Julkisen erikoissairaanhoidon edustajalle markkinointi tuntuu vieraalta ja hankalasti lähestyttävältä aiheelta. Johtamassani isossa päivystysyksikössä emme pohdi, kuinka houkutella lisää maksavia asiakkaita, vaan etsimme sen sijaan keinoja vähentää käyntejä.
Ensi vuoden alussa tulee voimaan uusi päivystysasetus, jonka
yksi keskeinen tavoite on ohjata väestöä käyttämään päivystyspalveluja
tarkoituksenmukaisemmin kuin nyt. Asetuksessa esitetään päivystyksellisen hoidon
kriteerit, jotka määrittelevät sen, milloin potilas on hoidettava päivystyksessä,
ja milloin hänet taas voidaan ohjata omalle terveysasemalle hoidettavaksi
seuraavana arkipäivänä.
Tällaisen ”käänteisen” markkinointipulman näkökulmasta KTT
Christian Grönroosin teos ”Palvelujen johtaminen ja markkinointi” iski suoraan
tajuntaan. Kirjassa esitetyt palvelujohtamisen periaatteet ovat sovellettavissa
suoraan omaan toimintaympäristöön, ja yhtäkkiä palveluun kytketty markkinointi
ei tunnu enää ollenkaan vieraalta.
Julkisen sektorin johtamisessa talous on saanut yhä
vahvemman roolin kuntien kassojen ehtyessä. Lähes kaikki organisaatiot joutuvat
hakemaan uusia keinoja kustannusten hillitsemiseksi.
Palvelualoilla henkilöstökustannukset ovat suurin kuluerä,
joten on luonnollista, että niihin kohdistuvat suurimmat säästöpaineet. Liian
pitkälle viety harkitsematon säästäminen palveluprosesseissa voi kuitenkin
osoittautua vääräksi strategiseksi valinnaksi. Grönroosin mukaan teollisuudesta
saatujen oppien sokea noudattaminen kustannusten hillitsemiseksi voi johtaa
päinvastaiseen lopputulokseen.
Jos henkilöstöä vähennetään asiakasrajapinnasta,
palvelun laatu heikkenee, virheet lisääntyvät, ja asiakkaat ovat yhä
tyytymättömämpiä. Sisäinen ilmapiiri heikkenee, henkilökunta voi huonosti ja
tuottavuus laskee. Grönroosin näin kuvaama strateginen johtamisansa tuntuukin
kovin tutulta.
Harkitsemattomilla henkilöstövähennyksillä ei saavuteta
välttämättä toivottua lopputulosta. Työmotivaation laskiessa sairastavuus ja
poissaolot lisääntyvät, ja lopulta joudutaan palkkaamaan sijaisia, mikä
sulattaa henkilöstömenoissa alkuun saavutetut säästöt olemattomiin.
Väistämättä ajatus nykyisen organisaationi
”hengiltäsäästämisstrategian” kääntämisestä päälaelleen alkaa tuntua yhä houkuttelevammalta.
Mitä jos emme enää etsisikään säästöjä potilaiden hoitoon osallistuvasta
henkilökunnasta, vaan lähtisimme hakemaan säästöjä tausta- ja tukitoiminnoista
eli parantaisimme näin Grönroosin mukaan sisäistä tehokkuutta?
Unohdettaisiin
juustohöylä, ja strategian painopiste siirrettäisiin säästötavoitteista
potilaslähtöisten palveluprosessien kehittämiseen tavoitteena mahdollisimman
hyvä laatu ja suuri asiakastyytyväisyys. Palvelukeskeinen lähestymistapa
selättäisi näin strategisen johtamisansan. Työn laatu ja tuottavuus paranisi,
ja aikaa myöten sama henkilöstömäärä saisi aikaan enemmän. Kustannustehokkuus
nousisi, mikä mahdollistaisi todelliset säästöt.
Suurin haaste ainakin alkuun olisi aidon asiakaslähtöisen palveluasenteen
juurruttaminen henkilöstöön. Terveydenhuoltohenkilöstö on periaatteessa
ihmisläheistä ja empaattista, mutta organisaatiolähtöinen, hierarkkinen ja
jäykkä johtamistapa tarkkoine ohjeistuksineen ja sääntöineen lyö usein
ihmisläheistä palveluasennetta korvalle.
Usein käytetään enemmän aikaa ylimääräiseltä tuntuvan
tehtävän torjumiseen kuin sen suorittaminen sinänsä olisi vienyt aikaa. NIMBY
(not in my backyard) -asenne istuu lujassa!
Yksityisetkin terveyspalvelujen tuottajat törmäävät samoihin
ongelmiin. Olen nähnyt, että henkilökunnan asenteita voidaan muuttaa, mutta se
vaatii pitkäjänteistä, suunnitelmallista työtä ja jatkuvaa valmennusta.
Asiakaspalvelun pikakurssit eivät auta, jos halutaan käänteentekeviä muutoksia.
Haluan uskoa, että kaikki on mahdollista – jopa julkisen terveydenhuollon
organisaatiossa. Mutta kuka uskaltaa ensimmäisenä luopua juustohöylästä?
Johanna Tuukkanen
Executive MBA-opiskelija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti