Matka muutosjohtamiseen – EMBA-lopputyötä tekemässä

Aika on mennyt nopeaan ja tekemistä on riittänyt. EMBA-opinnot ovat kasassa.
Alkuperäinen kolmen vuoden aikataulu muuttui 1,5 vuodeksi osin opintojen sujumisen vuoksi ja osin lopputyön aihevalinnan johdosta. Onneksi lopputyö odottaa jo kansitusta, aiheeni kun liittyy sote-uudistukseen. Uutisointi perustuslakivaliokunnan kannasta sote-uudistuksen perustuslainvastaisuudesta kun olisi laittanut jälleen kerran lopputyön perusteita uusiksi.

On ollut hieman ironista tehdä tutkimusta muutosjohtamisen haasteisiin liittyen sote-uudistuksessa yhden sairaanhoitopiirin casen kautta ja samaan aikaan seurata valtakunnan tason päättäjien päättämättömyyttä ja muutosjohtamisen oppien kanssa ristiin menemistä. Johtajuus näyttää ajoittain olevan hukassa päättäjiltämme, muutosjohtajuuden vaatiessa johtajuutta jokaisessa sen oppikirjoissa nimetyssä muodossaan. 

Lopputyön aihevalinta oli haastava, mutta toisaalta itsestään selvä. Muutosjohtaminen aiheena alkoi kiinnostaa kovasti sen jälkeen, kun olin käytännössä tehnyt erään muutosprojektin alussa aika monta teorian nimeämää virhettä. Halusin oppia miten ensi kerralla toimisin, että muutos menisi kivuttomammin eteenpäin – ilman sitä innoituksena toimineessa projektissa tullutta isoa kuoppaa, josta kuitenkin päästiin ylös ja onnellisesti maaliin. Ja mikä olisi ollut ajankohtaisempi aihe terveydenhuollon johdossa työskentelevälle kuin sote-uudistus? Aihevalinnan ajankohtaisuus-kriteeri täyttyi siis helposti.

 

Haastavan lopputyöstä teki oma aiherajaukseni eli miten sote-uudistus tulisi viedä Etelä-Pohjanmaalla läpi muutosjohtamisen kannalta parhaalla tavalla. Jokaisella suomalaisella on varmaan ajatus millaisesta ihmisestä puhutaan, kun sanotaan etelä-pohjalainen. Ja mielikuva on luultavimmin hyvin vahvatahtoinen minä itte-tyyppi, joka puhuu ajoittain ärsyttävänkin suoraan. Ja jos olet työskennellyt terveydenhuollossa hallinnon tai muiden tukipalveluiden tehtävissä, tunnistanet myös sillä saralla haasteen. Onhan terveydenhuollossa vahvat professiot ja omat perinteiset tavat toimia, jossa lääketiede ja potilaan hyvinvointi on ehdoton ykkönen, johtamisen ja muun ollessa jossain taustalla toissijaisena toimintona. Mutta ei kun soitellen sotea kohti ja lopputyötä väsäämään.

Lopputyötä varten tuli luettua useita kymmeniä muutosjohtamisen ja johtamisen kirjaa ja selattua läpi useampi lopputyö tai väitöskirja. Muutosjohtamisesta on kirjoitettu todella paljon kirjoja, joten homman kasassa pitämiseksi oli heti alusta asti selvä, että kirjoista kannattaa valita vain selvästi aihetta tukevia. 

Varsinainen pihvi lopputyössäni oli alueen sote-päättäjille, eli johtaville virkamiehille ja poliitikoille kunnissa, terveyskeskuskuntayhtymissä ja erikoissairaanhoidossa suunnattu kysely. 

Kyselyssä oli sekä arvoasteikolle eri väittämiä asettavia kysymyksiä sekä avoimia kysymyksiä liittyen soteen ja muutosjohtamiseen. Kyselyiden tulokset purettiin sitten tuloksiksi ja johtopäätöksiksi. 


Mitähän nämä tulokset sitten olivat? Mikä muutosjohtamisessa on tärkeää? Entä miten etelä-pohjalaiset sote-päättäjät ovat valmistautuneet tulevaan sote-uudistukseen?

Muutosprosessin kriittiset asiat voi pukea vaikka esimiehen huoneentaulun muotoon. Kiireisessä maailmassa kun harva jaksa lukea pitkiä tekstejä ja oppaita, joten huoneentaulun ytimekäs viesti otetaan luultavasti helpommin vastaan:

• Kerro muutoksen tavoitteet tarinan muodossa, jolloin viesti on helppo ymmärtää.
  
• Onnistunut muutos vaatii selvät tavoitteet ja aikataulut.  
  
• Kukaan ei johda yksin muutosta läpi, vaan tarvitset ympärillesi moniosaajien tiimin auttamaan urakassa.
  
• Luota alaisiisi, koska sinä haluat oma-aloitteisen ja toimintakykyisen henkilöstön varmistaaksesi muutoksen läpiviemisen - kontrolloinnilla saat vain aikaiseksi stressaantuneen henkilöstön, joka lamaantuu.
  
• Tiedota, tiedota, tiedota niin kauan että ajatuskin tiedottamisesta oksettaa, kuten eräs opiskelukollega hyvin kiteytti tiedottamisen tärkeyden muutosprojektissa. Usko pois, et voi tiedottaa liikaa.
  
• Positiivisuus auttaa myös muutoksen johtamisessa, koska negatiivisuus tuppaa vain lamaannuttamaan ihmiset. Tällä asenteella kun ollaan matkassa, niin huomaamme myös ongelmissa piilevät mahdollisuudet. Ne muutosvastaiset henkilöt luultavasti auttavat meitä huomaamaan uusia näkökulmia muutoksessa ja auttavat siten muutoksen toteuttamisessa. Muutosvastaisuutta esiintyy aina uudistuksissa, joten miksei sitä käännä voimavaraksi.
  
• Ja viimeisenä muttei vähäisimpänä – juhlistakaa kun tavoitteita saavutetaan, erityisesti sen ensimmäisen merkkipaalun saavuttamista.
  Jokainen joka on joskus laihduttanut tai lopettanut tupakoinnin, muistaa kuinka ensimmäisinä päivinä on valtava innostus, mutta innostus alkaa hiipua, jos ei kilot nytkähdä alaspäin tai tupakoinnin lopettamiselle ole itselle tärkeitä tavoitteita taustalla. Ihan samalla lailla muutosprosessi vaatii vauhtiin päästääkseen voimaa onnistumisista ja koska muutos pitää tapahtua ihan joka toiminnan tasolla, niin järjestetään vaikka kakkukekkerit sen ensimmäisen aikataulupaperiin laitetun tavoitteen saavuttamisen kunniaksi!

Ja ne sote-päättäjien näkemykset, kyllä minä kyselyn tulosten valossa uskallan luottaa, että sote-uudistus saadaan onnistumaan, jos nämä päättäjät ovat viemässä uudistusta läpi vastaamallaan tavalla. Viestinnän tärkeys ymmärretään hyvin ja samaten henkilöstön osallistumismahdollisuudet koettiin tärkeiksi. Kyllä se ittellinen pohjalaanenkin ymmärtää muutosjohtamisen kriittiset kohdat, vaikkei niitä ehkä joka päivä niin esiin tuokaan.
 
Pohjalainen sisu näyttänee tässäkin valtakunnallisessa uudistuksessa oman erityislaatuisuutensa, kunhan vain maakunnassa saadaan koko sakki puhaltamaan yhteen hiileen. Soitellen soteen siis!

 

Miia Kiviluoto, EMBA