Vaikuttaako
kaikki täydelliseltä? Asiakkaat näyttävät ostavan tai ainakin tuntuvat olevan
kovasti kiinnostuneita, yritys kasvaa tai ainakin suunnitelmia, jopa
strategioita on paljon, tulostakin tuntuisi tulevan tai ainakin kaupat on yhä
isompia, ja muutenkin kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Ei ihme, että kaikki
näyttää hyvältä, jopa täydelliseltä. Ei kukaan ainakaan paljaalla silmällä
huomaa, että jotain puuttuisi tai jotain merkittäviä mahdollisuuksia olisi jäämässä
käyttämättä.
Ihminen tyypillisesti tottuu olosuhteisiinsa ja alamme yhdessäkin nähdä asiat vähän samalla tavalla. Ajatuksia herättävä tarina tähän näkemisen, sanoisinko strategisen näkemisen maailmaan, tulee ikuisesta Italiasta. Aikanaan ajateltiin että täydelliseen maailmaan kuuluvat tietysti myös täydelliset taivaankappaleet, rypyttömät, pyöreät ja virheettömät pallukat, jotka kiertävät ympärillämme. Ja siltähän ne suurin piirtein paljaalla silmällä katsottuna näyttivätkin, taivaallisilta taivaankappaleilta.
Ihminen tyypillisesti tottuu olosuhteisiinsa ja alamme yhdessäkin nähdä asiat vähän samalla tavalla. Ajatuksia herättävä tarina tähän näkemisen, sanoisinko strategisen näkemisen maailmaan, tulee ikuisesta Italiasta. Aikanaan ajateltiin että täydelliseen maailmaan kuuluvat tietysti myös täydelliset taivaankappaleet, rypyttömät, pyöreät ja virheettömät pallukat, jotka kiertävät ympärillämme. Ja siltähän ne suurin piirtein paljaalla silmällä katsottuna näyttivätkin, taivaallisilta taivaankappaleilta.
Mutta sitten Galileo Galilei otti käyttöönsä uudenlaisen katsomisen
välineen, kaukoputken, ja suuntasi sen taivaalle. Taivaankappaleet olivatkin
ihan muunlaisia kuin niiden kaikkien mielestä olisi pitänyt olla, näkyi jopa pilkkuja
ja kraatereita. Kaikki ei ollutkaan täydellistä, ei ainakaan sillä tavalla
täydellistä kuin oli opittu ajattelemaan.
Arvattavasti katsoja kohtasi kaksi visaista pulmaa:
a. Uskaltaako sitä ihan oikeasti katsoa mitä näkyy?
Arvattavasti katsoja kohtasi kaksi visaista pulmaa:
a. Uskaltaako sitä ihan oikeasti katsoa mitä näkyy?
b. Uskaltaakohan
siitä puhua muille mitä oikein näkee?
Hypätään nopeasti takaisin tähän päivään ja yrityksen kasvun johtamisen haasteisiin.
Tiivistän lyhyen tarinan virittämänä kolme ajatusta jokaiselle Kasvun johtajalle pohdittavaksi.
1. Jos ei olekaan täydellistä
Hypätään nopeasti takaisin tähän päivään ja yrityksen kasvun johtamisen haasteisiin.
Tiivistän lyhyen tarinan virittämänä kolme ajatusta jokaiselle Kasvun johtajalle pohdittavaksi.
1. Jos ei olekaan täydellistä
Harvoin,
jos koskaan mikään on täydellistä. Haasteita kohdatessaan johtaja/yrittäjä voi
kuitenkin valita tapansa suhtautua. Voihan sitä pettyä ja suuttua, mutta onko
siinä järkeä, kannattaako se? Ehkä paikallaan onkin arvostaa hankittua
osaamista sekä kokemusta ja suunnata viisastuneena eteenpäin. Eikö itsensä
johtamisen yksi avainkohta olekin kyky päättää kuinka asioihin suhtautuu. Ei
suuttua, vaan päättää suuttuuko. Ja jos ei ole järkeä suuttua, niin ei suutu. Tässä kohtaa voi varmaan sanoa, että oman
tulkinnan valinta on teoriassa (periaatteellisella tasolla) helppoa mutta
käytännössä tosi, tosi vaativaa - samalla
olennaisen tärkeää.
2. Työkalujen merkitys
Väistämättä
on myös niin, että kaikkea ei näe paljaalla silmällä, tarvitaan työkaluja.
Strategisen yrityksen kasvun johtamisen näkökulmasta työkaluja ovat erilaiset
viitekehykset, vaikkapa Porterin, Mintzbergin, Hamelin ajatukset, Sinisen meren
ajattelumallit, Must-win-battle jäsennykset ja monet muut. Niiden kautta voi nähdä asiat
tarkemmin ja jäsentyneemmin kuin paljaalla silmällä. Erikoisen tärkeää on
uusien mahdollisuuksien ja näköalojen tunnistaminen, semmoisen näkeminen, joka
ei paljaalla silmällä näkynyt.
Kokemus
EMBA ohjelmien parissa on opettanut, että viitekehysten maailmassa vaativaa ei
ole niinkään viitekehysten haltuunotto ja opetteleminen sinänsä vaan
ennemminkin niiden väkevä soveltaminen jokaisen omassa toimintaympäristössä.
Strategisen toiminnan maailmassa huippuosaamista on tietysti uuden kaukoputken
(viitekehyksen) rakentaminen ja kirjan kirjoittaminen, mutta samoin
huippuosaamista on kyky ja rohkeus katsoa omaa todellisuutta ja pistää taitavasti
toimeksi sen perusteella mitä näkyy.
3 Puhumisen probleema
Entäpä
se muille puhumisen probleema, uskaltaako näkemästään kertoa? Mistä ei voi
puhua siitä on vaiettava sanoi filosofi Wittgenstein. Hänen pointtinsa tosin
liittyi siihen, että ovatko sanat ihan
varmasti yksiselitteisesti ymmärrettävissä. Monille peruna on selvästi peruna
ja siksi niin sanana kuin myös muusin lähteenä ihan kelpo juttu, mutta sen
sijaan vaikkapa sana ”strategia” on toiselle toista ja toiselle ihan muuta.
Wittgenstein
nimittäin myös sanoi, että kielemme rajat ovat maailmamme rajat. Niinpä jollekulle
meistä tuo sana strategia saattaa rajata melko pienen piirin asioita. Sen
sijaan jollekin toiselle strategia sanan piiri on laaja ja syvä ja sanan valokeilassa
on asiakastietämystä, oman toiminnan syvällistä tuntemusta, oivaltavaa
markkinatilanteen hallintaa ja jopa kaukoviisautta - eteenpäin katsomisen jaloa
taitoa ja siitä nousevia päteviä päätöksiä ja valintoja.
Olennaista puhumisen probleemassa on kuitenkin se vinha juttu, että puhe itselle ei ole homman ydin. Johtamisen näkökulmasta ei oikein riitä, jos itse puhuu ja itse kuuntelee, vaikka olisikin itsensä kanssa pitkälti samaa mieltä. Pitää pystyä puhumaan toiselle, toisille. Ja vielä paljon parempi strategisen johtamisen näkökulmasta olisi jos paikalla ei olisikaan aktiivinen puhuja ja joitakin vähemmän tai enemmän innokkaita kuulijoita; parempi olisi, jos paikalla olisi aktiivisia osaajia, jotka puhuisivat ja ajattelisivat yhdessä.
Olennaista puhumisen probleemassa on kuitenkin se vinha juttu, että puhe itselle ei ole homman ydin. Johtamisen näkökulmasta ei oikein riitä, jos itse puhuu ja itse kuuntelee, vaikka olisikin itsensä kanssa pitkälti samaa mieltä. Pitää pystyä puhumaan toiselle, toisille. Ja vielä paljon parempi strategisen johtamisen näkökulmasta olisi jos paikalla ei olisikaan aktiivinen puhuja ja joitakin vähemmän tai enemmän innokkaita kuulijoita; parempi olisi, jos paikalla olisi aktiivisia osaajia, jotka puhuisivat ja ajattelisivat yhdessä.
Toivotan
kaikille menestyksellistä matkaa yrityksen kasvun polulla. Arvelen, että
matkaan liittyy itsensä johtamisen jaloja haasteita sekä mielenkiintoisia
yhdessä tekemisen ja ajattelemisen paikkoja. Monissa tilanteissa sopivista
työkaluistakin on varmasti hyötyä. Itse asiassa muuten, on varmaan ihan meille
kaikille onneksi, että kaikki ei olekaan (vielä) täydellistä, silloin olisi kai
kaikki työt tehty.
Onnea
matkaan tässä todellisessa maailmassa!
ari.manninen(at)jyu.fi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti