keskiviikko 10. huhtikuuta 2013

Kasvun tiellä

Tietotekniikka työntyy kaikkialle ja sitä näkee joka paikassa. Alle kouluikäiset lapset ampuvat sujuvasti possuja linnuilla ja toimistotyötä on vaikea kuvitella tehtäväksi ilman työasemaa. Olemme hyödyntämässä informaatioteknologiaa kovaa vauhtia. Vai olemmeko sittenkään?

Oma väitteeni on, että pinnallinen osaaminen on kasvanut huimasti, mutta merkittävän hyötyosaamisen määrä ei niinkään. Kyllä, ohjelmia osataan ladata valmistajien sovelluskaupoista, Webissä osataan liikkua ja sosiaalisessa mediassakin selvitään jossain määrin. Silti tietotekniikan hyödyntäminen liiketoiminnassa ei ole sillä tasolla mitä sen pitäisi olla, eikä siitä osata ottaa lisäarvoa irti.

Tässä vaiheessa monella lukijalla lienee tunnekuohahdus nousemassa, että kyllä meillä IT-palvelut ovat aivan hyvin asioista perillä. Niinpä, valitettavasti se jääkin liian usein sille tasolle. Käteeni osui aivan uunituore artikkeli ICT and productivity: conclusions from the empirical literature.

Artikkelissa on käyty läpi huomattava määrä tutkimuksia ICT:n vaikutuksesta tuottavuuteen ja ydinsanoma oli selvä: ICT on suurin yksittäinen tuottavuutta lisäävä tekijä, jos se saadaan integroitua tuotantoon!

Tietotekniikkaa käyttävien päälliköiden määrällä ei ole niinkään merkitystä, vaan nimenomaan teknologian valuttamisessa palvelu-, tuotanto- ja valmistusprosesseihin. Sivuhuomioina artikkelissa oli mm. että Eurooppa on tipahtanut Pohjois-Amerikan kyydistä ja että vaikuttavuus on samaa luokkaa sähköistymisen kanssa ohittaen höyrykoneen.

Miten tietojärjestelmät sitten saadaan palvelemaan tuottavuutta ja miten teknologia valutetaan tuotantoon asti. Tähän tarvitaan oikeasti tahtoa molemmista suunnista – niin teknologiakehittäjien kuin liiketoimintajohdonkin suunnalta. Kuka uskaltaa nostaa käden pystyyn ja sanoa, että meillä näin tehdään? Muutama käsi nousi, mutta mitä muut voisivat tehdä asian eteen?

Peter Sondergaard Gartnerilta on kiteyttänyt asian varsin hyvin: "Every budget is an IT budget". Saataisiinko tämä vielä käännettyä toisin päin ja voisiko seuraavan kehittämishankkeen teemana olla asioiden parantaminen tiedon, tiedonsiirron tai automatisoinnin avulla?

Vaikka edellinen teema saisikin tuulta purjeisiin, ei vanhoja prosesseja voida uudistaa pelkästään vaihtamalla sulkakynän tilalle langatonta tukiasemaa, vaan prosessit tulisi miettiä uusien mahdollisuuksien kautta. Osaisivatko IT-kehittäjät viestiä oman toimialueensa tuomista eduista siten, että niitä oikeasti joku kuuntelisi? Entä mikä olisi riittävä sysäys sille, että IT-hankkeille laitettaisiin uutta lisäarvoa tuovia tavoitteita perinteisten raportoinnin ja varastojen seuraamisten lisäksi.

Kammetaan IT pois kasvun tieltä ja päästetään se omaan elementtiinsä pimeässä hohtavana valona kasvun tiellä.

jani.kurhinen(at)jyu.fi
 








torstai 14. maaliskuuta 2013

Kokemuksia johtajuuden ja yhteisödynamiikan valmennuksesta Bosnia Herzegovinassa


Sain viime joulun aikaan yllättäen kutsun lähteä mukaan Euroopan jälleenrakennuspankin (EBRD) projektiin Bosnia Herzegovinaan. Pankilla on siellä erityinen pk-yrityksien kehittämiseen tähtäävä ohjelma (Enterprise Growth Programme), johon paikalliset yritykset voivat hakea mukaan.  Ohjelmaan valittu yritys saa erilaisista asiantuntijoista kootun ryhmän käyttöönsä tukemaan ja kehittämään yrityksen toimintaa.  Pankin valitsemilla asiantuntijoilla täytyy olla vähintään 15 vuoden työkokemus omalta alaltaan.

 

Kohdeyrityksenä oli Banja Lukassa sijaitseva saha/brikettitehdas joka valmistaa mm. kuormalavoja, brikettejä, pellettejä ja grillihiiliä.  Yritys työllistää n. 80 henkeä ja pääosa tuotannosta menee vietiin mm. Italiaan ja Saksaan. Yrityksen omistaja/toimitusjohtaja on 35-vuotias paikallinen yrittäjä, joka oli muutamia vuosia aiemmin perustanut yrityksen alun perin polttopuiden sahaamiseen ja myymiseen.

Asiantuntijaryhmään on valittu osaajia niin sahateollisuuden tuotannon ja energiatehokkuuden näkökulmasta kuin myös muun liikkeenjohdon asiantuntijoita, mukana on sekä suomalaisia, että paikallisia asiantuntijoita. Omalle kohdalleni tehtäväksi tuli valmentaa yrityksen johtoryhmää tavoitteena luoda toimiva ja tarkoituksenmukainen johtamisjärjestelmä yritykselle.

Tartuin tehtävään innolla ja aloin suunnitella ohjelman toteutusta aiempien kokemusteni pohjalta. Viitekehyksenä johtajuuden ja ryhmädynamiikan koulutuksissa/valmennuksissa on ollut Edgar H Scheinin prosessikonsultaation malli, jonka keskeisenä ajatuksena on auttaa osallistujia tutkimaan omaan työtään sekä oivalluttamaan ja huomaan itse kehittämisen ja muutoksen tarpeet. Muutoksen ja kehittämisen toteuttamisessa prosessikonsultti voi myös ehdottaa tarkoitukseen sopivia liikkeenjohdon työkaluja tai menetelmiä.  Keskeisin asia valmennuksessa on jäsentää yrityksen perustehtävää ja sitä tukevia rakenteita.

Toinen tärkeä näkökulma on varmistaa, että ryhmä tai organisaatio voi tehdä perustehtäväänsä hyvällä mielellä. Tämä asia tuli hyvin konkreettisesti esille kun tein valmennuksen aluksi lyhyet videohaastattelut, joissa pyysin johtajien näkemyksiä siitä miksi yritys on olemassa ja kuinka se toimii.  Katsoimme haastatteluja johtoryhmässä, kun toimitusjohtaja nousi ylös tuolistaan ja kirjoitti valkotaululle ”Start smiling”.

Prosessikonsultaatiossa keskeisin työväline on ryhmässä tapahtuva keskustelu ja on varsin merkityksellistä, että osallistujat voivat käyttää siinä omaa äidinkieltään.  Onnistuin löytämään meidän yliopistosta serbialaisen jatko-opiskelijan ja hän ystävällisesti käänsi tehtävien ja harjoitusten instruktiot serbian kielelle.  Työskentely käynnistyi juohevasti ja luulisin, että käynnistymistä auttoi se, että pystyin antamaan instruktiot heidän omalla äidinkielellään.
 
Kahden päivän aikana meillä oli yhtensä 7 kertaa 2x45 minuutin valmennussessiota.  Itselleni oli jopa pieni hämmästys kuinka hyvin prosessi lähti käytiin.  Toisaalta se ei ollut yllätys, koska olen ollut ohjaamassa vastaavia prosesseja suomalaisessa kontekstissa useita kertoja. Erilainen kulttuuri tuo toki mukanaan omat haasteensa, mutta sen olen itse kansainvälisistä yhteistyökuvioista jo aiemmin oppinut, että kotiläksyt kannattaa tehdä hyvin. Tälläkin kertaa perehdyin aika monipuolisesti balkanilaiseen kulttuuriin, faktojen ja asiatietojen lisäksi ehkä paras lähde oman ymmärryksen avaamiseksi oli nobelkirjailija Ivo Andric’hin kirja Drina-joen silta.

Johtoryhmän kehittämistyö jatkuu toukokuussa toisella tapaamisella Banja Lukassa, tässä välillä työskentelemme netin kautta. Google Drive on kätevä työkalu työstää yhteisiä dokumentteja ja tässä tapauksessa tavoitteena on jäsentää ja kirjata johtoryhmän jäsenten ammatillisia rooleja ja työnkuvauksia. Skypen avulla pääsen mukaan johtoryhmän kokouksiin ja näin vaikuttamaan kokousrutiinien ja työskentelyrakenteiden muodostamiseen. 

Olen tyytyväinen, että tartuin tähän haasteeseen, sillä se on ollut minulle varsin merkittävä oppimiskokemus  ja toivon, että voin hyödyntää sitä myös meidän omien MBA-ohjelmien ja opiskelijoiden parhaaksi.  Erityisen merkitykselliseksi tämä kokemus nousee kun sitä peilaa EBRD:n missioon. Pankki on aikoinaan perustettu luomaan ja turvaamaan rauhaa eurooppaan, eli tarjoamaan resursseja merkitykselliseen elämisen luomiseen sotimisen sijaan.  Menestyvät yritykset luovat työpaikkoja ja vakautta ihmisten elämään. Pätevän ja ammattitaitoisen johtamisen kehittämiseen kannattaa aina panostaa.


jyrki.kauppinen(at)jyu.fi




tiistai 5. helmikuuta 2013

Raakadatasta liiketoimintatietoa


Hyvän kuvan sanotaan olevan tehokkaampi kuin tuhat sanaa. Entä miten on, jos niitä sanoja on miljoonia? Vastaavatko ne tuhansia kuvia vai meneekö suurin osa kuitenkin hukkaan? Big data on käsitteenä nousemassa hype-vaiheeseen, mutta monelle se on vielä vähän outo. Ronskisti pelkistettynä taustalla on ilmiö, jossa kaikenlaista tietoa on saatavilla enemmän tai vähemmän vapaasti joko itse keräämällä tai valmiina paketteina niin paljon, etteivät perinteiset keinot riitä kaiken sen käsittelyyn. Yksittäisillä murusilla ei välttämättä ole arvoa, mutta kymmeniä, satoja tai miljoonia muruja yhdistämällä saadaankin aivan uudenlainen kuva asiasta tai henkilöstä. Ongelma on kääntynyt tiedon etsimisestä sen jalostamiseen. 


Maailmalta on alkanutkin kantautumaan uutisia, joissa valitellaan data-analyytikkojen liian vähäistä määrää. Jo tällä hetkellä kysyntää osaamiselle on paljon ja tilanne on muuttumassa vakavaksi osaamispulaksi. Samaan aikaan, kun yrityksissä suunnitellaan kiivaasti business intelligence tai big data projekteja, ei yleinen tietämys tai kokonaisuuksien hallinta ole pysynyt perässä. Jos vain sokkona lähdetään louhimaan tietomassoja, ei siitä välttämättä jalostu timanttia kovankaan paineen alla.

Käännetäänpä katse hetkeksi toisaalle. Yritysten yksityisten tietovarastojen lisäksi world wide web ja erityisesti sosiaalisen median sovellukset ovat tämän hetken data-aarreaitta. Tietoverkkojen syöverissä, käyttäjälle näkymättömissä oman internetselaimen ja sisältöpalvelimen välinen viestintä käydään koneiden ymmärtämällä tavalla. Tämän protokollan määrityksessä on pari mielenkiintoista komentoa: PUT ja DELETE, joiden merkitykset ovat englantia ymmärtäville kovin intuitiivisia: kuka tahansa pystyisi poistamaan sisältöä tai vaikka tallentamaan oman versionsa olemassa olevan www-sivun päälle. Joskus "muinoin", kun www oli vain rajatun insinöörijoukon työväline, olivat nämä komennot ihan oleellisia työvälineitä. Käytön levitessä ne oli kuitenkin oletuksena syytä ottaa pois käytöstä, sillä kaikki verkossa liikkuvat eivät ole ajamassa pelkästään yhteistä etua. 

Edellinen esimerkki antaa luvan muodostaa aasinsillan verkkorikollisuuteen. Jos yhä suurempi osa tiedosta tullaan tallentamaan ja käsittelemään digitaalisesti tietoverkkoympäristöissä, kasvaa näiden väärinkäytön riski samassa suhteessa. Tietoturvasta puhutaan paljon, mutta kuinka voidaan suojautua, jos ei tiedetä miltä tai ketä vastaan pitäisi suojautua. Taitojaan kokeilevat nuorukaiset, jonkin aatteen ajamat aktivistit tai omaa etuaan tavoittelevat rikolliset sekä teollisuusvakoilijat etsivät jatkuvasti haavoittuvuuksia julkisista verkkojärjestelmistä. Ja keinoja on paljon. 

Meillä on siis käsissämme paradoksin ainekset: verkkoihin pitäisi mennä, sieltä pitäisi kerätä dataa, dataa pitäisi ymmärtää ja sitä pitäisi osata suojata tuntematonta vihollista vastaan. Jos edellisestä listasta otetaan yksittäisiä tekijöitä, on niihin löydettävissä helppoja ratkaisuja, mutta kokonaisuutena käsittely on haastavaa ja pitää sisällään voimakkaan strategisen ulottuvuuden. 

Informaatioteknologia ja tiedon hyväksikäyttö mahdollistavat paljon, mutta niitä pitää käyttää systemaattisesti ja käyttöä tulee myös johtaa ja seurata tai muuten järjestelmät kääntyvät itseämme vastaan.

jani.kurhinen(at)jyu.fi

tiistai 22. tammikuuta 2013

Vuoden 2012 MBA-lopputyö valittu


Avance-johtamiskoulutuksessa olemme monellakin tavalla herkullisessa ympäristössä. Eräs herkku on mahdollisuus perehtyä eri organisaatioiden toimintaan MBA-raporttien kautta. Neljä kertaa vuodessa MBA-lautakunta kokoontuu arvioimaan töitä ja puhumaan töiden virittämistä ajatuksista. Jälleen kerran kiitos kaikille mainioista MBA-raporteista. Vuosi 2012 oli kerrassaan hyvä vuosikerta MBA-tutkimisen saralla.

Avancessa olemme ottaneet perinteeksi valita vuoden MBA-työ. Kyseessä on ilman muuta erinomainen työ, mutta samalla valinnalla haluamme yleisemminkin nostaa esille MBA-raporttien merkitystä ja sitä arvostusta, jota koemme tehtyjä hankkeita kohtaan.

Vuoden 2012 osalta vuoden lopputyöksi valittiin Jyri Tiihosen työ: ”METSO AUTOMATION LIFECYCLE PLANNING AND ROAD MAPS FOR EXISTING CUSTOMERS”.  Valittu työ on lyhyesti sanottuna MBA- tutkimusta parhaimmillaan. Kiitos Jyri ja parhaat onnittelut!



Yleisesti ajatuksia MBA-työstä ja tutkimisesta MBA-ohjelmissa

Kaikki järjetön ja tarpeeton kannattaa lopettaa. Mikäli vaikkapa strategiaprosessi ei tuota mitään tarpeellista ja hyödyllistä niin turhahan sitä on pyörittää. Vaikka yrityksen vuosikello näyttäisi, että nyt on ystävät strategioinnin aika, niin eipä touhuun kannata lähteä, jos ei se tuota tuloksia.

Vastaavaa harkintaa on varmaan syytä soveltaa kaikkialla, myös MBA kuvioissa. Niinpä MBA- ohjelmaa rakennettaessa ja kehitettäessä on aina paikallaan miettiä, että onko tämä ja tämä opintomuoto tarpeellinen ja hyödyllinen. Kaikessa organisoidussa toiminnassa keskittyminen järkevään tekemiseen on ihan perusteltu ratkaisu, erityisesti aina silloin, kun tekemisen vaihtoehtoja on paljon.

MBA-ohjelmassa emme voi ottaa edes tutkimusta, kaiken yliopistollisen toiminnan lippulaivaa, itsestään selvyytenä. Onko järkeä innostaa kokeneita johtajia ja asiantuntijoita tutkimisen tielle? Onko se perusteltua energian käyttöä? En pidä enempää jännityksessä, kyllä tutkiminen MBA-ohjelmissa on vahvasti perusteltua touhua. Homma täytyy kuitenkin hoitaa viisaasti ja järkeä käyttäen. Ainakin seuraavat seikat on hyvä ottaa huomioon:
1. MBA-työtä tekevä johtaja/asiantuntija valitsee tarkastelun kohteen, jolla on erityistä strategista merkitystä ja jonka kanssa voi päästä eteenpäin. Strateginen merkitys liittyy usein organisaation menestymiseen ja sillä on vahvoja kytköksiä avaintoimijoiden tapaan hahmottaa organisaation keskeisiä asioita. Usein jo MBA-tutkimuksen aikana organisaatiossa ja verkostoissa käydään merkityksellisiä keskusteluja.

2. Tosiasioiden tuntemisen kautta hahmotetaan tulevaa. Tutkiminen on hyvä tapa hieman pysähtyä arvioimaan syvällisesti kuinka asiat oikein ovat ja miltä ne eri ihmisille näyttävät. Tämä luo pohjan hahmotella realistista tiekarttaa tästä eteenpäin ja toiminnan kehittämiseksi. MBA-raportissa katse on usein vahvasti eteenpäin.

3. MBA-työ on niin järkevä hanke kuin mihin tekijä ikinä pystyy. Aihepiiri on järjellä valittu, luovuutta käytetään todellisten vaihtoehtojen esille kaivamiseen ja teksti on aitoa omaa ajattelua, johon virikkeitä tarjoavat niin MBA-opinnot kokonaisuutena kuin myös tutkimisen kautta vastaan tulevat havainnot, ajatukset ja ajattelumallit.

Vielä kerran onnittelut kaikille 2012 MBA-valmistuneille ja tutkimisen intoa teille kaikille, jotka olette tekemässä vuodesta 2013 ja tulevista vuosista erinomaisia MBA-tutkimisen vuosikertoja.

ari.manninen(at)jyu.fi

perjantai 7. joulukuuta 2012

Avance vahvasti mukana verkostoitumassa!



Verkostot ja niiden johtaminen ovat tämän hetken kuumimpia haasteita johtamisen kentällä. On jopa sanottu, että verkostojen johtaminen on tämän vuosisadan tärkein taito. Yritykset keskittyvät yhä tiiviimmin ydinosaamiseensa ja tarvitsevat ympärilleen laajoja osaamiskokonaisuuksia joihin tukeutua. Elämme verkostotaloudessa, jossa tietoa ja osaamista ei pidä pantata, vaan sitä jaetaan avoimesti eteenpäin.

Verkostoitumisessa on olennaista tunnistaa omalle organisaatiolle relevantit verkostot sekä kehittää, hoitaa ja johtaa niitä. Verkostot ovat tärkeä, strateginen resurssi yritykselle. Jos perinteisen synergia-ajattelun mukaisesti jo pelkästään 1+1=3, voi yhtälön lopputuloksen vain kuvitella silloin kun puhutaan isommista verkostokokonaisuuksista, liiketoiminnan ekosysteemeistä.

Ilman luottamusta ei synny verkostoa. Toisaalta se, joka onnistuu herättämään luottamusta tärkeimmissä sidosryhmissään, kokoaa ympärilleen ylivoimaisen verkoston. Luottamus on tunne, jonka syntyyn vaikuttavat monet seikat. Organisaatioista puhuttaessa näitä asioita ovat esimerkiksi brändi, maine tai toimintatavat. Tästä syystä yhä useampi yritys näkeekin sosiaalisessa mediassa esilläolon tärkeänä osana viestintä- ja verkostoitumisstrategiaansa. Vähintään yhtä tärkeää on kuitenkin osata verkostoitua myös face-to-face.

Verkostojen hallinnan haasteisiin Avance vastaa Verkostojen johtaminen –ohjelmalla, joka toteutettiin ensimmäisen kerran tänä syksynä. Kurssin ensimmäisellä jaksolla osallistujat pääsivät mukaan suureen verkostoitumistapahtumaan, Jyväskylässä toista kertaa järjestettyyn Nordic Business Forumiin. Aiheen pohdintaa jatkettiin kahdella muulla koulutusjaksolla myöhemmin syksyllä. Tavoitteena oli nostaa verkostoajattelu ihan uudelle tasolle ja näin tapahtuikin. Kiitokset osallistujille!

Seuraavan kerran Verkostojen johtaminen -ohjelma järjestetään ensi vuoden syyskuussa. Samaan aikaan pidetään järjestyksessään kolmas Nordic Business Forum, johon kurssin osallistujat pääsevät jälleen automaattisesti mukaan. Näemme, että kyseessä on ainutlaatuinen tapahtuma niin Jyväskylän kuin koko Suomenkin mittapuulla. Tällä kertaa haluamme olla mukana myös laajemmin tavoittamassa ihmisiä: sekä vanhoja, nykyisiä että tulevia asiakkaitamme ja yhteistyötahojamme. Siksi Avance on tänä vuonna yksi Nordic Business Forumin pääyhteistyökumppaneista.

Nordic Business Forum on tunnettu maailmanluokan tyyliin hoidetuista järjestelyistään, mutta ennen kaikkea esiintyjäkaartistaan, jollaista Suomen rajojen sisäpuolella harvoin nähdään. Jyväskylässä ovat piipahtaneet niin USA:n entinen varapresidentti Al Gore kuin legendaarinen bisnesguru Sir Richard Bransonkin. Tulevana syksynä mukana ovat muun muassa entinen GE:n johtaja Jack Welch, Wikipedian perustaja Jimmy Wales ja menestyskirjailija Malcolm Gadwell, joka on rankattu mm. sadan maailman vaikutusvaltaisimman ihmisen joukkoon.

Lähde siis mukaan kuulemaan uusia ajatuksia, innostumaan ja verkostoitumaan. Kun varaat lippusi Nordic Business Forumiin koodilla Avance MBA (kirjoita teksti viestikenttään), saat 10% alennuksen aina kulloinkin voimassa olevasta hinnasta. Tämän hetkinen hinta 590€ (+alv) on voimassa 20.12. saakka.

Näiden vauhdikkaiden verkostokuulumisten vastapainoksi haluan toivottaa jokaiselle rauhallista ja kiireetöntä joulun aikaa sekä iloa ja onnistumisia vuodelle 2013!


sanna.palvimaki(at)jyu.fi

tiistai 13. marraskuuta 2012

The power of negative learning


Rarely the announced goal of seminar day is to know less in the evening than in the beginning of that learning session. I believe many of us would be surprised if the keynote speaker would start a day by listing items which we will  find much more difficult  to grasp or act on, after the session has ended. Someone might ask that what on earth is this program all about, is the goal here to become wiser or dumber?


Certainly our sincere goal is to move from unknown to known, from unclarity to clarity, from incapability to capability. But what is the road that leads to knowledge? It may not be as straight or smooth journey from unknown to known than what seems to be the typical assumption. It may be bumpy road indeed.  In fact, when we are talking about real learning, some and often several bumps are guaranteed.


Hence it may be perfectly possible that at the evening of an excellent seminar day you know less than in the morning of that day. Similarly, it may make perfect sense that after the intensive meeting in your organization you know less than when people came together, or it is also very plausible that while working with some vitally important project in your organization you start to see how you know less and less. Sometimes the hope of smooth journey evaporates when ideas, dreams and plans are put into action.

 
These all are symptoms of negative learning*. The key idea in negative learning is that things may prove to be much more difficult than what we have ever thought or encountered. Hence it may happen that we are not moving from unknown to known but we start to see how world is even much more complex that what we have ever imagined. Also unclarity may not render itself into clarity but different and even conflicting views  just seem to remain and may even grow stronger. And it may happen that we are forced to see how high are the hurdles for us to overcome before we can proceed from our present capability to our hoped capability.

 
The key message here is that whenever we are talking, thinking and planning about real learning we must always remember that there are two sides in this equation. There is that positive side of learning to knowing more,  the world of increasing clarity and the life with new valuable capabilities. At the same time there is often the more complex side of everything, the side where we may even feel that we are moving backward, or we seem to loose the existing clarity or we have to admit that there is really a lot more to do before new capabilities are in our beneficial use.


 At the same time there is something positive in negative learning. The symptoms of negative learning seem to relate to real action and to real effort to become better. Symptoms of negative learning are avoidable if we stay in the thinking, planning, dreaming phase. However revolving in those phases seldom create real learning.

 
Real learning means a setting where the possibilities and challenges of the world are encountered. Real learning creates a basis for a change, something can be done better in this world. The better action is based on deeper understanding and clearer view of the elements which are elementary in any given situation. Real learning is the thing that real MBA program is all about.

 
Safe and most rewarding journey!
 
ari.manninen(at)jyu.fi

 



*I am thankful to professor Tapio Aittola for the concept of negative learning. At the same time this blog is my interpretation what that concept could mean in organizational life.