyvää tietoa oman käyttäytymisen vaikutuksesta energiatasoon sekä vireystilaan. Minä esimerkiksi tiedän mittausten perusteella, että palaudun kun tiskaan astioita. En olisi koskaan osannut ajatella innostuvani tiskaamisesta, mutta nykyään hoidan perheen tiskivuorot mielelläni. Tiedän myös, että vireystilani on korkeimmillaan aamuherätyksestä kello 12 saakka ja alimmillaan iltapäivästä. Illalla seitsemästä eteenpäin vireystilani on jälleen hyvä. 

On paljon helpompi kohdata haastavat, ajattelua vaativat tehtävät vireystilan ollessa korkealla ja suunnitella vähemmän aivokapasiteettiä vaativat tehtävät niihin hetkiin, kun tietää ettei ole välttämättä vahvimmillaan. Uskokaa tai älkää, palaverien ajankohtiinkin voi vaikuttaa ja sillä voi olla suuri merkitys! Lisäksi pyrin itse lopettamaan tehtävät hyvissä ajoin iltapäivällä ja jos jotain akuuttia jää kesken, saatan asiat loppuun illalla vireystilani ollessa taas korkealla. Vähemmän akuutit asiat jätän suosiolla seuraavaan aamuun.

Tietenkään mittaukset eivät kerro kaikkea ja ovat parhaassa tapauksessakin vain suuntaa antavia. Lisäksi aina ei luonnollisesti voi vaikuttaa kaikkien työtehtävien ajankohtaan, mutta silti datan perusteella voi tehdä pieniä päätöksiä, jotka auttavat jaksamaan stressaavassa ympäristössä. Teknologia ei poista stressin tuomia haasteita, mutta sen hyödyntäminen on yksi työkalu muiden joukossa töistä selviytymiseen ja palautumisen tehostamiseen.

Liian usein yliarvioimme omien energiavarojen suuruuden, koska haluamme näyttää olevamme pystyviä ja vahvoja. Emme halua tuottaa pettymystä. Vertaamme lisäksi suoritustamme muihin: jos Pasikin jaksaa tai Jaana, niin miksi minä en muka jaksaisi? On kuitenkin muistettava, että energiavarat ovat aina yksilöllisiä. Jos tunnistat oman energiavarastosi riittävyyden, osaat asettaa rajat omalle jaksamiselle ja tiedät, milloin sinun on pyydettävä apua. Ja se jos jokin on todella tärkeä taito myös johtajan omata, johtaminen nimittäin on kaikkea muuta kuin yksilölaji. Johtaja tarvitsee aina menestyäkseen myös oman työyhteisön tuen.

Lopuksi haluan jakaa vielä yhden opin, minkä olen oppinut videopeleistä: mitä tyhjemmäksi energiapalkin päästää, sitä hitaammin se täyttyy uudelleen. Tämän vuoksi hyvinvointiin panostaminen on tärkeää jo ennen kuin palkki on punaisen puolella. Mutta hyvä uutinen on se, että punaisestakin on mahdollista päästä takaisin vihreälle. Silloin kuitenkin on ymmärrettävä, että se ei tapahdu sormia napsauttamalla vaan vaatii aidosti aikaa ja myös muiden tukea.

Kari Kalmukoski
Talousjohtaja, Admicom Oyj
Menestyksen Strategiat 2019-2020 –ohjelman osallistuja