Ennen kaikki oli paremmin

Ennen kesät olivat kunnollisia ja talvisinkin oli lunta. Rehtiä työtä oli tarjolla ja vienti veti. Moni muistelee mielellään vanhoja aikoja samalla suodattaen sieltä negatiivisia osia pois. Erityisesti on helppo jättää muistelmista pois kaikki ne asiat joita ei voinut tehdä, vaikka ne ovat nykyisin itsestäänselvyyksiä. Kovin kauas ei tarvitse taakse päin mennä, kun taskussa kulkeva kaksisuuntainen medialaite oli vain tieteiskirjallisuutta.

Jotkin asiat ovat siis ehkä paremmin ja luultavasti moni asia tulee vielä kehittymään entisestään. Medianäkyvyys ja siihen liittyvä vaikuttamisen mahdollisuus ovat tähän aikaan liittyviä mielenkiintoisia asioita. Viime aikoina on uutisoitu (esim. Talouselämä sekä Hesari) yritysten korkeimman johdon puuttumista Twitteristä. Minkä takia tästä pitäisi jonkun olla kiinnostunut? Eikö toimitusjohtajien tehtävä ole pyörittää bisnestä eikä roikkua "langoilla"? 

Kyllä, mutta nykyvaatimuksiin kuuluu myös se, että organisaation brändiin liittyy inhimillisiä elementtejä. Kaipaamme nykypäivän sankareita. Sellaisia viisaita naisia ja miehiä, joiden sanalla on voimaa. Sankareita, joita halutaan seurata. Tuomalla esiin omia (tai brändin virallisia) näkemyksiä julkisesti, tulee samalla väistämättä tuoneeksi esiin sekä organisaation osaamista että myös henkilöbrändiä.
 

Sen lisäksi, että digitaalisessa mediassa on mahdollista olla näkyvillä, on sieltä myös löydettävissä myös paljon sellaista tietoa, jota ei muuten olisi tullut huomanneeksi. Eräs EMBA-alumnimme totesi hiljattain, että hän on löytänyt Twitteristä lukuisia syötteitä tuotekehityksen aihioiksi, vaikka ei itse kovin aktiivinen sisällöntuottaja olekaan. Käsissämme on siis tuhansien tai miljoonien muiden ihmisten julkaisemia ajatuksia, joita on mahdollista kehittää eteenpäin.

Jörn Donner mainosti taannoin kirjoja lauseella "Lukeminen kannattaa aina". Sama pätee yhä digitaalisessakin ympäristössä. Suuret keksinnöt ja niiden leviäminen on aina vaatinut ideoiden sekoittumista. Nyt meillä on käytössämme tehokkaita välineitä muiden kuunteluun ja omien ajatusten esittämiseen. Ruvetaan oikeasti seuraamaan ilmiöitä, jotka saattavat muuttaa lähitulevaisuuden. 

jani.kurhinen(at)jyu.fi 

Ps. Laita #jyuEMBA seurantaan. Ja vinkkinä - osallistumalla Web for Executives -ohjelmaan saat valmiudet internetin ja sosiaalisen median henkilökohtaiseen ammatilliseen käyttöönottoon.

 

Johtaja kirjoittajana - 4 painavaa syytä

Vaativiin johdon MBA eli EMBA-opintoihin kuuluu myös kirjallinen lopputyö. Miksi? Onko kyse yliopistojen 1000-vuotisen perinteen yksioikoisesta jatkamisesta, vai jostakin muusta? Miten ylipäätänsä kirjoittaminen sopii suomalaiseen ”no nonsense” tyyliin, eli meillä parhaimmillaan hoidetaan asiat hyvin ja tehokkaasti ilman turhia krumeluureja.
Voin sanoa, että vakavan harkinnan ja jatkuvan arvioinnin jälkeen kirjallinen työ näyttää ansaitsevan kirkkaasti paikkansa osana vaikuttavia opintoja.

Miten tämä on mahdollista, sillä eihän EMBA-ohjelman kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa uusia kirjailijoita, vaan vahvistaa johtajien ja asiantuntijoiden kykyä toimia esimiehinä ja organisaatioiden strategisina kehittäjinä? Kysymys on ihan paikallaan.

Nostan esille 4 syytä miksi kirjoittaminen, sinänsä ikivanha teknologia, näyttää olevan toimiva johtajana kehittymisen työkalu tänään ja varmaan huomennakin.

1.       Kyse on ajattelusta
2.       Kyse on myös tekemisestä
3.       Olet jo nyt kirjoittaja
4.       Opettele - unohda; tajua - ota käyttöön

1   Kyse on ajattelusta

Tyypillisesti melkein valmiista valmiiseen on pitkä matka. Tämä on erityisen totta myös ajattelun kohdalla, jossa matka melkein jäsentyneestä jäsentyneeseen vaatii usein paljon työtä. Melkein jäsentynyt ajatus on sellainen, joka tuntuu itselle selvältä, mutta kun siitä alkaa viestiä muille niin huomaa, että puhe tai teksti takkuuntuu eikä tulekaan julki läheskään niin kirkkaana kuin sen arveli tulevan.

Yksi tärkeä työkalu oman ajattelun jäsentämiseen on kirjoittaminen. Kirjoittamalla melkein valmiista ajatuksesta, tulevaisuuden suunnitelmasta, mielessä olevasta uudesta strategisesta liikkeestä tai mielessä itävästä innovaatiosta voi työstää valmiin, jäsentyneen ajatuksen. Jäsentyneen ajatuksen voi viestiä muille, selkeästi ja innostavasti.

Tämä on tärkeää, koska johtaminen on viestintää.

2   Kyse on tekemisestä

Mitä oikeastaan tapahtuu silloin kun johtaja kirjoittaa, vaikkapa EMBA-työtä? Onko kyse siitä, että sanoja syntyy ja tarina kehittyy? Tavallaan, mutta se ei ole oleellista. Oleellista on se, että kirjoittaminen on teko sinänsä ja se samalla luo laajemminkin pohjaa uuden tekemiselle, yhteiselle ponnistukselle.

Hyvin laadittu teksti avaa osuvasti sitä, että missä ollaan ja mihin suuntaan seuraavat strategiset askeleet on järkevää ottaa.

Oman organisaation vahvuudet ja haasteet selkiytyvät, kilpailutilanne jäsentyy, keskeiset muutokset asiakkaiden toiminnassa ja tarpeissa sekä monet muut tulevan menestymisen kannalta keskeiset asiat kirkastuvat. Se paljon puhuttu yhteinen tilannekuva selkiytyy ja se luo omalta osaltaan yhteisen ajattelun ja toiminnan perustaa.

Samalla EMBA-työhön kuuluu usein jo tehtyjä johtamistekoja ja niiden syvälle käyvää reflektointia ja arviointia. Selviää mikä oikeasti toimii juuri nyt siinä todellisuudessa jonka keskellä eletään ja minkä suhteen on syytä luoda uutta ja kokeilla jotain muuta jatkossa.

Edelleen monissa EMBA-töissä avataan tekemisen reittiä pitkälle eteenpäin, luodaan tiekarttaa tuleville strategisille liikkeille ja kovalle kehittämisen työlle. Ajatus avaa tietä tekemiselle.

Tämä on tärkeää, koska oivaltavat kasvun ja kehittymisen näköalat ovat kultaakin kalliimpia.

3   Olet jo nyt kirjoittaja

Olisiko niin, että moni johtaja ehkä asiaa tarkemmin miettimättä onkin itse asiassa melkoinen kirjailija jo nyt. Voisin kuvitella, että monen esimiehen vuodessa lähettämien sähköpostien, erilaisten tiedotteiden ja raporttien, intraan laitettujen viestien, lehtikirjoitusten, asiantuntijakommenttien, tekstiviestien, yammer yms. viestien ja monien muiden kirjoitusten määrä on melkoinen. Johtaminen on viestintää ja se voi olla jo nyt hämmästyttävän paljon myös kirjallista viestintää.

Onkin varmaan paikallaan pysähtyä hieman arvioimaan omaa toimintaa myös kirjoittamisen näkökulmasta. Millaisia johtamistekoja oikeastaan kirjoittamalla teen? Annanko kirjoittamiselle sen ajan ja arvon, jonka se taitaa myös johtamistyön osana ansaita?

Onkohan tämä kirjailijan rooli vähenemässä johtajan työssä tulevina vuosina? Tuskinpa. Taitaa olla, että kirjallisen viestinnän merkitys vain kasvaa. Edellä mainitut kirjallisen työskentelyn muodot säilynevät ja lisäksi vahvistuu tarve olla koko ajan vahvemmin esillä myös kirjallisesti, niin talon sisällä kuin julkisestikin. Johtajien blogit, twitter-viestit, ja näkyvyys sosiaalisessa mediassa on yksi suuntaus joka voi koskettaa monia, ja jolla on yhä enemmän liiketaloudellista merkitystä jatkossa.

Tämä on tärkeää, koska johtaminen on viestintää, myös kirjallista viestintää.

4   Opettele - unohda; tajua - ota käyttöön

Oppimisen näkökulmasta oppimisen ja tajuamisen ero on mielenkiintoinen. Oppiminen on tärkeää, mutta se on vasta matkan alku, siitä on vielä kuljettava aimo taival ennen kuin asian ymmärtää eli tajuaa kunnolla ja pystyy myös aidosti omaa näkemystään soveltamaan. Oppimisen kohdalla on vielä helppo kääntyä takaisin viisastumisen tiellä, ja niin käy vaikka ei aina haluaisikaan. Opitun asian mielessä pitäminen vaatii kertausta ja unohtaminen vaanii aina lähistöllä.

Tajuaminen on jotain muuta. Kun jotain tajuaa, niin milloin sen unohtaa? Ei välttämättä milloinkaan. Näin käy erityisesti, kun ottaa heti aktiiviseen käyttöön sen uuden ymmärryksen jonka on saavuttanut. Uusi tapa ajatella, jäsentää asioita ja toimia asettuu osaksi omaa ainutlaatuista tekemisen, johtamisen ja olemisen tapaa. Ja mitä enemmän uutta ymmärrystä käyttää ja sen kautta toimii, niin sitä mielenkiintoisemmaksi uusi tapa ajatella muodostuu ja sitä paremmin sitä pystyy soveltamaan myös uusiin ja erilaisiin tilanteisiin. Tajuamiseen ei ole useinkaan oikotietä, on pysähdyttävä, ajateltava ja työstettävä oma käsitys asioista. 

Hyvä työkalu tajuamisen tavoittelussa on kirjoittaminen, sen kautta voi pikkuhiljaa ja etappi kerrallaan jäsentää omaa ajattelua.

Tämä on tärkeää, koska aito omakohtainen näkemys on toimivan johtamisen perusta.

Kiitos kaikille kirjoituksista!

Tämä on hyvä kohta kiittää teitä kaikkia, joiden kirjoituksia olen saanut lukea. Ne ovat avanneet niin minulle kuin meille kaikille Avancessa huikean näköalan siihen mitä organisaatioissa tapahtuu ja miten menestystä sekä kasvua rakennetaan. Olemme saaneet nähdä mitä ovat johtamisen haasteet ja mahdollisuudet erilaisissa tilanteissa ja tehtävissä.

On jännä huomata, että tässäkin kohtaa kirjoittamisen teknologia on käytössä ja saan laittaa nämä kiitokset kirjoittamalla.

Toivotan kaikille oikein aurinkoista ja rentouttavaa kesää, miksei vaikkapa hyvien tekstien parissa. 

 












ari.manninen(at)jyu.fi 

Johtaminen on ihmissuhdetyötä

Johtaminen on läsnä jossain muodossa kaikkialla. Johtamisesta puhutaan paljon. Se, että keskustelua syntyy, kertoo ilmiön tärkeydestä. Menneenä viikonloppuna valmistujaisjuhlissa kakkukahvikeskustelukin päätyi jossain vaiheessa käsittelemään johtamista, esimiehiä ja kokemuksia hyvästä ja huonosta johtamisesta. Ja miksipä ei olisi päätynyt. Valmistujaisjuhlien nuorissahan ovat tulevaisuuden johtajamme.

Kahvikuppien kallistelun lomassa jaettiin lukuisia kokemuksia johtamistilanteista niin johtajan kuin johdettavankin näkökulmista. Tilanteet olivat aiheuttaneet voimakkaitakin reaktiota ja tunteita, niin hyvässä kuin pahassa. Yksi kuultu tarina liittyi siihen, millainen johtajan ja johdettavan välinen suhde oikein on ja mitä johtaminen lopulta tarkoittaa. Keskustelussa aprikoitiin, mistä johtajuus syntyy ja voiko johtajaa olla ilman johdettavia? Voiko johtajan rooli syntyä vain, kun on olemassa ”vastarooli”, johdettavan rooli? Ja päinvastoin? Voiko siis johtajaa ja johtajuutta olla ollenkaan ilman toista ihmistä? Ajatuksen jatkaminen vaati täydennystä kahvikuppiin ja lautaselle.

Lopulta voileipäkakun antamin voimin keskustelussa julistettiin, että mikäli johtaminen perustuu ihmisten väliseen suhteeseen, asiajohtamisen käsite sisältää itsensä kumoavan ilmauksen, oksymoronin (=terävä tylsyys), ja olisi siis mahdoton. Mikäli johtaminen syntyy vasta, kun on olemassa toisia ihmisiä johdettavana, kaikki johtaminen onkin ihmisten johtamista. Asioita ei voisikaan johtaa, vaan silloin organisoidaan, järjestellään ja suunnitellaan. Sitten kun johtaja kohtaa johdettavansa näiden asioiden merkeissä, kyse on varsinaisesta johtamisesta. Tätä näkemystä mm. Esa Rovio ja Pauli Juuti korostavat ”Keskusteleva johtaminen” -kirjassaan.

Liekö sitten syy maittavien juhlatarjoilujen tuottamassa tyytyväisyyden tunteessa, mutta varsinaista väittelyä johtamisteemasta ei syntynyt keskustelijoiden kesken. Varsin harmonisesti todettiin, että johtamisessa on kyse vuorovaikutuksesta ja suhteesta toiseen ihmiseen. 

Johtaminen itsessään vaatii monipuolista erityisosaamista. Tämä erityisosaaminen ei tarkoita sitä, että johtajan tulisi tietää johtamansa työn sisällöstä enemmän kuin kukaan johdettavansa. Se ei ole nykyään enää mahdollista eikä tarpeellistakaan. Mieluummin tarpeellista on huolehtia hyvästä vuorovaikutuksesta ja panostamisesta suhdetehtävään. Se luo hyvää pohjaa tulosten saavuttamiselle ja hyvinvoinnin synnylle.

Ja vielä lopuksi, paljon onnea kaikille tänä keväänä eri opinahjoista valmistuneille! Tulevaisuuden johtajillemme.

markku.laajala(at)jyu.fi