keskiviikko 2. toukokuuta 2012

3 REASONS WHY ALSO EXECUTIVES SHOULD USE SOCIAL MEDIA


Where does the professional value of using social media come from? Facebook, Youtube, Pinterest etc are fun for sure, but where is the beef for an executive? Social media services and their business models are hot topics in executive education, but when it comes to actively using them yourself, one question is often raised: Are these web services with appealing mobile apps just entertaining weapons of mass distraction that take our focus off from work? Why should I get engaged personally?

I really started to ponder this one day when I was browsing Facebook working hard at the office. In the following, I´ll try to pinpoint some aspects on why you should start using social media especially with professional interests in mind. And if you consider yourself playing a leadership role in your organisation, why you should actually start right away...

1 CREATE YOUR PERSONAL LEADERSHIP DASHBOARD

Monitoring the web for interesting information is a huge tool available for everyone. It is quite easy to build your own radars to gather interesting updates about your company, brand etc. Using Twitter, Linkedin Today, Google+ , Facebook, RSS feeds and many more you can tailor your own personal information management system.

Smart filtering is crucial. Filter information from your field of business, competitors etc and about your professional interest in general. This personalized flow of information can be considered as your personal leadership dashboard (neat term picked up from this excellent post by Alexandra Samuel.

Specific web services evolve quickly and can get replaced by others even quicker, but one thing might be here to stay: Social media is representing a revolution in distribution, sharing and creation of information. But like Brian Solis nicely puts it: Social media amplifies noise, it is your job to amplify signal.

What are the things in your business environment relevant for you to keep an eye on? What kind of changes you need to watch for?

2 ENHANCE YOUR NETWORKS

Collaboration and networking are hot topics nowadays, and for good reasons. Growing complexity of business requires placing more emphasis on working across traditional organizational boundaries. The working entity is more often a network instead of a team. This shift in management thinking is excellently described by Jon R Katzenbach in his HBR blog post "Look Beyond the Team: It´s About the Network" (read it!)

Joining relevant Linkedin groups alone can be huge benefit, not to mention other possibilities that web offers on connecting with interesting thinkers in your field. I think the most important thing is to see how social media communicational logic is transforming the way we work and create value. It is changing the way we should look at organizations. One of my favorite bloggers in this field is Esko Kilpi.

3 INTENSIFY YOUR LEARNING

In this world of constant change everything is about learning and adapting. Stronger sensemaking requires reflecting upon your past and present activities both personally and with your community. Blogging for instance helps you to reflect upon what you have learned, cloud based note making services helps you to remember everything (like they say at Evernote´s slogan...). Cloud service logic and technology are shaping the individual and organizational learning as a whole. Moreover, cloud learning can even be seen as a universal primary education concept of the future. Wait, what? Yes, really, check this blog post by Teemu Arina. That will trigger some thoughts I assure you.

I think that new social media services represent huge source of innovation and they reflect the digital transformation that is shaping the business environment and transforming the organizational logic. Services come and go, but adapting to disruptive innovations is here to stay. And best understanding if often based on personal experience, also with executives, right?

These 3 reasons was not meant to be an exhaustive list of social media´s professional benefits. Hopefully it provided some food for thought though.  
By the way, what is your list of reasons of using social media for professional competence building? What does your "productivity cloud" set of services look like?

-Pasi Aaltola
Director of MBA Education
Avance Executive Education
Jyväskylä University School of Business and Economics

torstai 22. maaliskuuta 2012

The Best Thought in the World - Twitter in Business

Here we go again, I am trying to do something extraordinary, like good old Don Quixote in his time. This time it occurred to me that it might be interesting to find The Best Thought in the World. Or what do you think, wouldn’t it be just nice to know what is the best thought which has ever existed and shared?

Lets get started! We may have some work to do here before the best thought has been located and we do not have too much space for this search - this is a blog post after all, and we have decided in Avance that the length of our blog posts is one page or bit more.

How should we proceed? How could we find out what is the best thought? How would you solve this conundrum? I think that we need to do some choices which determine what we are actually looking for here. May I propose, as a starting point here , that the thought is something like a sentence, which might include few words, perhaps more than five but no more than twenty, otherwise it would be too much, or what do you think?

So we are looking for a sentence which in our mind would represent be the best thought in the world. What now, how to move on from here? Surprisingly the path ahead is obvious, because we now have a system which shares excellent thoughts in short format - the system is Twitter. So the best thought is the best tweet - is it so simple? Well no, and please read why it was not that simple.

I did some work in looking different lists which name best/funniest etc tweets. In my mind those lists may not be applicable here because here we focus in business and deep thoughts which could be connected to business life. Mostly the publicly highlighted tweets seem to relate to big global upheavals or to some celebrities and well known public figures.

Hence I decided to turn to my own twitter list. As an avid Twitter user I have collected tweets which in my mind are excellent thoughts and which at least somehow can be linked to the business. Here I must warn that in my mind business is not a technical subject but it is very much about people and understanding people.

Without opening my selection process any further may I just tell what I did? Thanks for the kind permission, so what I did was that, I read through some some tweets which had caught my attention in the Twitter world during the last few months and which I had stored for later use. After reading those tweets I just picked up one which I propose here as the Best Thought in the World. And the winner is:

"GreatestQuotes: "We don't see things as they are, we see them as we are." - Anais Nin"

The competition for the best thought was a fierce one and there certainly was many excellent tweets which also could have received this prestigious nomination to be The Best Thought in the World. Just to show couple of those tweets which competed extremely well, please read the ones below:

"Zen_Moments: I am always doing that which I can not do, in order that I may learn how to do it. ~ Picasso"

"GreatestQuotes: "The greatest danger in times of turbulence is not the turbulence; it is to act with yesterday's logic." - Peter Drucker"

Excellent. May I restrain myself commenting those tweets any further here, instead I wish to leave it to you to make your own interpretation and judgement whether those tweets above fall into category excellent thoughts.

To sum up this blog post I would like to make few more general remarks. First, as such it is interesting to pause to think what is The Best Idea in the World. Here I have very briefly touched this topic which would merit careful elaboration, and I think we all have to do our own personal reflection in finding best thoughts for us. Secondly, it is interesting to think how much wisdom we or anyone can put to one sentence. Is the wisdom the property of the sentence or the property of the reader - and what this means? Thirdly as a person who works in executive education it would be interesting to examine further what are best thoughts in: leadership, marketing, strategy and of course in accounting.

I end this blog with sincere hope that some reader would suggest the best thought in accounting - there would be extra demand for that. Also all other comments are most welcome.



ari.manninen(at)jyu.fi

maanantai 5. maaliskuuta 2012

Säästöpankkiryhmän johtamiskoulutusta jo 7 vuoden ajan

  
Eeva Malmi

Uskomme säästöpankeissa vahvasti siihen, että johtaminen on avainasemassa kilpailukyvyn vahvistamisessa, toiminnan suuntaamisessa sekä ennen kaikkea työyhteisön hengen virittämisessä.  Ammattimainen ja laadukas johtaminen ei synny itsestään tai sattumalta, vaan vaatii systemaattista työtä sekä organisaatio- että yksilötasolla.
Olemme toteuttaneet vuosien varrella Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen ja nyt edelleen kauppakorkeakoulun kanssa kehittämisohjelmia säästöpankkien johdolle sekä esimiehille johtamisen erikoisammattitutkintoa. 
Keskeistä toteutettujen ohjelmien antia on ollut se, että ne ovat olleet sisällöllisesti sopivassa suhteessa ajattelun avartamista ja käytännönläheisyyttä. Eri aiheiden asiantuntija-alustusten kautta osallistujat ovat saaneet uutta näkemystä ja osaamista oman johtamistyön tarkasteluun ja kehittämiseen. Säästöpankkiryhmän omat sisältöosuudet, pienryhmätyöskentely ja kehittämishankkeet ovat tukeneet opitun soveltamista omassa työssä.
Oppimisen vaikuttavuuden ja mielekkyyden kannalta oppimisen jatkuva kytkeminen käytännön tekemiseen on ollut erittäin tärkeää. Tästä syystä esimerkiksi opiskeluun liittyvien hankkeiden liittyminen omaan työhön ja organisaatioon ei ole ollut vain toive, vaan edellytys. Monta uutta asiaa onkin saatu hankkeiden myötä vietyä eteenpäin pankeissa. Hankkeen kytkeytyminen opiskeluun on saattanut tuoda jopa hieman ”positiivista pakkoa” ja vauhditusta kehittämistoimenpiteisiin.  Matkan varrella on ollut myös mahdollisuus saada arvokasta palautetta ja maksutonta konsultointitukea muilta koulutukseen osallistujilta.
Eri säästöpankeissa työskentelevistä henkilöistä koostuneet opiskeluryhmät ovat olleet tärkeitä yhteisen ymmärryksen rakentamisen foorumeita. Asioiden yhdessä työstäminen ja pohtiminen ovat auttaneet muodostamaan yhteistä strategista näkemystä ja tahtotilaa. Eri asiat ja käsitteet ovat saaneet yhteisen merkityksen. Välitöntä hyötyä osallistujille on ollut osaamisen jakaminen ja sitä kautta parhaista käytännöistä oppiminen. Pyörän keksimiseltä moneen kertaan on vältytty.
Johtamiselle ja esimiehille tulee kasvavia vaateita monesta suunnasta, mistä syystä on tärkeää, että esimiehet huoltavat johtajuuttaan säännöllisesti itselleen sopivalla tavalla. Jatko-opinnot ovat yksi väylä. Suoritetuista ohjelmista on ollut mahdollista saada hyvitystä Jyväskylän yliopiston avoimeen MBA -ohjelmaan.  Joillekin opiskelun myötä on virinnyt kiinnostus ammattikirjallisuuteen ja sen hyödyntämiseen uusien ajatusten virittäjänä. Nämä molemmat tukevat osaltaan elinikäisen oppimisen ajatusmaailmaa ja ovat konkreettisia osoituksia kehittämisen nälästä, jota myös kehittämisohjelmilla on tavoiteltu ja myös saatu aikaiseksi.
Itse olen ollut matkan varrella sekä koulutusohjelmien rakentajan roolissa että oppijana. Molemmat roolit ovat olleet antoisia ja on ollut ilo työskennellä yhdessä eri alueiden huippuasiantuntijoiden kanssa ja ennen kaikkea kohdata erilaisia asialleen omistautuneita ihmisiä.
Eeva Malmi, henkilöstöjohtaja                         
Säästöpankkiliitto

Vesa Peurakoski
Kun aloimme suunnitella ensimmäistä Säästöpankkiryhmän johtamiskoulutusohjelmaa syksyllä 2004, oli maailma aika toisen näköinen ja niin olivat erilaisia myös rahoitus- ja vakuutusalan haasteet koulutuksen näkökulmasta. Nyt 7 vuotta myöhemmin voi todeta, että on vaatinut monia suunnittelu- ja kehittämispalavereita, jotta ohjelmat on saatu vastaamaan kulloisenkin ajan tarpeita.

Suuri kiitos kuuluu myös ohjelmien useille asiantuntijoille, joiden panos koulutusohjelmien kehittämisessä ja toteuttamisessa on erittäin tärkeää.
Mitä sitten on saatu aikaan? Yli 100 opiskelijaa on saanut todistuksen eri johtamiskoulutusohjelmista (johdon ohjelmat, johtamisen erikoisammattitutkintoon valmistavat ohjelmat). Säästöpankkiryhmän johtamisopiskelijoille on rakennettu jatko- opintoväylä Avance MBA- ohjelmaan ja edelleen Jyväskylän yliopiston kauppakorkeakoulun jatko- opintoihin.
Opiskelijat ovat tehneet yli 100 organisaatioiden tarpeisiin rakennettua kehittämishanketta. Voi vain arvioida mikä niiden arvo on ollut koko Säästöpankkiryhmälle! Opiskelijat ovat laatineet myös oman johtamisen portfolion, jossa ovat pohtineet johtamistaan ja sen kehittämistä. Erityisen ilahtuneena olen seurannut kirjallisuusesseiden tason nousua opintojen aikana.
Opintojen aikana muodostuneet ohjausryhmät ovat jääneet myös usein elämään ja toimivat opiskelijoiden tukiverkkona myös tulevaisuudessa.
Koulutusohjelmien johtajana olen kiitollinen siitä, että olen saanut olla mukana Säästöpankkiryhmän johtajia ja esimiehiä kouluttamassa jo yli 7 vuotta ja samalla saanut myös itse erittäin laajan oppimäärän rahoitus- ja vakuutusalasta.
Vesa Peurakoski, koulutuspäällikkö
Avance-johtamiskoulutus


torstai 16. helmikuuta 2012

AMBA accreditation: Behind the Scenes

So we´ve been re-assessed by AMBA (Association of MBAs) and we received an accreditation for the maximum period of 5 years, wonderful. An official announcement (in finnish) about that came out quite recently. This blog post has a different angle. This is my short personal reflection about the process in a more general level. Instead of going into the results of the evaluation as such, I´ll try to point out some things from the learning perspective, from "behind the scenes" of the process like they say in the movie business.

I´m not saying that we managed to perfectly maximize the learning value in every following aspect that I´m about to present. But what I do truly believe is that these points might provide some food for thought when considering organizational development also in other settings.

Here we go.
I think that the accreditation:

Makes you THINK
In accreditation process, you have to present your program and all activities related to it very thoroughly. This might not sound surprising at first, but actually in order to present your case you have to figure out what your case actually is… The process really forces you to think about what you believe in, what you value, how you strategically position yourself , what are your strengths etc. Now that is a learning process worth going through with your executive education team. Instead of just running your program it is valuable to reflect upon why you actually run it the way you do!

Makes you DO

Accreditation process requires you to be very clear about strategic development of your organization. Again, also this might look like a no-brainer. You should be willing and able to develop your activities even without an assessment team appointed from the mighty City of London, right? Just like you should be willing and able to go through a vast amount of learning material even without being enrolled to any training program? Well yes, but on the other hand good structures for learning and strategic development never hurt anyone…

Makes you LEARN

In accreditation process you have to present a response to the conditions and recommendations set by the assessors and outline the progress made after the last assessment. And if you happen to have a unique pedagogical approach (like in our case), you also have to defend some of your principles into some extent. That is when people who take their work and themselves seriously might get a bit emotional (yes, believe it or not, even the cool “stiff upper lip” Finnish people). 

It is a kind of mental balancing because you want to be as open minded as possible but on the other hand you are struggling with the fact that it is hard to be creative regarding things that create you, your identity and professional profile. In addition to traditional benchmarking, quality guidelines and best practice kind of stuff, you learn a lot also from way you react to different things and the feelings you phase during the process.

Makes you SEE
And in the end, success in accreditation gives you the certificate. We need moments to celebrate our achievements because they make us see the development in the long continuum. There are good reasons why we value the symbols that make our hard work and gains explicit. Just like an MBA graduate values an MBA diploma that makes he/she to see that something special has been achieved and the hard work has really paid off.

Cheers!

Pasi Aaltola
Director of MBA Education

PS: With accreditation cinema, there is always a sequel coming: " The Return of the Assessors". Developing yourself and your organization is a continuous thing.
The show must go on.


torstai 26. tammikuuta 2012

Oletko koskaan tavannut oikein hyvää kumppania!

Aapelin kirjoittamassa klassikkotarinassa ”Siunattu hulluus” Rummukaisten veljekset ovat kyyditsemässä yhtä veljeksistä hullujenhuoneelle. Tapahtumarikkaan matkan varrella veljet pohtivat ankarasti kysymystä: Oletko koskaan tavannut oikein viisasta miestä? Tämän päivän laajenevien verkostojen syövereissä voi perustellusti kysyä: Oletko koskaan tavannut oikein hyvää kumppania? Kavereiden nimiä ja osoitteita karttuu Facebookiin, Linkediniin, Twitteriin yms. pyydyksiin, mutta miten on vuorovaikutuksen laadun kanssa? Tässä yhteydessä en tarkoita elämänkumppania tms., vaan vaikkapa liikekumppania, jonka kanssa tapahtuva yhteistyö voisi kohottaa.

Liike-elämässä pyritään usein rakentamaan yhteistyötahojen kanssa win-win – suhde. Kysymyksessä ei silloin ole niinkään moraalisesta suhteesta, kumppanuudesta, jonka tavoitteet ovat toisen hyvän vaalimisessa ja toisen arvostamisessa, vaan se on pikemminkin ”yhteinen jaettu etu” – ajattelussa, joka on lähinnä matemaattista peliä. Parhaimmillaan hyvä liikesuhde voi toki kehittyä kumppanuudeksi, mutta moni on varmasti kanssani samaa mieltä siitä, että kumppanuus on harvinainen herkku, jonka syntymekanismia on vaikea kuvata. Siksi sen edistäminenkin on aito haaste. Kun piirrämme yritykseen ns. ekologisen kartan, voi miettiä samalla, millä värillä eri suhteiden laatu värittyy?

Kumppanuudesta odotetaan pelastusta moneen lokaaliin ja globaaliin ongelmaan. Kumppanuuteen kuuluva välittäminen vaikuttaa innostuneen ja innovoivan yhteistyöilmapiirin syttymiseen, laadullisen lisäarvon tuottamiseen, yksilön myönteiseen itsetunnon vahvistumiseen ja sen myötä työhyvinvointiin ja lisävuosiin työelämässä jne.. Kaikkiin näihin tavoitteisiin liitetään välittäminen. Maailmanlaajuisesti kumppanuus on ennen kaikkea vastuunottamista ja oman toiminnan seuraamusten vahtimista.

Mitä ovat ne kumppanuustaidot ja -osaaminen, joihin kestävä verkostoituminen perustuu? Riittääkö se, että haalii samanhenkisiä kavereita kasaan ja ryhtyy toteuttamaan yhdessä sovittua agendaa? Pikkuisen epäilyttää niiden kokemusten kautta, joita olen saanut ja joista olen kuullut. Valitettavan usein suhteet kääntyvät epäilyksi ja edunvalvonnaksi sen sijaan, että toteutuisi hakkerietiikan idea kaikkien edun mukaisesta pyyteettömästä jakamisesta ja sen edellyttämästä luottamuksesta. Varsinkin jos on jonkinlaista aihetta kilpailuun, syttyy maakuntaviestin henki ja toisen intressejä ja pätevyyttä aletaan lytätä. Alkueuforian innostunut ilmapiiri, josta oli saatu nauttia vuorovaikutussuhteen aperitiivivaiheessa, katoaa ja tilalle tulee edunvalvonta. Investointi alkaa kääntyä yllättävän pian kustannukseksi. Mitä silloin tapahtuu, mikä muuttuu ja miksi? Omissa kokemuksissani olen vakuuttunut, että syitä kannattaa kaivella niin sysitä kuin sepistäkin. Voisi aloittaa sepistä!

Koulutuspalveluja tarjoavan organisaation edustajana koen, että kumppanuusodotukset koskevat myös koulutuksen järjestämistä. Koulutus ei voi olla tuote, joka nautitaan tarjottimelta kumpikin voittaa -periaatteella, vaan se on monimuotoisen neuvottelun tulos, jossa rooleja ohjaa moraalinen vaatimus hyvästä ja toisen huomioimisesta. Todistusta ei pitäisi antaa, ellei tavoite täyty. Sitä ei myöskään kannattaisi vastaanottaa ilman, että on opittu.

Tämä tarkoittaa sitä, että yhteen tullaan tietoisina tarpeista ja tavoitteista ja ollaan valmiita kohtaamiseen. Opiskelija tekee parhaansa auttaakseen opettajaa opettamaan häntä oikein. Opettaja ei puolestaan ole framilla toteuttaakseen omia intressejään, niittääkseen mainetta, kerätäkseen suorituksia tai päästäkseen helpolla. Kysymys on kumppanuudesta!

Sähköinen viestintä voisi olla käyttökelpoinen väline kumppanuustaitojen kehittämisessä. Kun ihmiset ovat tiiviimmin keskenään yhteydessä, tarjoutuu oivallinen tilaisuus hioa myös kommunikaatiotaitoja informaation siirron ohessa. Tekstin pysäyttäminen ja kuunteleminen kannattaa! Suomalaista ei tahtonut saada laulamaan ennen karaokebaarien perustamista. Nyt ilta illan jälkeen Carusot kokoontuvat intoutumaan ja nauttimaan. Samalla esiintymisrohkeus ja – taidotkin ovat tehneet tiikerinloikan. Entisen koulun kuristavat laulutunnit ovat unohtuneet. Ei paha! Voisiko myös sosiaalinen media opettaa uutta dialogia, johon toisen hallintaan ja valitettavan usein tyrmäämiseen perustuva arjen puhekulttuuri ei yllä? Suurin opettajan työn ongelma on, miten ohjata, neuvoa, opastaa mitätöimättä toisen osaamista? Sama koskee myös johtamista.

Pateettisen tekstini loppukevennykseksi lainaus ilmoituksesta.  Luin sen taannoin Siri Hustvedtin kirjasta Amerikkalainen elegia: ”Kadonnut vanha kollikissa. Tuntomerkit: Vasen silmä sokea, ontuu toista etujalkaa, korva repaleinen, turkki harva ja takkuinen. Tuntee nimen: Onnenpekka!”  
Kannattaa välittää!

erkki.takatalo(at)jyu.fi

perjantai 13. tammikuuta 2012

Oppiva organisaatio - Jussi Välimaan tapaus

Millainen oikeastaan on oppiva organisaatio ja mitä se vaatii itse kultakin meistä? Oppivan organisaation ydintä täytyy olla taitava ja aktiivinen vuorovaikutus eri toimijoiden kesken. Oppivassa organisaatiossa kehitetään koko ajan innostuksella oppivaa organisaatiota. Oppivassa organisaatiossa jokaisen täytyy koko ajan miettiä: keiden muiden on hyvä nähdä se minkä minä näen?
Nuo kysymykset ovat tuttuja, oppivan organisaation ja osaamisen kehittämisen teemat ovat olleet esillä vuosikausia. Silti nuo teemat eivät ole menettäneet ajankohtaisuuttaan, varmaankin päinvastoin. Meidän tulee tulla koko ajan yhä taitavammaksi oppivan organisaation rakentamisessa. Tämä blogi saattaa omalta osaltaan syventää ja monipuolistaa kuvaa siitä, kuinka paljon on pelissä kun puhumme oppivasta organisaatiosta.  Kyse on erittäin merkittävästä asiasta, organisaatioiden ja Suomen eräästä menestystekijästä, jos nimittäin opimme koko ajan yhä taitavammiksi oppivien yhteisöjen rakentajiksi.
Muutaman päivä sitten Jyväskylän yliopistossa kaikki saivat sähköpostiinsa seuraavan iloviestin:
Koulutuksen arviointineuvosto (KKA) on nimennyt kansainvälisten koulutusohjelmien arviointiryhmän puheenjohtajaksi professori Jussi Välimaan Koulutuksen tutkimuslaitoksesta. Arvioinnin kohteena ovat kaikkien suomalaisten korkeakoulujen kansainväliset koulutusohjelmat. Arviointi toteutetaan tämän vuoden aikana ja tulokset julkistetaan alkuvuonna 2013.

Loistava juttu. On selvää, että professori Välimaa näkee, kokee ja ajattelee asioita, jotka ovat monelle erittäin tärkeitä. Kuinka näkisimme sen osan Jussin näkemästä, joka on meille muille tarpeellista? Niinpä viesti laittoi taas kerran miettimään taitavan ja oppivan asiantuntijaorganisaation toimintaa ja mitä kaikkea se pitääkään sisällään.

Otan esille kolme näkökohtaa (ja pohdintani ei liity Jussi Välimaahan henkilönä millään tavalla, vaan organisaatioiden toimintaan yleensä, samalla Jussin saavutuksesta kertonut sähköposti jossain kohtaa konkretisoi sanottavaani):
1)   Missä tahansa organisaatiossa kuka tahansa, joka kohtaa jotakin merkittävää joutuu miettimään kenelle tämän jaan ja miten. Kuinka usein tätä jakamista tapahtuu ja miten taitavia siinä olemme? Mitä muuten koemme jakamisen arvoiseksi? Oletko esimerkiksi joskus saanut oivalluksen, jota et ole jakanut muille, vaikka ajatuksestasi olisi ollut kovasti hyötyä. Onko organisaatiossasi alkanut tässä kuussa uusia asiakkuuksia tai onko nytkin menossa joitakin asiakaskohtaamisia, joissa on esillä asioita, joita Sinun tulisi tietää? Jussiin liittyen yliopiston toimintamalli oli laittaa sähköposti – on varmaan paljon organisaatioita ja tilanteita, joissa sähköposteja ei liiku ollenkaan, vaikka syytä olisi. Jossakin varmaan koko ajan tapahtuu jotakin, josta Sinun olisi hyvä tietää. Kuinka voisimme nähdä enemmän kuin nyt näemme? Olemmeko näkökapasiteettimme rajoilla, vai voisimmeko nähdä vielä paljon enemmän?

2)   Kuinka sitten pidämme tietomäärän kohtuullisena. Ajatellaanpa, että Jussi päättäisi laittaa kaikki asiaan liittyvät sähköpostit, raportit ja kokousmuistiot kaikille suoraan sähköpostilla tai vaikkapa hän kokoasi materiaalin jonnekin kaikkien katsottavaksi – eikö asia tulisi kuntoon?  Jyväskylän yliopistossakin on henkilökuntaa yli 2500 ja jokainen heistä näkee asioita, joita jokaisen olisi hyvä nähdä. Kaikkien kaikki raportit (ajatukset, oivallukset) olisi hyvä jokaisen lukea koko ajan. Ei onnistu. Kuinka sitten toimitaan – siinä aito haaste oppivalle organisaatiolle. Asiaa ei ainakaan sivuuttaa, vaan jokaisen tehtävä on pyrkiä koko ajan yhä syvempään ymmärrykseen siitä mikä on olennaista, mitä mahdollisuuksia uusi tietotekniikan tarjoaa ja siihen miten olennaisin tieto saadaan sinne missä sitä tarvitaan.

3)   Mikä on se piiri, jota tiedotan? Kysymys on erittäin vaativa. Otetaan taas esimerkiksi Jussin tehtävä ja ne asiat, joita hän luultavasti näkee. Osa asioista kiinnostaa varmaan eri tavoin niitä asiantuntijoita, jotka työskentelevät Koulutuksen tutkimuslaitoksessa, Jussin organisaatiossa. Varmaan muut hankkeeseen liittyvät tahot ja henkilöt ovat myös kiinnostuneita eri tavoin siitä mitä Jussi näkee, kokee ja ymmärtää. Ehkä tämä on myös se piiri, jonka tietotarpeita Jussi tai kuka tahansa vastaavassa tilanteessa toimiva miettii. Varmaan voidaan yleisestikin sanoa, että asiakkuutta, muutoshanketta tai tuotekehityshanketta vetävä on eri tavoin selvillä niistä tahoista, joita asia kiinnostaa ja hän myös pitää eri tavoin nuo tahot kuviossa mukana ja tietoisina asioista. Mutta usein on vielä valtava joukko muita ihmisiä ja tahoja, joiden ehkä myös olisi hyvä nähdä ja ymmärtää ainakin osa siitä, mitä johonkin hankkeeseen liittyy.

 Esimerkiksi Jussin hankkeessa on varmaan jotakin, joka koskee ainakin joltakin osin jokaista Jyväskylän yliopistossa toimivaa. Eikä piiri rajoitu edes omaan organisaation, myös muissa yliopistoissa ja oppilaitoksissa on varmasti henkilöitä joiden olisi hyvä nähdä osa siitä mitä Jussi näkee ja näitä henkilöitä on paljon eri tehtävissä: tutkijoita, opettajia opiskelijoita. Itse kullakin heistä omia tavoitteita ja suunnitelmia, joihin Jussin näkemät asiat voivat liittyä. Ja onhan myös ilman muuta niin, että kansainvälinen toiminta ja koulutus eivät ole pelkästään yliopistojen asia, vaan se koskettaa laajalti yhteiskunnan eri toimijoita ja tahoja.
Mistä kerron, miten ja mitä kerron sekä keille kerron – siinä oppivan organisaation ydinkysymyksiä.

Tämän blogin myötä toivotan parasta menestystä professori Jussi Välimaalle tärkeään tehtävään ja kiitos kun tarjosit virikkeen myös tähän blogiin. Ja olemme muuten kaikki samassa veneessä eli väistämättä koko ajan mietimme ja ratkomme sitä mistä kerromme, miten ja mitä kerromme sekä keille kerromme. Vaativia kysymyksiä, ehkä liiankin vaativia kysymyksiä, mutta suunta on tärkeä. Olemmehan tänään taitavampia kuin eilen?
P.s. Tähän blogiin tarpeellinen taustatieto on, että en tunne professori Jussi Välimaata henkilökohtaisesti. Samalla  Jussin hanke tuntuu hirmuisen kiinnostavalta, vaikka työskentelen organisaation ihan eri puolella ja ihan erilaisissa tehtävissä. Niinpä blogin taustaa kuvaava case ja tilanne on aito.
Ari Manninen
ari.manninen(at)jyu.fi

tiistai 27. joulukuuta 2011

The Role of Chief Information Officer (CIO)

Doctor´s role is clear, teacher is teaching and CIO is ..? Doing what? What is the definition or work description for Chief Information Officer (CIO)? How the content of one CIO´s job differs from the other CIO´s role? Why many of CIO´s feel inconvenient in their daily job? Why their colleagues are not necessary interested in information management topics or even wondering what CIO does?

Well working information management and related technologies implementation are mandatory for successful organizations. IT is also very critical success factor for many organizations, eg banking sector, manufacturing, telecommunications and many more. To manage IT is getting more complex based on the latest researches.

We have researched CIO job by interviewing around 20 large organization’s experienced CIO´s. There are have plenty of interesting findings; many of interviewed CIO´s are not too very happy in their jobs, some of them sounded even frustrated. They have a great variety with their backgrounds and education. Half of them have IT related education, the other´s educations vary strongly. Their job role has changed strongly during the last decade. Still ten years ago IT managers focused mainly on programming systems for enterprise functions use. Many interviewed told that in the past there was “more time” to do things. Those systems were based on some of the few coding languages and narrow set of available infrastructure. Nowadays few companies write anymore any programs for their business use.


Today´s IT professional´s role is to manage a wide network consisting of IT skilled people both inside the company but especially outside. Applications and IT tools are purchased and integrated to other systems in a joint architecture. Almost every CIO has line manager position for a wide number of IT professionals. CIO´s say that they need to know and understand their company processes wider than anyone else, including eg chief executive officer (CEO).

Many CIO´s focus is on creating company´s enterprise architecture containing layers from top level company strategy to lowest IT infrastructure level. Based on the wide set of needed skills, I could compare CIO role to decathlons in Olympic Games athletics. Those decathlon sportsmen are not necessary the best one´s in all of the single sports but when all the results are summed up, the winner is the real king of the games.

My opinion is that CIO job should earn higher respect, which would lead to better satisfaction in their jobs. But the present CIO´s have also a key role to earn respect by their strong contribution to develop enterprises processes and keep those up and running. However, that requires continuous skills and competences development and adapting the latest innovations. Our universities and schools need to be ready to meet this growing need of helping and educating the present and coming information management professionals, especially CIO´s, in their roles. I am sure; in close cooperation we could meet this challenge.


Happy New Year,
Harri Hyvönen