Mitä jos julkinen terveydenhuolto keksittäisiin tänään?

Julkinen terveydenhuolto sisältää jo määritelmässään kaksi sanaa, jotka luovat kuvan tiukasta ohjeistuksesta ja rajoitetuista toimintatavoista. Julkinen sektori on kestämättömän talouspaineen alla ja terveydenhuolto vie julkisista varoista reilusti yli puolet.

Jotain on siis tehtävä, jotta rahat riittävät ja ihmiset saavat edelleen hyvää hoitoa. Ehkäpä uudenlainen ajattelu avaisi silmiä, joten tartuin reippaasti hieman riskaabelilta kuulostavaan kirjaan, nimittäin Alf Rehnin Vaaralliset ideat – kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi.

 

Rehnin kirja haastaa tulemaan pois mukavuusalueeltamme ja kirjailija viestittääkin provosoivasti, että kaikki mikä tuntuu kivalta, ei ole luovaa. Luovuus sopii huonosti ajatuksena julkisen terveydenhuollon kehittämiseen, mutta tarkemmin miettiessä ehkäpä luovuus onkin juuri se mitä kaivataan rahoitusvajeen peittoamiseen ja hoitajapulan kampittamiseen. Jos tehdään aina niin kuin ennenkin, niin lopputulos on samaa kuin aikaisemmin.

Julkinen sektori on toiminut pitkään aika lailla samalla toimintamallilla ja paljolti samalla lailla ajattelevien ihmisten johtamana. Pitäisi uskaltaa synnyttää ilmapiiri, joka sallii luovuuden. Miten rakennetaan legopalikoista tornitalon sijaan rivitaloja eli miten voisimme järjestää terveydenhuollon palvelut potilaan parhaaksi, henkilökunnan hyvinvointia tukien ja tehdä se vielä nykyistä kustannustehokkaammin.

Liika luovuus ei ole kuitenkaan tavoiteltava tila, ei ainakaan julkiselle sektorille, jonka tehtävä on tuottaa kansalaisille heidän tarvitsemansa palvelut verovaroin eli kohtuullisin kustannuksin ja oikeudenmukaisesti. Rehn yllyttääkin kirjassaan kopioimaan, joka hieman yllättää poikkeavaan ajatteluun keskittyvässä kirjassa. Itse näen ajatuksen fiksuutena, että miksi keksiä pyörä uudestaan, kun se on jo kerran keksitty. Joku muu on jo kehittänyt paremman ja vieläpä kustannustehokkaamman tavan hoitaa potilas tämän ja tuonkin tyyppisen sairauden osalta, joten käytetään verovaroja fiksusti, kysytään kaverin kokemuksia ja kopioidaan ne toimivimmat mallit meillekin.

Erilaisuudessaan tämä kirja oli mielenkiintoinen lukea. Itse asiassa jokaisen julkisella sektorilla toimivan johtajan ja päätöksentekijän pitäisi lukea tämä kirja ja saada sen sisällöstä edes pienen pieni tartunta uusien näkökulmien löytämiseksi.

Miia Kiviluoto

EMBA-opiskelija

Blogikirjoitus on osa Menestyksen Strategiat-ohjelman opintosuoritusta.