Kaikki täydellistä yrityksen kasvun tiellä?

Vaikuttaako kaikki täydelliseltä? Asiakkaat näyttävät ostavan tai ainakin tuntuvat olevan kovasti kiinnostuneita, yritys kasvaa tai ainakin suunnitelmia, jopa strategioita on paljon, tulostakin tuntuisi tulevan tai ainakin kaupat on yhä isompia, ja muutenkin kaikki vaikuttavat tyytyväisiltä. Ei ihme, että kaikki näyttää hyvältä, jopa täydelliseltä. Ei kukaan ainakaan paljaalla silmällä huomaa, että jotain puuttuisi tai jotain merkittäviä mahdollisuuksia olisi jäämässä käyttämättä.

Ihminen tyypillisesti tottuu olosuhteisiinsa ja alamme yhdessäkin nähdä asiat vähän samalla tavalla. Ajatuksia herättävä tarina tähän näkemisen, sanoisinko strategisen näkemisen maailmaan, tulee ikuisesta Italiasta. Aikanaan ajateltiin että täydelliseen maailmaan kuuluvat tietysti myös täydelliset taivaankappaleet, rypyttömät, pyöreät ja virheettömät pallukat, jotka kiertävät ympärillämme. Ja siltähän ne suurin piirtein paljaalla silmällä katsottuna näyttivätkin, taivaallisilta taivaankappaleilta.

Mutta sitten Galileo Galilei otti käyttöönsä uudenlaisen katsomisen välineen, kaukoputken, ja suuntasi sen taivaalle. Taivaankappaleet olivatkin ihan muunlaisia kuin niiden kaikkien mielestä olisi pitänyt olla, näkyi jopa pilkkuja ja kraatereita. Kaikki ei ollutkaan täydellistä, ei ainakaan sillä tavalla täydellistä kuin oli opittu ajattelemaan.

Arvattavasti katsoja kohtasi kaksi visaista pulmaa:
a. Uskaltaako sitä ihan oikeasti katsoa mitä näkyy?  

b. Uskaltaakohan siitä puhua muille mitä oikein näkee?

Hypätään nopeasti takaisin tähän päivään ja yrityksen kasvun johtamisen haasteisiin.
Tiivistän lyhyen tarinan virittämänä kolme ajatusta jokaiselle Kasvun johtajalle pohdittavaksi.

1. Jos ei olekaan täydellistä

Harvoin, jos koskaan mikään on täydellistä. Haasteita kohdatessaan johtaja/yrittäjä voi kuitenkin valita tapansa suhtautua. Voihan sitä pettyä ja suuttua, mutta onko siinä järkeä, kannattaako se? Ehkä paikallaan onkin arvostaa hankittua osaamista sekä kokemusta ja suunnata viisastuneena eteenpäin. Eikö itsensä johtamisen yksi avainkohta olekin kyky päättää kuinka asioihin suhtautuu. Ei suuttua, vaan päättää suuttuuko. Ja jos ei ole järkeä suuttua, niin ei suutu.  Tässä kohtaa voi varmaan sanoa, että oman tulkinnan valinta on teoriassa (periaatteellisella tasolla) helppoa mutta käytännössä tosi, tosi vaativaa - samalla  olennaisen tärkeää.

2. Työkalujen merkitys

Väistämättä on myös niin, että kaikkea ei näe paljaalla silmällä, tarvitaan työkaluja. Strategisen yrityksen kasvun johtamisen näkökulmasta työkaluja ovat erilaiset viitekehykset, vaikkapa Porterin, Mintzbergin, Hamelin ajatukset, Sinisen meren ajattelumallit, Must-win-battle jäsennykset  ja monet muut. Niiden kautta voi nähdä asiat tarkemmin ja jäsentyneemmin kuin paljaalla silmällä. Erikoisen tärkeää on uusien mahdollisuuksien ja näköalojen tunnistaminen, semmoisen näkeminen, joka ei paljaalla silmällä näkynyt.

Kokemus EMBA ohjelmien parissa on opettanut, että viitekehysten maailmassa vaativaa ei ole niinkään viitekehysten haltuunotto ja opetteleminen sinänsä vaan ennemminkin niiden väkevä soveltaminen jokaisen omassa toimintaympäristössä. Strategisen toiminnan maailmassa huippuosaamista on tietysti uuden kaukoputken (viitekehyksen) rakentaminen ja kirjan kirjoittaminen, mutta samoin huippuosaamista on kyky ja rohkeus katsoa omaa todellisuutta ja pistää taitavasti toimeksi sen perusteella mitä näkyy.

Kuva videosta: Executive MBA - viisi syytä miksi sinäkin saattaisit hehkuttaa EMBA:aa

3 Puhumisen probleema

Entäpä se muille puhumisen probleema, uskaltaako näkemästään kertoa? Mistä ei voi puhua siitä on vaiettava sanoi filosofi Wittgenstein. Hänen pointtinsa tosin liittyi siihen, että ovatko  sanat ihan varmasti yksiselitteisesti ymmärrettävissä. Monille peruna on selvästi peruna ja siksi niin sanana kuin myös muusin lähteenä ihan kelpo juttu, mutta sen sijaan vaikkapa sana ”strategia” on toiselle toista ja toiselle ihan muuta. 

Wittgenstein nimittäin myös sanoi, että kielemme rajat ovat maailmamme rajat. Niinpä jollekulle meistä tuo sana strategia saattaa rajata melko pienen piirin asioita. Sen sijaan jollekin toiselle strategia sanan piiri on laaja ja syvä ja sanan valokeilassa on asiakastietämystä, oman toiminnan syvällistä tuntemusta, oivaltavaa markkinatilanteen hallintaa ja jopa kaukoviisautta - eteenpäin katsomisen jaloa taitoa ja siitä nousevia päteviä päätöksiä ja valintoja.

Olennaista puhumisen probleemassa on kuitenkin se vinha juttu, että puhe itselle ei ole homman ydin. Johtamisen näkökulmasta ei oikein riitä, jos itse puhuu ja itse kuuntelee, vaikka olisikin itsensä kanssa pitkälti samaa mieltä. Pitää pystyä puhumaan toiselle, toisille. Ja vielä paljon parempi strategisen johtamisen näkökulmasta olisi jos paikalla ei olisikaan aktiivinen puhuja ja joitakin vähemmän tai enemmän innokkaita kuulijoita; parempi olisi, jos paikalla olisi aktiivisia osaajia, jotka puhuisivat ja ajattelisivat yhdessä.

Toivotan kaikille menestyksellistä matkaa yrityksen kasvun polulla. Arvelen, että matkaan liittyy itsensä johtamisen jaloja haasteita sekä mielenkiintoisia yhdessä tekemisen ja ajattelemisen paikkoja. Monissa tilanteissa sopivista työkaluistakin on varmasti hyötyä. Itse asiassa muuten, on varmaan ihan meille kaikille onneksi, että kaikki ei olekaan (vielä) täydellistä, silloin olisi kai kaikki työt tehty.

Onnea matkaan tässä todellisessa maailmassa!

ari.manninen(at)jyu.fi