Sopimisen sietämätön keveys

Valmistautuessani tulevan kevään koulutusohjelmiin kävin läpi viimevuotisia twiittejäni ja yksi puhutteli minua aivan erityisesti 

Asioista on aina sovittu ja sopimuksesta kiinni pitämistä on pidetty kunniakkaana toimintana. Suullinen sopiminen on aivan yhtä virallista kuin kirjallinenkin, mutta erimielisyyden sattuessa sopimisen kohteeseen on huomattavan paljon hankalampi palata. Tämän vuoksi nykyisin sopimukset kirjataan pääsääntöisesti paperille tai sähköisiin järjestelmiin. Miksi sitten kuitenkin jopa julkisuudessa näkyy isoja riitoja, jotka liittyvät sopimuksiin? Yhden osapuolen mielestä on tehty väärin ja toisen mielestä sopimusta on noudatettu aivan kirjaimellisesti. Jos kerran on olemassa kirjallinen sopimus, eikö sitä lukemalla ole helppoa tarkastaa kumpi osapuoli on oikeassa? 

Ei, valitettavasti reaalimaailmassa asia ei missään määrin ole näin helppoa. Kaikista asioista ei yksinkertaisesti vain voi saada mukaan lauselmaa sopimustekstiin. Joko näitä asioita ei ole voinut mitenkään ennakolta tietää tai ehkä jokin asia on (ainakin) yhden osapuolen mielestä niin itsestään selvä, että sitä ei edes tarvitse kirjata. Kokonaan oma lukunsa on vielä tapaukset, joissa on ainakin lähestulkoon tarkoituksella jätetty parin porsaan mentäviä aukkoja, joita sitten jälkikäteen voidaan tulkita itselleen edullisella tavalla. 

Koska etukäteen sopiminen ei siis sittenkään ole niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella, niin kenen vastuulla hyvän sopimisen prosessi on? Vähänkin isommissa organisaatioissa on tarjolla koulutettua lakimiesvoimaa, mutta lakimiesten niskaan ei voi kaataa kuin varsinaisen teknisen toteutuksen. Sopimuksen valmisteluun liittyvien henkilöiden ja sen allekirjoittajan on syytä olla hereillä sopimustahtoa ja sopimuksen kohdetta rakennettaessa.  

Kuinka monella lukijoista on tässä vaiheessa mielikuva isoista, merkittävistä sopimuksista? Isojen asioiden lisäksi sovitaan erittäin paljon pienemmistäkin asioista: mihin työpuhelinta saa käyttää, kenen kanssa voi tehdä johtajasopimuksen, miten asiakkaan kanssa pidetään yhteyttä?

Eräänä koulutuspäivänä viime kevään Johtajan juridinen osaaminen
-koulutusohjelmassa havahduin jossain lounaan ja iltapäiväkahvin välillä siihen, että olemme menossa kalvossa numero kaksi ja koko päivä on ollut aktiivista keskustelua opiskelijoiden omista tai julkisuudesta tutuista tapauksista.

Olimme keskustelleet hyvin arkisista asioista, joilla on kuitenkin äärettömän suuri merkitys jokapäiväiseen työntekoon ja erityisesti johtamistyöhön. Sopimisen lisäksi mukana oli myös paljon oikeuksia ja velvollisuuksia, joista osa oli periaatteessa itsestään selviä, mutta sisälsivät silti pieniä nyansseja, jotka eivät sittenkään olleet niin itsestään selviä.  

Jos nyt tunnet pientä hämmennystä arkipäivän oikeuksiin, velvollisuuksiin ja sopimiseen liittyen, niin Johtajan juridinen osaaminen -ohjelma toteutetaan tänäkin keväänä!  Tervetuloa mukaan laajentamaan omaa näkökulmaa liiketoimintaprosessien sujuvoittamisen ja sopimisen parissa. 


Jani Kurhinen
Koulutusohjelman johtaja, Johtajan juridinen osaaminen
jani.kurhinen(at)jyu.fi

Raju kasvu tutkimuskohteena

EMBA-ohjelmassa tutkiminen voi hyvin olla karusti ja rajusti asian ytimeen kiinni käyvää. Ihan hyvin aihe voisi olla vaikkapa: Kuinka teemme 10 miljoonan euron yrityksestä 100 miljoonan euron yhtiön? Voi olla, että juuri tuo aihe ei olisi jollekin EMBA-opiskelijalle sopiva ja niinpä hän voisi valita vaikkapa seuraavan tutkimustehtävän: Kuinka teemme 100 miljoonan euron yrityksestä miljardiluokan toimijan?

Kuten arvata saattaa, maailma on moninainen ja myös raju kasvu ja kehitys vaatii monenlaisia toimenpiteitä ja monenlaista osaamisen kehittämistä. Myös on selvää, että raju kehitys julkisen puolen organisaatiossa ja monissa muissakin organisaatioissa on muutakin kuin liikevaihdon ja/tai tuloksen kasvua. Kuitenkin raju kasvu ja kehitys on aina vahvistunutta kykyä palvella. Mikään taho ei saa reilusti uusia resursseja käyttöönsä siksi että se itse niitä haluaa tai tarvitsee. Uusia resursseja saa ainoastaan siksi, että kyky palvella muita, lue: asiakasta, on edelleen kehittynyt.

Kuitenkin blogin avaus sanoo paljonkin EMBA-tutkimusten luonteesta ja erityispiirteistä. Otetaan kolme keskeistä havaintoa.

1. Tutkija = tekijä

    EMBA-tutkimuksissa tutkija on tyypillisesti myös avaintoimija. Hän ei mieti
    jotain muualla olevaa todellisuutta tai jotain hypoteettista tilannetta. Usein
    tilanne ja kehitystehtävä on vahvasti päällä juuri nyt. Tutkittava asia on
    työstettävänä joka päivä.

2. 10 - 100

     EMBA-tutkimuksen kohteena on tyypillisesti haastava reaalimaailman asia.
     Harvoin kai 10 miljoonan euron yrityksestä tulee noin vain 100 miljoonan
     euron yritys. Raju kasvu ja raju toiminnan kehitys vaatii todellisia tekoja
     niissä reaalimaailman olosuhteissa joissa EMBA-opiskelija elää ja vaikuttaa.
     EMBA-tutkimus on tuon kehityspolun hahmottamista, vaihtoehtojen
     tunnistamista ja ehkäpä jopa askelten ottamista ja tulosten pohdintaa.

3. Minä - me

    Tutkimustehtävä ei ole vahingossa me muodossa. Vaikkakin EMBA-opiskelija
    on opinnoissa ja usein myös tutkimuksen teossa yksittäinen toimija, niin
    tyypillisesti tutkittavat asiat ovat varsin monen työnsarkaa. Saattaisi hyvin
    olla, että vaikkapa tämän blogin kuvitteellisissa esimerkkitutkimuksissa
    olennaista olisikin mahdollisimman monen yhä aktiivisempi mukaan saaminen
    menestyksen rakentamiseen, siksi muotoilu: kuinka ME teemme.

2015 ja 2016

Kalenteri kertoo, että tämä on hyvä aika toivottaa Menestyksellistä Uutta Vuotta EMBA-opiskelijoillemme, alumneille, yhteistyökumppaneille ja EMBA-opintoja harkitseville! Muuten, vuoden vaihteeseen liittyy myös vuoden EMBA-työn valinta. Vuoden 2015 osalta prosessi on herkullisessa vaiheessa ja kerromme pian lisää.Tämä on hyvä hetki muistaa kahta edellisen vuoden EMBA-työtä, niissä luotiin polkua Möröstä keijuksi ja perustaa kasvua tuoville uusille Innovaatioille.

- ari.manninen(at)jyu.fi