Asioista on aina sovittu ja sopimuksesta kiinni pitämistä on pidetty kunniakkaana toimintana. Suullinen sopiminen on aivan yhtä virallista kuin kirjallinenkin, mutta erimielisyyden sattuessa sopimisen kohteeseen on huomattavan paljon hankalampi palata. Tämän vuoksi nykyisin sopimukset kirjataan pääsääntöisesti paperille tai sähköisiin järjestelmiin. Miksi sitten kuitenkin jopa julkisuudessa näkyy isoja riitoja, jotka liittyvät sopimuksiin? Yhden osapuolen mielestä on tehty väärin ja toisen mielestä sopimusta on noudatettu aivan kirjaimellisesti. Jos kerran on olemassa kirjallinen sopimus, eikö sitä lukemalla ole helppoa tarkastaa kumpi osapuoli on oikeassa?
Ei, valitettavasti reaalimaailmassa asia ei missään määrin ole näin helppoa. Kaikista asioista ei yksinkertaisesti vain voi saada mukaan lauselmaa sopimustekstiin. Joko näitä asioita ei ole voinut mitenkään ennakolta tietää tai ehkä jokin asia on (ainakin) yhden osapuolen mielestä niin itsestään selvä, että sitä ei edes tarvitse kirjata. Kokonaan oma lukunsa on vielä tapaukset, joissa on ainakin lähestulkoon tarkoituksella jätetty parin porsaan mentäviä aukkoja, joita sitten jälkikäteen voidaan tulkita itselleen edullisella tavalla.
Koska etukäteen sopiminen ei siis sittenkään ole niin helppoa kuin olisi voinut kuvitella, niin kenen vastuulla hyvän sopimisen prosessi on? Vähänkin isommissa organisaatioissa on tarjolla koulutettua lakimiesvoimaa, mutta lakimiesten niskaan ei voi kaataa kuin varsinaisen teknisen toteutuksen. Sopimuksen valmisteluun liittyvien henkilöiden ja sen allekirjoittajan on syytä olla hereillä sopimustahtoa ja sopimuksen kohdetta rakennettaessa.
Kuinka monella lukijoista on tässä vaiheessa mielikuva isoista, merkittävistä sopimuksista? Isojen asioiden lisäksi sovitaan erittäin paljon pienemmistäkin asioista: mihin työpuhelinta saa käyttää, kenen kanssa voi tehdä johtajasopimuksen, miten asiakkaan kanssa pidetään yhteyttä?
Eräänä koulutuspäivänä viime kevään Johtajan juridinen osaaminen
-koulutusohjelmassa havahduin jossain lounaan ja iltapäiväkahvin välillä siihen, että olemme menossa kalvossa numero kaksi ja koko päivä on ollut aktiivista keskustelua opiskelijoiden omista tai julkisuudesta tutuista tapauksista.
Olimme keskustelleet hyvin arkisista asioista, joilla on kuitenkin äärettömän suuri merkitys jokapäiväiseen työntekoon ja erityisesti johtamistyöhön. Sopimisen lisäksi mukana oli myös paljon oikeuksia ja velvollisuuksia, joista osa oli periaatteessa itsestään selviä, mutta sisälsivät silti pieniä nyansseja, jotka eivät sittenkään olleet niin itsestään selviä.
Jos nyt tunnet pientä hämmennystä arkipäivän oikeuksiin, velvollisuuksiin ja sopimiseen liittyen, niin Johtajan juridinen osaaminen -ohjelma toteutetaan tänäkin keväänä! Tervetuloa mukaan laajentamaan omaa näkökulmaa liiketoimintaprosessien sujuvoittamisen ja sopimisen parissa.
Jani Kurhinen
Koulutusohjelman johtaja, Johtajan juridinen osaaminen
jani.kurhinen(at)jyu.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti