keskiviikko 26. kesäkuuta 2019

Johtajan hyvinvointi ja jaksaminen

Muistan hämärästi lukeneeni muutama vuosi sitten artikkelin, jonka otsikossa nykypäivän johtajaa kuvattiin ajokoirana. Yksilönä, joka osallistuu säännöllisesti ironman –kisoihin ja on vähintäänkin suorittanut mielenhallinnan maisterin tutkinnon.

Itse suoritin elämäni ensimmäisen maratonin vasta viime vuonna, kun haastoin veljeni juoksemaan kanssani puolimaratonin. Ilman haastetta en olisi varmasti tätä tehnyt. Maratonin puolikkaaseen valmistautuminen ei sujunut aivan mutkattomasti ja jouduinpa käymään matkan varrella myös hierojallakin – sinällään ihan hyvä, koska edellisestä kerrasta oli kulunut jo useita vuosia. Joogassakin kävin viime vuonna ensimmäistä kertaa ja suurempaa hupia se varmasti oli muille osallistujille, kuin itselleni.

Viimeiset vuodet ovat olleet kiireisiä – niin töissä, kuin sen ulkopuolellakin. Minulla on kaksi poikaa, jotka pitävät perheemme arjen töidenkin ulkopuolella kiireisenä. Lisäksi töissä on tapahtunut paljon muutoksia, vastuuta on tullut entisestään lisää ja olenkin matkalla varrella luopunut ajatuksesta, että kyllä se kohta rauhoittuu – ei rauhoitu. Ja vaikka kuinka yrittäisi, niin kaikessa ei voi aina täydellisesti onnistua. Aikaisemmin jaksoin vielä ottaa isompaa stressiä epäonnistumisista – nykyään onneksi jo paljon vähemmän.

Poikani sai muutama viikko takaperin, kouluvuoden päättäjäisiksi, Jenni Pääskysaaren kirjoittaman kirjan ”Poika sinä olet” ja esitti kirjaa lukiessaan yllättävän syvällisen kysymyksen: Millaista on olla mies vuonna 2019?

Osuva kysymys ihan jo tämän blogin näkökulmasta. Johtajan – kuten kenen tahansa yksilön hyvinvointi on kokonaisuus, johon vaikuttavat myös työn ulkopuoliset asiat. Totesin pojalleni, että niin miehenä, kuin naisenakin olemiseen – tai oikeastaan yksilönä olemiseen liittyy hyvin usein erilaisia ulkoisen ympäristön tuottamia paineita. 

Syntyy paine, jossa pitäisi yrittää olla täydellinen isä tai äiti, täydellinen puoliso, täydellinen työntekijä – täydellinen ihan kaikilla elämän osa-alueilla. 

Johtajan hyvinvointiin liittyy usein myös erityisiä paineita suoriutumisesta ja vastuusta myös toisista siellä työpaikalla niin, että he menestyisivät elämässään. Totesin pojalleni, että helppoa se ei aina ole, mutta pitäisi koittaa tehdä asioita niin, että on myös itse onnellinen ja on aina hyvä pitää lähellä ihmisiä, joille on helppo puhua omista tunteistaan. 

Nuorimmainen poikani sairastui kaksi vuotta sitten poissaoloepilepsiaan ja se oli perheemme näkökulmasta iso muutos. En voinut tuolloin vielä kuvitellakaan, että miten tuo asia vielä oikeastaan muuttaisi elämäämme. Minulla on aina ollut hyvin ratkaisukeskeinen ja suoraviivainen tapa ajatella – niin töissä, kuin vapaa-ajallakin. Tässäkin tapauksessa ajattelin, että onneksi syy poikani vähintäänkin outoihin tuntemuksiin selvisi ja kun lääkitys saadaan aloitettua, niin elämä taas normalisoituu. 

Näin se ei kuitenkaan mennyt. Ei lähellekään. Elämään tuli asia, jota ei voinut kontrolloida – oli vain elettävä hetkessä, päivä kerrallaan. Oli parempia jaksoja ja välillä taas huonompia. Poissaolokohtauksia tulee edelleen noin kuukauden välein ja lääkitystä, joka poistaisi nuo kohtaukset kokonaan etsitään edelleen. Onneksi meillä täällä Suomessa on huippuammattilaiset tätä varten. Joka tapauksessa se laittoi asioita uuteen perspektiiviin. 

Aluksi mietin, että miten puhuisin asiasta töissä. Olen aina pyrkinyt mahdollisimman avoimesti kertomaan tiimilleni asioista, jotta myös heillä olisi helppoa lähestyä minua asioissa, jotka heitä elämässään askarruttavat. Olen kokenut, että samalla annan itselleni luvan olla jotain muuta kuin pelkkä ajokoira. 

Ja se on itseasiassa ollut yksi parhaita päätöksiäni. Olen huomannut, että jos joudun olemaan, vaikka poissa töistä pojan sairaalakäyntien vuoksi tai muuten vain hakemaan kesken päivää esikoulusta, niin ihmiset ymmärtävät tilanteeni ja nousevat myös itse uudelle tasolle kollegoihin tukeutuen sen sijaan, että vastausta etsitään esimieheltä. 

Olen myös huomannut, että ihmiset kertovat minulla yhä avoimemmin oman elämänsä haasteita – liittyivätpä ne sitten työhön tai muuten vain elämässä jaksamiseen. Lisäksi olen huomannut, että kun puhun kollegoiden kesken asiasta, niin monen elämässä on vastaavia tilanteita – asioista vain puhutaan erittäin harvoin ääneen.

Tämän blogikirjoituksen keskeinen sanoma on, että tietynlainen armollisuus omaa tekemistä kohtaan auttaa meitä usein jaksamaan. 

Yksilön hyvinvointiin vaikuttaa niin fyysinen kuin psyykkinen puoli, eikä kumpikaan pärjää ilman toista ja kummakin osalta voi olla välillä armollinen – kunhan vain kuuntelee omaa kehoa ja mieltä.

Oman kokemuksen mukaan hyvinvointi on vähän kuin se paljon mainostettu 80/20 dieetti, eli välillä voi ihan huoletta tehdä vähän epäterveellisemmin valintoja, eikä se venettä sen suuremmin keinuta – se voi jopa auttaa meitä jaksamaan paremmin. 



Välillä johtajakin voi siis kertoa, että ei jaksa samalla tavalla, vaan tarvitsee jopa muiden tukea, eikä se tee hänestä yhtään sen huonompaa johtajaa – se vain kasvattaa. Joskus on myös hyvä sanoa ääneen, että tarvitsee kuuntelijan ja sparraajan, jolle puhua – jonkun, joka ei välttämättä ole edes omaa lähipiiriä. Onneksi moni työnantaja on ruvennut tätäkin edistämään osana henkilöstön hyvinvointia. Meilläkin on käytössä palvelu, jossa juttukumppanin/sparraajan voi saada elämän eri osa-alueilla – olipa kysymys sitten työstä tai vapaa-ajan asioista.
















Sami Peura

Kirjoittaja on Executive MBA -opiskelija ja työskentelee myyntijohtajana LähiTapiola Keskinäinen Henkivakuutusyhtiössä.

perjantai 7. kesäkuuta 2019

Wise and unwise ways to work with the EMBA thesis


This blog is based on open classroom discussion in our EMBA research course. Our modular EMBA program includes modules where we examine and also innovate together with participants how an EMBA research could be used as a most effective tool in learning and also as a powerful change tool in the organization.

The participants are experienced leaders and experts from different organizations around Finland. At this point of their studies they have typically done few EMBA course modules and they have started to outline and write their EMBA thesis. Most of the participants have also already written applied development research as a part of their earlier EMBA module Strategies of Excellence.



Now I had the privilege to think and elaborate with the participants about nature, role and use of an EMBA research as a most important part of whole EMBA learning journey. As a part of my presentation I made the following questions: 
  1. How could you make an EMBA thesis a project which would be a most effective learning journey?
  2. How could you approach your EMBA thesis so that it would on it’s part maximize the movement toward desired direction and organizational goals?
  3. What kind of choices would result very poor learning results from an EMBA thesis project?
  4.  What kind of approaches and choices in connection with an EMBA thesis work would result in very modest movement toward desired goals?

In the classroom there was about 30 participants and these four questions were given simultaneously to the all participant. About one fourth of a class was asked to ponder the question number 1 in small groups with their neighbours and one fourth was asked to focus on question number 2 and so on. Time for the discussion was rather short, about 5 minutes.

Before the discussion we agreed that let us try to develop a framework around all four questions above. Framework should include at least three perspectives on each question. The perspectives would come from the participant and my role was to collect answers and write this blog.

In our seminar we deliberated that answers to above mentioned four questions would allow us to tentatively sketch four frameworks. First frame would examine elements of best possible learning in connection to an EMBA thesis, second would outline ways to use an EMBA thesis as tool of creating desired action, third would talked about unwise choices from the learning perspective and fourth framework would name elements in connection to an EMBA thesis which would not foster movement toward goals.

The discussion was conducted in Finnish. So, although these perspectives are based on comments made by participants I take the liberty to interpret the discussion, summarize and somewhat develop some comments. Also my translation from Finnish into English may not be exact and may not reach all the nuances of our discussion. However, my aim is to give fair and true picture of the discussion in the classroom. I wish to talk here explicitly about the classroom setting and about my role as an interpreter partly because one of our topics in the morning was the concept of socially constructed reality and its philosophical roots in phenomenology and hermeneutics. Hence it is important to distinguish clearly what is first-hand speak and what is an interpretation.




First framework: maximize learning

  • Involve others to your EMBA project and allow the views of others help you to see new angles
  • In the beginning take a hard look on things you do not know, set out to learn more about those things
  • Be hyper vigilant and reflective throughout the whole EMBA process. Make a conscious human experiment - study conscientiously how you act as a learner.
  • At some point test whether you have reached the highest point of learning - can you teach others what you have learned
  • Plan the EMBA thesis project so that it helps you to expand your everyday attitude and worldview, this means discussions with various networks, going to areas (of knowledge) which are not in your typical comfort zone

Second framework: maximize action
  • Involve people as widely and as early as possible into your EMBA thesis project
  • Fully leverage the special strength of an EMBA project, the writer (EMBA student) typically knows thoroughly the setting of an EMBA thesis and can tackle right away most challenging and most important questions
  • Focus on action both on individual and organizational level and take into account change goals on both levels
  • Remember that the point in EMBA thesis is to create action and change, not to gather dust on the shelf. 


Third framework: fail to maximize learning
  • The EMBA student largely knows from the beginning what the thesis will bring out
  • The topic of the thesis, the selected methods and the actual development work are not as challenging as they could be
  • The EMBA thesis examines a topic which proves to be fleeting/ephemeral/perishable (in Finnish päiväperhonen)

Fourth framework: fail to maximize action
  • Focus mainly (solely) on writing, no connection or dialogue with people around
  • Uses frameworks and models which remain too alien to the real context of EMBA thesis
  • EMBA researchers moves too fast or too slowly and fails to see the inherit dynamic of the EMBA thesis setting


Summary

Thank you all for most inspiring discussion. In my mind these comments and tentatively crafted frameworks offer valuable starting points for all who wish to make their EMBA thesis an excellent learning journey and who also wish use their EMBA thesis as a tool of creating desired action and change in their organization.

All the best success with your EMBA thesis.














ari.manninen(at)jyu.fi

linkedin.com/in/arimanninen
twitter.com/arimanninen



perjantai 17. toukokuuta 2019

Kuvaus kuluneesta työviikostani -Istanbul, Haikko ja Hintsa Performance

Pasi Aaltola
Johtaja, MBA-koulutus

Tämä on erilainen blogikirjoitus. Yksittäisen aiheen sijaan päätin kirjoittaa kuvauksen koko kuluneesta työviikostani 12.-17.5. 2019. Se oli olikin aikamoinen hulinaviikko kaikkine tapahtumineen. Blogaus on rennolla puhekielisellä otteella kirjoitettu ja se on todennäköisesti tarpeettoman pitkä. Mutta lienee täällä internieetissä tilaa tämmöisillekin.

Lähtö. Sunnuntaina 12.5. klo 11.00 kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Matkalla koukkasin työpaikalta mukaan sinne unohtuneet, mutta lennoilla töihinsä uppoutuvalle musadiggarille ah niin tuikitärkeät vastamelukuulokkeet. Työkaverin, koulutuspäällikkö Markku Laajalan muistin myös hakea kyytiin. Markun unohtaminen olisi ollutkin paljon harmillisempaa. 

Ajomatkalla kentälle ideoimme kesäkuun alun EMBA-lopputyöseminaarin sisältöä ja toteutustapaa. Siihen tuli monta ideaa jotka dokumentoin kentällä tuoreeltaan talteen Evernote-muistiinpanoihin. Kentällä oli muutenkin lähes 4 tuntia aikaa tehdä duunia, koska lentoni Istanbuliin lähti pari tuntia Markun Barcelonan konetta myöhemmin. 

EADA management training centrer
Käväisin terminaalin toisessa päässä portilla 15 morjestamassa International Management  kurssille Markun ja Kauppisen Jyrkin kanssa lähtevää porukkaa. Se kurssi on muuten mielenkiintoinen projekti. Meidän EMBA-ryhmä matkusti Barcelonan EADA:an opiskelemaan yhdessä Ranskan vanhimman teknillisen yliopiston, Ecole des Ponts Paris Tech:n, EMBA-ryhmän kanssa. Mainio kolmen AMBA-akkreditoidun yliopiston yhteishanke.

Omalla lähtöportilla tapaan Ari Mannisen jonka kanssa lähdemme reissuun. Koneessa duunit jatkuvat muutaman ipadille ladatun pdf-tiedoston merkeissä. Kuulokkeista soi Within Temptation. Havahdun huomaamaan että bändin alkuvuodesta julkaistun levyn avausbiisin The Reckoning, aloituksen torvisoundeissa on matkakohteen Istanbulin mieleen tuovaa oriental-vibaa. 

Yli 15 miljoonan asukkaan Istanbul on ilmasta henkeäsalpaava näky. Entisen Konstantinopolin valomerta riittää horisonttiin saakka niin Euroopan kuin Aasian puolelle. Matkapäivä päättyy hotellille saapumiseen vähän puolen yön jälkeen. Uni tulee ennen kuin CNN:n Christiane Amanpour ehtii podcastiaan kunnolla aloittaa. Tehokas iltasatu.

Maanantai-aamuna hotellin aamupalalla kilahtaa Whatsapp-viesti Markulta Barcelonasta. Hän on sopinut siellä että Pariisista tulee marraskuussa EMBA-ryhmä Suomeen meidän järjestämälle opintojaksolle. No jo on nopea jätkä. Itse en ole saanut vielä aamupalaakaan syötyä. 

Konferenssi alkaa vasta puolilta päivin, joten perustan toimiston Intercontinental hotellin katetulle kattoterassille. Kerrankin on hotellin mahtipontisessa nimessä jotakin tolkkua, sillä työpisteestäni avautuu maisema Aasian puolelle Bosporinsalmea. Vastaan muutamaan sähköpostiin, valmistelen tarjousta ja hoidan parin yrityksen hallitustyöhön liittyvää viestintää. 

En lakkaa ihmettelemästä nykyajan nettiyhteyksien päälle rakentuvaa työntekoa. Samaan aikaan kun olen matkustanut juuri tänne nimenomaan tapaamaan toisia ihmisiä, niin toisaalta on Ihan sama missä paikassa tietyn osan muista töistä tekee. 

Parin tunnin aikana käytössäni ovat WhatsApp, Microsoft Teams, Yammer, Slack, Trello jne.
Ja Outlook ja vpn-verkkolevyt tietysti. Aamupäivä kuluu nopeasti.
 




Association of MBAs global conference

Association of MBA:n vuotuinen International conference for deans and directors on minulle kenties yksi työvuoden kohokohtia. Tällä kertaa tilaisuuden sisältö oli erityisen tasokas. Agendalla olivat MBA-markkinan näkymät, koulutuksen innovaatiot, teknologian ja tekoälyn kehitys jne. 

Suurin anti tilaisuudessa on kuitenkin verkosto ja ihmiset joita siellä tapaa. Monen ulkomaisen yliopistotuttavan kanssa muisteltiin mennyttä yhteistyötä ja innovoitiin tulevaa. Järjestävän AMBA-organisaation henkilöt ovat minulle tavallaan työkavereita, sillä olen mukana myös AMBA-akkreditointien arviointiryhmissä. 

Tällä kertaa konferenssiin osallistui myös dekaanimme Hanna-Leena Pesonen jonka esittelin AMBA:n johtajalle Andrew Main Wilsonille. Ja tottakai otettiin myös se perinteinen konfa-pose. 

Keskiviikon paluulennolle Helsinkiin olin budjetoinut lukuhommia, mutta itse asiassa iso osa lennosta meni tämän blogin alkuosan luonnosteluun. Soundtrackistä vastasi 3 Doors Down. Hyvä muuten että muistin toukokuun 
blogi-vuoroni ajoissa, Nygrenin Tiina  pitää
meillä tiukasti huolta että blogissa on aina
tuoretta luettavaa.

Illallispuhe Haikon kartanon pyöreässä salissa
Helsingin kentältä nappasin Barcelonasta pari tuntia aiemmin palanneen Markun kyytiin ja sitten laitettiin jaggen nokka kohti Porvoota ja Haikon kartanoa. Matkalla vaihdettiin kuulumiset ja purettiin antia kummankin reissusta. Ja sitähän oli. Kaikkia reissujen ideoita en voi tässä vielä kertoa, mutta sanotaanko että perästä kuuluu. "Aina oppii kun on kotoa pois sanoo vanha kansa" piti jälleen kutinsa.

lounastunnin taukoliikunta
Ajomatkalla kävimme myös läpi tulevan kahden päivän kuvioita. Haikossa ohjelmassa oli Menestyksen Strategiat
-kurssin päätösjakso. Se on ehdottomasti yksi työvuoden kohokohta. Jakson teemana oli itsensä johtaminen, sekä arvot ja etiikka. Hyvää settiä. Erityisesti Hintsa Performancen malli kokonaisvaltaiseen itsensä johtamiseen käytännön harjoitteineen puhutteli porukkaa. 


Isojen kurssien päätösjaksot ovat aina samaan aikaan mahtavan juhlavia, ja toisaalta nostalgisen haikeita. Mutta aikansa kutakin. Seuraava Menestyksen Strategiat alkaa vasta lokakuun lopussa, mutta siihen on ilmoittautunut jo tähän mennessä yli 30 osallistujaa! Ihan mielettömän hieno juttu.

No mitä toukokuun 2019 viikosta nro 20 jäi hattuun? Paljonkin. Kymmeniä tavattuja ihmisiä, uutta ymmärrystä ja paljon ideoita. Huikea viikko se oli, joskaan ei ihan tavallinen. Mutta toisaalta, eihän mikään työviikko ole. Itse asiassa, koko työn ja työajan käsitteet ovat aika jänniä tämäntyyppisissä hommissa. Olisi esimerkiksi aika absurdia yrittää laskea kuluneelta viikolta vaikkapa tehtyjä työtunteja. Tein töitä oikeastaan koko valveillaoloajan. Toisaalta tuntiakaan en kuluneesta viikosta vaihtaisi pois. En ainakaan illallisista. Kentällä odotteluista joutaisi vaihtoon muutama hetki. Hapkidotreenit kotisalilla jäivät tällä viikolla väliin, mutta jotenkin ihmeen kaupalla sain vähän liikuntaakin mahdutettua jokaiseen päivään. Palautumisen ja levon suhteen viikko menikin sitten vähän niin ja näin.

Se oli semmoinen viikko ja maanantaina jatkuu sitten taas. Tai no, sunnuntaina on yksi Skype mutta sitä ei lasketa. Alkuviikon olen toimistolla Jyväskylässä ja keskiviikkona hyppään Tikkakoskelta koneeseen matkatakseni Helsingin ja Heathrown kautta loppuviikon työkeikalle Limerickiin. Saas nähdä mitä kaikkea mielenkiintoista ensi viikko tuo tullessaan.

Lopuksi tärkein tosiasia. Kaikkien duunihommien, touhottamisen ja reissuamisten tiimellyksessä fakta on se, että mikään ei ole hienompaa kuin palata kotiin. Paluumatkojen biisivalintana seuraava kasarijärkäle toimii aina. 

Päätän viikkoraporttini tähän (Tobleronet laukussa). 




pasi.aaltola(at)jyu.fI

perjantai 26. huhtikuuta 2019

Menestyksen Strategiat -ohjelma tarjosi hienon oppimiskokemuksen ja laadukkaan strategisen johtamisen työkalupakin

Osallistuin Menestyksen Strategiat -ohjelmaan lukukautena 2017–2018 syventääkseni johtamisajatteluani ja saadakseni tukea sekä omaan työhöni että organisaationi kehittämiseen. 

Työskentelen Uusimaa2019 -hankkeessa, jonka tehtävänä on toimeenpanna valtakunnallista maakunta- ja soteuudistusta Uudellamaalla ja rakentaa tulevaa maakuntaa. Omiin vastuisiini kuuluu muun muassa hankkeen rahoitus, budjetointi ja resursointi, rekrytoinnit, palvelussuhde- ja työyhteisöasiat sekä hankehallinta ja hankejohtamisen kehittäminen.

Olen aikaisemmin suorittanut kaksi pidempikestoista johtamiskoulutusohjelmaa. Menestyksen Strategiat -ohjelma oli minulle kuitenkin ehdottomasti monipuolisin, ajankohtaisin ja systemaattisin johtamiskoulutusohjelma tähän saakka. Eri johtamisen osa-alueet käytiin läpi loogisessa järjestyksessä ja strateginen johtaminen toimi läpi ohjelman kulkevana väkevänä punaisena lankana.


Suurin osa lähijaksojen luennoitsijoista olivat omien alojensa ehdottomia huippuja sekä asiaosaamisensa puolesta että esiintymistaidoiltaan ja lähijaksoilta lähdin aina mieli avartuneena ja voimaantuneena. Voimaantumisen tunteeseen toki vaikutti myös yhdessäolo ja kokemustenvaihto opintojen aikana varsin tiiviiksi muodostuneen opiskeluryhmän kanssa. Tiedän, että voin turvautua tähän verkostoon jatkossakin erilaisissa ammatillisissa kysymyksissä.

Lähijaksot rakentuivat toistensa päälle saumattomasti ja luontevasti ja Menestyksen Strategiat -ohjelman lopussa käteen jäi monipuolinen ja kattava strategisen johtamisen työkalupakki luentomuistiinpanojen ja -materiaalien, ohjelmaan sisältyneen johtamiskirjallisuuden, sovellustehtävien ja lopputyön ansiosta. Tästä työkalupakista voin ammentaa omalla urapolullani eteen tulevissa johtamishaasteissa vuosienkin kuluttua.
















Lähijaksojen välissä tehtyjen sovellustehtävien teemojen ajoitus oli oman organisaationi kehittämistarpeiden näkökulmasta melkein poikkeuksetta täydellinen. Ne pakottivat arjen pyörityksessä raivaamaan aikaa oman ja organisaationi johtamisen jäsentämiseksi ja pohtimiseksi. Niiden avulla sain myös onnistuneesti vietyä käytäntöön monia hyödyllisiä pienempiä mutta myös suurempia kehittämistoimenpiteitä.

Sovellustehtäviä kirjoittaessa myös huomasin ajan myötä harjaantuvani vapaamman tekstin kirjoittamistaidossa. Kun ensimmäisten esseiden kypsyttely ja kirjoittaminen yleensä vei muutaman päivän, syntyivät viimeiset sovellustehtäväliuskat kuin itsestään ja jopa nautiskellen, muutamassa tunnissa. Parhaimmassa tapauksessa tähän kenties myös myötävaikutti oman johtamisajattelun jalostuminen ohjelman edetessä. Tätä on kuitenkin toki hankala arvioida itse.

Vinkkinä tulevalle Menestyksen Strategiat -opiskelijalle kerron, että muistiinpanoja kannattaa luennoilla tehdä ahkerasti sekä kuulemastasi että lähipäivien aikana saamistasi henkilökohtaisista oivalluksista. Ja lupaan, että niitä oivalluksia syntyy runsaasti!

Sovellustehtäviä kannattaa myös ryhtyä hahmottamaan ja naputtelemaan koneelle muistiinpanojen pohjalta jo heti kotimatkalla lähipäivien jälkeen, koska kun sovellustehtävän raakaversio syntyy heti tuoreeltaan, on helppo jatkaa työn hiomista paremmalla ajalla.

Lyhyitä tai pidempiä kirjoittamisistuntoja kannattaa myös varata kalenteriin riittävästi etukäteen. Aina niistä ei pysty pitämään kiinni, mutta varausten avulla onnistuin ainakin itse saamaan kaikki tehtävät valmiiksi hyvissä ajoin ennen määräaikoja. Hyvin mietittyinä ja suunniteltuina, muodostavat sovellustehtävät myös pohjamateriaalin Menestyksen Strategiat -lopputyölle, jolloin sekin syntyy kuin itsestään, ohjelman lomassa.

Menestyksen Strategiat on niin hyvin orkestroitu opintokokonaisuus, että se kulkee kuin juna, kun sen kyytiin hyppää. Ja matkasta, eli oppimiskokemuksista, kannattaa nauttia, ne ovat vähintään yhtä arvokkaita ja tärkeitä kuin määränpää, eli tässä tapauksessa ohjelman päätteeksi kirjoitettava lopputyö.


kuva: Uudenmaan liitto,
Laura Saukkonen














Inka Tikkanen-Pietikäinen
Hallintopäällikkö, Uusimaa 2019 -hanketoimisto
Menestyksen Strategiat -ohjelman 2017-2018 osallistuja
Executive MBA -opiskelija

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Oma maa on mansikka, mutta muu maa on myös – kansainväliset opintojaksot EMBA-opinnoissa

Executive MBA -ohjelmamme ytimessä ovat sekä henkilökohtainen että organisaation oppiminen ja kehittyminen. Oppiminen on kokemuksellinen prosessi, jota tukevia kokemuksia voi hankkia monella tavalla. 

Yksi tapa on tutustua johtamiseen ja organisaatioiden toimintaan eri maiden kulttuureissa. Globalisaation ja organisaatioiden toiminnan kansainvälistyessä erilaisten kulttuurien huomioiminen korostuu johtamisessa. Kansainväliset opintojaksot ovatkin tärkeä osa Jyväskylän yliopiston Executive MBA –ohjelmaa.

Aina oppii jotain uutta, kun lähtee kotoa pois"


Menestyksen Strategioita Pariisista
EMBA-ohjelmaamme kuuluvassa Menestyksen Strategiat –koulutuksessa kansainvälinen opintojakso on vakiintunut osa kurssin ohjelmaa. Opintojakso on avoin kaikille EMBA-opiskelijoillemme ja alumneille.

Menestyksen Strategiat -ohjelman kansainväliset opintomatkat ovat suuntautuneet mm. Yhdysvaltoihin, Islantiin, Puolaan, Venäjälle ja Irlantiin. Matkakohteet ovat usein olleet Jyväskylän yliopiston yhteistyöyliopistoja ja –kauppakorkeakouluja, joilla on akkreditoituja EMBA-ohjelmia ja erityisosaamista jollain johtamisen kannalta merkityksellisellä, hyödyllisellä ja kiinnostavalla osa-alueella.

Keväällä 2018 Menestyksen Strategiat -ohjelman kansainvälinen opintojakso toteutettiin Pariisissa, jonne matkaamme myös tämän vuoden huhtikuussa.



Pariisissa yhteistyökumppaninamme toimii École des Ponts Business School, joka on osa Ranskan vanhimpiin ja arvostetuimpiin kuuluvaa École des Ponts’n teknistä yliopistoa. 10.4.2019 alkavan Menestyksen Strategioiden kv-jakson pääteemoina ovat Innovation Management ja Design Thinking sekä menestyksen strategiat uusien digitaalisten teknologioiden hyödyntämisessä. 

Ohjelmassa on lisäksi useita yritysvierailuja sekä tutustumista ja verkostoitumista Ecole des Ponts’n EMBA-opiskelijoiden kanssa.



Mitä hyötyä kv-opintojaksosta on?
Millaiset kokemukset kv-jaksolla voisivat sitten parhaiten tukea johtajan oppimista? Toki tiedollinen anti luentojen ja workshopien muodossa on tärkeää. Aivan yhtä tärkeää on kuitenkin saada kokemuksia organisaatioiden toiminnasta hieman erilaisessa kulttuurissa yritysvierailuiden myötä. Vaikka haasteet olisivat samankaltaisia kuin omassa organisaatiossa, ratkaisut voivat olla hyvinkin erilaisia.

Myös itsestä voi oppia uusia asioita, kun toimitaan erilaisessa ympäristössä eikä kielikylpykään ole koskaan pahasta. Kotiin palatessa pystyy hetken aikaa tarkastelemaan omaa organisaatiota hieman ulkopuolisin silmin.  Silloin voi löytää omasta itsestä ja organisaation toiminnasta uusia kehittämisen kohteita. Toisaalta, voi olla myös helpompi arvostaa kaikkia niitä asioita, jotka ovat hyvin ja paremminkin kuin muualla.


”Joskus pitää mennä vähän kauemmaksi, että näkee lähelle.”

















markku.laajala(at)jyu.fi
koulutuspäällikkö, Menestyksen Strategiat -ohjelman johtaja
emba.jyu.fi

torstai 21. helmikuuta 2019

Pitääkö johtamisesta olla huolissaan?

Johtajuus on kriisissä? Johtajuuteen on liitetty negatiivisia asioita, kuten narsismi, korruptio ja erilaiset väärinkäytökset. Metoo-kampanjakin liittyy vallan väärinkäyttämiseen.

Huono johtaminen lisää työntekijöiden poissaoloja, vaihtuvuutta ja vähentää tehokkuutta. Näiden kustannusvaikutusten on arvioitu olevan amerikkalaisissa organisaatioissa vuositasolla n. 24 miljardia. Maailman poliittinen johtaminen on tempoilevaa ja linjatonta mikä aiheuttaa huolta ja pelkoa. Ja Suomeenkin on rantautunut uusi termi vatulointi…

Kyllä johtamisesta pitää siis olla huolissaan.


Tarvitaan uudenlaista ja parempaa johtamista. Mutta miksi johtamistehtävät eivät kiinnosta oikeanlaisia henkilöitä? Miksi johtaminen ei motivoi? Mikä johtamisessa pelottaa?

Tutkimusten mukaan nuoremmat sukupolvet eivät enää ole kiinnostuneita aiempien sukupolvien tapaan johtamisesta. He eivät halua antaa kaikkea aikaansa työlle, vaan pitävät yhtä tärkeinä myös muita elämänalueita. He ovat vähemmän sitoutuneita ja heille tärkeää on tehdä työtä samanmielisten kanssa yhdessä. Nyt tarvittaisiin uusia nuoria johtajia, joilla on digiosaamista, mutta heitä eivät johtotehtävät kiinnosta.

Myös sukupuolten välillä on eroja, naiset ovat vähemmän kiinnostuneita johtamistehtävistä kuin miehet. Heille annetaan siihen ehkä vähemmän mahdollisuuksiakin (lasikattoilmiö), mutta he myös miehiä tarkemmin punnitsevat johtotehtävän tuomia negatiivisia vaikutuksia. Tutkimus osoittaa kuitenkin, että naisjohtajien määrällä on suora yhteys tuottavuuden paranemiseen.

Jyväskylän yliopistossa vieraillut prof. Zeynep Aycan on pyrkinyt tutkimuksessaan selvittämään mitkä ovat niitä johtamiseen liittyviä huolenaiheita, jotka estävät johtotehtäviin hakeutumista.

Prof. Aycanin mukaan henkilö itse pystyttää itselleen ikään kuin ylitsepääsemättömän seinän, koska hän on liikaa huolissaan mahdollisista johtamiseen liittyvistä negatiivisista seuraamuksista. Tällaisia huolia ovat mm. huoli mahdollisista epäonnistumisista tehtävässä, huoli työn ja perheen yhteensovittamisesta ja huoli harmista, jonka mahdollisesti joutuu aiheuttamaan muille.



Usein väärä henkilö valikoituu johtajaksi, koska johtajaksi sopivampi henkilö jättäytyy taka-alalle, eikä edes välttämättä halua johtajaksi. Juuri näitä oikeita henkilöitä tulisi rohkaista ja kannustaa johtajiksi. Oikeiden ehdokkaiden puuttumisesta aiheutuvat kustannukset voivat olla organisaatioille hyvin korkeat  (ks. Schyns&Schilling 2013).

Syinä haluttomuuteen siirtyä johtotehtäviin on mm. tyytyväisyys nykyiseen tehtävään, ei haluta tehdä pidempää päivää, vaadittava tutkinto puuttuu tai epäillään omaa kyvykkyyttä. ”Ollakseen hyvä johtaja, täytyy johtamistehtävän jonkin verran huolettaakin. Se ei kuitenkaan saa huolettaa liian paljon eikä toisaalta liian vähänkään”, prof. Aycan painottaa.

Johtamiskoulutus on yksi vaihtoehto vähentää johtotehtäviin liittyviä huolenaiheita. Tämä käy ilmi myös EMBA-ohjelmastamme valmistuneille tehdystä vaikuttavuuskyselystä, jossa vastaajat kertoivat erityisesti itsetuntemuksen, itseluottamuksen ja uskon omiin kykyihin kasvaneen opintojen aikana. Tällöin myös uskallus ottaa vastaan ja hakeutua johtotehtäviin selkeästi kasvaa.











sirpa.koponen(at)jyu.fi
Koulutuspäällikkö ja johtamisen tutkija
Executive MBA-koulutus


Lähteenä prof. Zeynep Aycanin esitysmateriaali ja haastattelu 15.2.2018, EMBA asiakas-ja alumnitilaisuus, Helsinki
Schyns & Schilling 2013. How bad are the effects of bad leaders? Ameta-analysis of destructive leadership and its outcomes


Kuva 1: Javi_indy / Freepik>freepik.com
  

maanantai 28. tammikuuta 2019

Henkilöstökokemus ei saisi olla vain muotisana, vaan konkreettista arjessa mukana elämistä



Henkilöstökokemus nousee muotisanana esiin monien yritysten strategiassa – niin myös meidän. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, ettei henkilöstökokemus ole vain sana, vaan se on ennen kaikkea sitä, että johto ymmärtää, millaista työntekijän arki on ja elää siinä mukana.

Voimaannuttava, keskusteleva ja yllättävä. Näillä kolmella sanalla voisin kuvailla aiemmin syksyllä tekemääni Itä-Suomen kierrosta, jonka aikana vierailin toimialajohtajan roolissani kuudessa L&T:n Ympäristöpalveluiden yksikössä.

Yhteistä Lahden, Mikkelin, Kuopion, Iisalmen, Joensuun ja Jyväskylän yksikköjen vierailuille oli se, että me-henki ja yhteisen tekemisen fiilis oli vahvasti esillä juttutuokioissamme. Sillä niinhän se menee, että mitä parempi fiilis työntekijöillämme on, sen parempaa asiakaskokemusta voimme tarjota.

Selvää on myös se, että hyvä henkilöstökokemus saa nykyiset työntekijät pysymään meillä ja voimme entistä helpommin palkata uusia tekijöitä taloon.

Kirjoitin kierrokseni jälkeen muistiin 5 + 1 tärkeää oppia näistä vierailuista jatkoa ajatellen. Päätin jakaa ne vuoden aluksi koosteena teille lukijoille, jotka olette kiinnostuneita johtamisesta, yrityskulttuurista ja henkilöstökokemuksesta.

Ympäristöpalveluiden toimialajohtajan 5 + 1 oppia parempaan henkilöstökokemukseen:

  • Ei kalvoja vaan kuuntelua.
    Yksikkövierailujen jälkeen minulta usein kysytään, mistä juttelin kuljettajien, yksikönpäälliköiden ja muiden työntekijöiden kanssa. Ja ehkä se avain on juuri se, että me nimenomaan juttelemme. Tälläkään vierailulla minulla ei ollut mukanani Powerpoint-esitystä, josta olisin esitellyt vain omia näkemyksiäni.

  • Istu samaan kahvipöytään ja kuule parhaat jutut!
    On aina hienoa kuulla tarinoita kentältä. Itä-Suomen kierroksellani kuulin mm. sankaritarinan Mikkelistä. Siinä kuljettajamme Marko oli nähnyt lapsen ja pyörän tien poskessa pulassa. Hän ei ollut voinut heti pysäyttää autoa kohdalle, mutta oli kääntynyt vähän matkan päässä ympäri ja ajanut lapsen luo kysyäkseen mikä oli hätänä. Pieneltä pyöräkuskilta oli lähtenyt ketjut irti. Marko tuumi, että eihän se auta kuin laittaa lapselle ketjut paikalleen ja pian pyörä kulki taas.

    Muutaman päivän päästä paikallislehdessä kiiteltiin yleisöpalstalla Markoa tästä hyvästä työstä. Ja yksikkövierailulla tarinan kertoivat minulle ylpeät työkaverit. Aika hieno osoitus yhteishengestä ja siitä, että ollaan ylpeitä työkaverista!

  • Osallistu arkeen.
    Juttutuokioiden lisäksi yksikkövierailut ovat arkeen osallistumista. Joskus jopa niin konkreettisesti, että tällä reissulla etsimme Mikkelissä jäteauton letkuja ja johtoja rikkonutta salamatkustajaa yhdessä kuljettajien kanssa.

    Tärkeä yhdistävä tekijä vierailuille oli myös se, että teimme jokaisessa yksikössä Safety Walkit. Pääosin asiat olivat työturvallisuuden osalta todella hyvällä mallilla, mutta pientä parannettavaa löytyi. Kiitos vain jokaiselle yksikölle näistä kävelytuokioista, siisteistä tiloista ja työturvallisuuden vaalimisesta!

  • Kysy mielipidettä.
    Syksyn reissulla juttelin esimerkiksi jätekuljettajien kanssa siitä, mitä mieltä he ovat työvaatteista ja varusteista, joita he työssään käyttävät. Olen huomannut, että motivaatio eri suojavarusteiden käyttämiseen kasvaa, kun niiden valintaan saa itse vaikuttaa.

  • Sparratkaa ja ratkaiskaa ongelmia yhdessä!
    Puhuimme yksikkövierailuilla paljon asiakkaista ja mietimme yhdessä, miten saisimme uusia asiakkaita ja miten asiakkaitamme palveltaisiin parhaalla mahdollisella tavalla. Oli tosi kiva jälleen huomata, miten tiivistä yhteistyötä myynti ja yksiköt tekevät maakunnissa.
  • + Pyydä itsellesi suoraa palautetta!
    Mieleenpainuvin palaute, jonka matkan varrella sain, tuli Joensuussa työskentelevältä kuljettajaltamme. Olimme hetken aikaa jutustelleet Joensuussa työntekijöiden keskuudessa mukanani olleen liiketoimintapäällikkö Ari Kukkuraisen kanssa, kun kuljettaja tuumi: "No kyllähän te olettekin ihan mukavia miehiä eikä teitä tartte pelätä ollenkaan". Niin se istuu meidän suomalaisten selkärangoissa tiukassa tuo vanhan ajan yrityskulttuuri, jossa johtajia kuuluu vähän jännittää. Haluan kuitenkin itse esimerkilläni näyttää, että toteutamme strategiaamme kuljettajiemme ja muiden työntekijöidemme kanssa yhdessä.


       Vaikka strategia suunnitellaan toimistolla, se kuitenkin toteutetaan
       kentällä!



Petri Salermo,
Toimialajohtaja, Ympäristöpalvelut
Lassila&Tikanoja Oyj
Executive MBA -opiskelija