Onko suomalaisuus edelleen kovaa valuuttaa muuttuvassa maailmassa?

Matalasuhdanteessa on aina jotain positiivistakin. Jos nyt vaikka hakee esimerkin Venäjällä roihuvasta kriisistä, niin ei niin huonoa, ettei jotain hyvääkin.  

Moni yritys, joka on helpon rahan perässä tullut idän seljankapatojen ääreen, poistuu nyt takin helmat lepattaen. Moni markkinoille tuloa harkinnut laittaa suunnitelmansa mappiin odottamaan parempia aikoja. Ja noiden parempien aikojen tuloon menee mitä todennäköisimmin paljon aikaa, ainakin heidän näkökulmastaan. Venäjä kun on taas monen mielestä melkoinen peikko. Meidän suomalaisten pitää nyt laittaa puolestaan jäitä hattuun ja on pyrittävä olemaan immuuni provosoivalle tiedotukselle, jota molemmin puolin rajaa estoitta viljellään. 

Bisneksessä suosittelen olemaan melko neutraali kannanotoissa poliittisiin ongelmiin, vaikka ajattelisi vallitsevasta tilanteesta mitä. Ei se sen kummempaa nöyristelyä ole, näille kannanotoille vain on olemassa eri foorumit. Hermojen pettäminen tässä tilanteessa muistetaan asiakkaiden keskuudessa liian pitkään. Nyt on myös pidettävä mielessä miksi kehittyville markkinoille, joihin Venäjäkin lukeutuu, yleensä pyritään ja mennään. Sinne halutaan yksinkertaisesti matalamman kustannustason ja korkeamman voitto-odotuksen takia. Vastavuoroisesti toisen puolen kupissa kummittelee sitten se suurempi riski. Jollei tätä ole valmis hyväksymään, niin on parempi pysyä poissa kehittyviltä markkinoilta.

Markkinoilla on paljon toimijoita, jotka kyllä ovat valmiita kuittaamaan sievoiset voitot ja matalan kustannustason edut hyvinä aikoina. Mutta kun vaikea hetki koittaa, aletaan siirtää riskiä välittömästi asiakkaille, tavarantoimittajille ja henkilöstölle. Näin se ei voi mennä! 

Hyvien aikojen saldoa pitää käyttää tasoittamaan talouden monttuja. Ja jos tunnistaa itsestään, että taloudellinen sietokyky ja pelihermo eivät kestä turbulenssia, niin silloin tosiaan kannattaa pysyä vähempiriskisillä markkinoilla.  

Omasta puolestani voin olla ylpeä siitä, että meillä strategiaa ja arvoja noudatetaan härkäpäisesti myös huonoina aikoina. Töitä painetaan tosissaan vaikka olosuhteet ovat vaikeat. Ohje kaikille on, että tehdään oma hommamme niin hyvin kuin mahdollista, enempää ei voi keneltäkään vaatia. Ja asioista, joille me emme mitään voi, emme myöskään murehdi. Asiakasta palvellaan entiseen malliin. Se kannattaa aina, ja tulee taatusti satamaan laariin, kun mittarit siirtyvät takaisin vihreälle. Ja siirtyväthän ne taas ennemmin tai myöhemmin. Periksiantamattomuus on yksi tunnusomaisia piirteitä meille suomalaisille, nyt meillä on tilaisuus osoittaa mitä se todellisuudessa tarkoittaa.

Maailma muuttuu…

Kokonaan toinen juttu onkin millaiseen maailmaan palataan tämän hässäkän jälkeen. Minulla on vahva tunne, ettei takaisin vanhaan ole enää paluuta. Nyt tapahtuu pysyviä ja syviä muutoksia markkinoissa, ja niihin on syytä varautua. Esimerkiksi Leipurin Oy:n päämarkkinoilla Venäjällä, hintojen noususta ja sanktioista johtuen asiakkaat etsivät kiivaasti uusia kanavia kone ja raaka-ainetoimituksilleen. Leivän syönti tunnetusti huonompina aikoina lisääntyy, mutta toisaalta kulutus taas kääntyy edullisempiin tuotteisiin. Pakon edessä etsityistä vaihtoehtoisista kanavista moni epäonnistuu, mutta osa jää elämään.

Meille on maalattu horisonttiin vahvasti kasvuhakuinen tulevaisuus, nyt ei voi jäädä tuleen makaamaan. Kriisiaika vaatii kriisiajan toimenpiteitä ja tekijöiltään tavallisuudesta poikkeavaa ajattelua; uudenlaiset rahoitusratkaisut ja –mallit, tuotekehitys sekä voimakkaat panostukset markkinointiin. Nyt on siis uskallettava kaikesta huolimatta panostaa, ja kovasti. Asiakkaat arvostavat tätä varmasti. 

Markkinoinnin näkökulmastakin katsoen moni asia tulee tässä rytäkässä lopullisesti muuttumaan. Moni asia kuitenkin edelleen pätee ja suomalaisuus on edelleen kovassa iskussa. Esimerkiksi Venäjällä suomalaiset brändit kuten Fazer, Valio ja Nokian Renkaat ovat nimiä, joita arvostetaan enemmän kuin moni meistä ymmärtää. Mielestäni edelleenkään suomalaisuutta ei hyödynnetä tarpeeksi markkinoinnissa. Matkailu ja elintarviketeollisuus hyötyvät takuulla koko ajan enemmän ekologisuuden ja puhtauden mielikuvasta. Tätä pitäisi pystyä korostamaan lisää.

Teollisuus taas pomminvarmasti hyötyy perisuomalaisen rehellisyyden ja suoruuden imagosta.  Sillä se toimija, joka noihin arvoihin liitetään, pärjää varmasti maailmassa, jossa rehellisyys ei todellakaan ole itsestäänselvyys. Lisäksi tämä argumentti edellä on helppo mennä, koska suomalaiset tunnetaan hyvin Venäjällä. Eivätkä nuo edellä mainitut asiat suinkaan ole poissa muodista muuallakaan maailmassa, niiden esiintuominen vaan teettää vähän enemmän työtä. 

Miksi suomalaisuutta ei sitten enempää hyödynnetä. Siihen on varmaankin paljon selityksiä. Mutta itse liittäisin sen kuitenkin yksinkertaisesti siihen, että asiaa jota pidämme itsestäänselvyytenä, ei mielestämme tarvitse sen kummemmin toitottaa. Kannattaisi! Eli ei kynttilää vakan alle tässäkään asiassa. 

”Simple Solutions - From Simple People” 

Leipurin Oy tunnetaan maailmalla erityisesti yksinkertaisesta ja toimivasta koneenrakennuksesta ja insinööritaidosta. ”Simple Solutions - From Simple People” kuten olen joskus puolileikilläni sloganiksi ehdottanut. Yksinkertaisuus on valttia maailmassa, jossa monia asioita monimutkaistetaan aivan turhaan. Yksinkertaisuudestahan suomalainen design on tullut tunnetuksi ja menestynyt mainiosti jo vuosisadan. Ja niin on muuten koneenrakennuskin, siitä vain ei ole pidetty meteliä. Vaikka olisi kyllä kannattanut! 

Kun kone on yksinkertainen, se on helppo huoltaa, korjata, pestä, käyttää jne. Kun puhutaan matalapalkkaisista aloista, kuten elintarviketeollisuudesta, niin edellä mainittuja toimenpiteitä suorittavat henkilöt eivät välttämättä ole niitä koulutetuimpia. Monessa maassa käyttäjät ovat jopa luku- tai kirjoitustaidottomia. Tämä on pakko ottaa suunnittelussa huomioon, linjan on rallatettava vaikka sen puikoissa olisi kuka tahansa. Liian hieno tekniikka on tuhoon tuomittu ja tuhottu alta aikayksikön. 

Uuteen Vuoteen!!

Näillä eväillä lähtisin virittelemään balalaikkaani alkaneeseen vuoteen. Uudenvuoden raketteja katsellessani ihmettelin, että miten tämä näin meni. Eihän kukaan uskonut tällaiseen tapahtumien kulkuun villeimmissä kuvitelmissaankaan. Uskoisin kuitenkin, että vuoden päästä olemme vielä enemmän ihmeissämme, niin nopeasti kaikki nyt eteenpäin rullaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin olen kovasti toiveikas tulevan suhteen, eli todennäköisesti olemme siis ihmeissämme positiivisessa mielessä. Niin ainakin toivon.

 












Mikko Lehtinen
Myyntijohtaja, Leipurin Oyj
Menestyksen Strategiat 2014-2015 –ohjelman osallistuja

Kaikki uusiksi

-tunnelmia Muutosjohtaminen ohjelmasta

On aina mielenkiintoista kuulla mitä liikkuu johtajien ja asiantuntijoiden mielen maisemissa. Muutosjohtaja ohjelman alussa sain tilaisuuden tehdä esitäytymiskierroksen ihan erityisellä tavalla. Ilman varoitusta etukäteen tai ilman mitään erityistä etukäteen virittäytymistä kysyin: ”Mikä muutoksessa on yllättänyt eniten”. Kierros oli mieleenpainuva ja asiaan käyvä. Seuraava on oma tulkintani siitä mitä kuulin. Poimin joitain vastauksia ja kommentoin niitä, paljon sanottua jää tämän blogin ulkopuolelle. Kuvaukseni ei siis ole kattava keskustelun kuvaus, mutta mielenkiintoinen vilkaisu siihen miten muutos tänään näyttäytyy tekijöille, jotka toimivat muutoksen ja Muutosjohtamisen ytimessä.

Kierroksen eräs tiivistys oli lausahdus ”kaikki uusiksi”. Tämä nopea ja raju kaiken uusiksi menemisen kokemus oli eri tavoin esillä monien puheenvuoroissa. Koettiin, että hirmuisen paljon muuttuu ja nopeasti. Päällimmäiset isot muutokset tuntuivat liittyvät digitalisaation aiheuttamiin muutoksiin niin asiakkaiden toiminnassa kuin yrityksen omissakin prosesseissa. Toinen järeä ja monen kokema muutos tuntui liittyvän erilaisiin organisaatiojärjestelyihin. Talouden myllerryksessä myös organisaatioiden rakenteita muokataan kovaa vauhtia.

Kommentit kertoivat myös siitä, kuinka muutostilanteissa paljastuu yrityskulttuurien erot ja kulttuurin toimintaa ohjaava voima. Yllättäväksi koettiin se kuinka erilaisia yrityskulttuurit voivat olla samankin organisaation eri osissa. Samalla todettiin, että kulttuurien yhdistäminen ja uuden toimivan kokonaisuuden rakentaminen on vuosien työ.

Muutoksen vastustuksen teema oli myös esillä eri kommenteissa. Asiaa avattiin hyvin sanomalla, että yllättävän sitkeästi saatetaan odottaa vanhojen aikojen palaamista. Saatetaan esimerkiksi toiveikkaasti odottaa, että asiakkaat vielä palaavat entiseen tapaan toimia, vaikka on jo hyvinkin selvää, että uusi tapa toimia on jo vakiintunut, eikä mikään  näyttäisi tuovan entisiä aikoja takaisin. Myös yllättäväksi koettiin se kuinka vahvasti tunteet voivat vaikuttaa siihen kuinka asiat tulkitaan. Kun tunteet ovat pelissä mukana, niin numeroiden todistusvoima siitä mikä tilanne on ja millaista muutosta tarvitaan, ei riitä vakuuttamaan muutoksen välttämättömyydestä.

Muutosjohtajaa arjen muutostyössä yllättää myös yllätysten määrä, muutosmatka on kukitettu isoilla ja pienillä yllätyksillä. Moni yllätys myös pohjautuu muutokseen osallisten voimakkaisiin veikkauksiin siitä, mitä ehkä on tulossa. Omien veikkausten pohjalta käynnistetään monenlaisia omia toimenpiteitä, joskus jopa vastatoimenpiteitä, jotka tarjoavat monta yllätystä Muutosjohtajalle.

Myös nähtiin, että monia suomalaisia organisaatioita vaivaa hitaus, vanhakantaisuus ja paikallaan junnaamisen henki. Monesti tässä maailmassa saattaa olla, että jos muutokselle hakee hyväksyntää niin vauhti tyssää ja tekeminen jää.

Usein lienee yllättävän helppo ratkaisu pitäytyä vanhaan tapaan toimia ja torjua uusi. Niinpä joskus on paikallaan vain laittaa toimeksi ja viedä asioita eteenpäin. Ajan kanssa hyväksi havaittu ja toimiva muutos hyväksytään, ja jos ei niin hyväksytäkään, niin uudesta on jo tullut totta ja tapa toimia.

Yllättävää on myös aina välillä pintaan nouseva toive rauhallisesta muuttumattomuuden ajasta ja siihen paluusta. Samalla kun todettiin, että muutos on varmasti tullut jäädäkseen ja muutosta on aina ollut, niin kyllä myös muutosväsymyksen teema tuli esille. Jatkuva muutoksen johtaminen on kovaa työtä. Ehkä siis jatkuvassa muutoksessakin pitää silti olla toipumisen ja uusien näköalojen rakentamisen paikkoja.

Kiitos kaikille mainioista näköaloista Muutosjohtamisen todellisuuteen tämän päivän Suomessa.

 












ari.manninen(at)jyu.fi 

Varallisuuden vaikutukset

Edellisessä kirjoituksessa nostin esiin kaupungistumisen ja kouluttautumisen. Tästä on hyvä vetää aasinsilta seuraavaan teemaan. Samaan aikaan kaupungistumisen kanssa myös globaali varallisuus kasvaa. Erityisesti se kasvaa kehittyvillä markkinoilla. Onkin arvioitu, että esimerkiksi Kiinassa BKT on parin-kolmenkymmenen vuoden päästä samalla tasolla kuin USA:ssä tänä päivänä. Tämä tarkoittaa valtavia uusia markkinoita alueilla, joissa muuten myös uudet kilpailijat ovat.

Raha ei tee onnelliseksi, mutta kyllä se elämää helpottaa. Pieni muunnos vanhasta sananlaskusta on edelleen ytimessä ja sitä on myös tarkasteltu lähemmin. Viime aikoina on esitetty erilaisia varallisuuden kasvuun liittyviä tutkimuksia. Yleisesti näissä on todettu, että tiettyyn pisteeseen asti varallisuuden kasvu lisää yleistä tyytyväisyyttä elämään. 

Vaikka varallisuuden kasvu ei lisääkään loputtomasti tyytyväisyyttä, päästään jollain tasolla tilanteeseen, jossa kulutus muuttuu oleellisesti. Rikkaissa länsimaissa suurten ihmisjoukkojen ei enää tarvitse taistella ruuan suhteen henkensä pitimiksi. Voidaan siis keskittää huomiota toisenlaisiin asioihin, joista yleinen hyvinvointi ja itsensä haastaminen ovat tällä hetkellä aika trendikkäitä.

Olemme siirtymässä post-materialistiseen aikaan, jossa kulutus ei enää ole itseisarvo. Erityisesti luksus statuksen vuoksi on menettämässä jossain määrin merkitystään. Tätä ei pidä kuitenkaan ymmärtää väärin: kulutus, edes sen luksuksen ostaminen, ei ole loppumassa, mutta ostamisesta on tulossa vain välttämätön välikappale. Matkailu siirtyy aurinkorannoilta aktiivilomille ja ravintoloista halutaan elämyksiä sen sijaan, että niissä tyydytetään vain ravinnon tarve. Kympin viinit on jo nähty, joten hyvin voin kokeilla tuplahintaista tai miksei tilanteen osuessa kohdalle vaikka vähän kalliimpaakin, jos se tarjoaa hintaansa nähden riittävän elämyksen.

Kulutuksen pienentymistä ei siis ole näköpiirissä, mutta kuka toimii tuottajana? Kysymykseen helpoksi vastaukseksi kelpaa, että kauppaa pystyvät käymään ne, jotka saavat ostajien kiinnostuksen heräämään. Ja sen jälkeen pitää vielä pystyä pitämään mielenkiintoa yllä. 

Asiakkaiden käyttäytymistä ja uskollisuutta voidaan jakaa monellakin tapaa, mutta seuraavassa yksi näkemys, jonka olen koostanut parista eri yhteydestä. Alimmalla, neljännellä tasolla asiakas ostaa vain sen vuoksi, ettei vaihtoehtoa ole. Tämä ei välttämättä tarkoita huonoja tuotteita tai palveluita, mutta ympäristö on vain luonut paikallisen monopolin.

Kolmannen tason ominaispiirre on etuisuuksilla houkutteleminen, eli ostetaan sieltä mistä halvimmalla saadaan tai missä on parhaat bonukset. Jos joku tekee paremman tarjouksen, on edessä asiakaskato.

Toinen taso puolestaan vaatii jo työtä. Siinä asiakkaat on saatu sopivaan mielentilaan ja tuntemaan itsensä tyytyväisiksi asiakkaiksi. Tähän tarvitaan arvojen yhteensopivuutta ja asiakkaan oma halua pysyä asiakkaana.

Ensimmäisellä tasolla asiakkaasta on tullut lähettiläs, fani, joka aktiivisesti kertoo kuuluvansa tiimiin. Tällä korkeimmalla tasolla on kovin vähän perinteisiä yrityksiä, mutta esimerkiksi urheilubisnes pyörii hyvin pitkälle ensimmäisellä tasolla. Mikä voisi olla vaikuttimena sille, että vastaavaa sitoutumista saataisiin pankin tai televisiokaupan asiakaskuntaan? Mahdotontako? No, esimerkiksi Apple on päässyt omalla toimialallaan jo hyvin lähelle tätä. Edellä oleva jaottelu on suunnattu pääasiassa kuluttajabisnekseen, mutta toisaalta ihmiset ne yritystenkin välistä kauppaa tekevät.

jani.kurhinen(at)jyu.fi

Tulevaisuuden taustavoimat

Juuri tällä hetkellä on (edelleenkin) päällä hiljainen jakso yleisessä taloudessa. Tulevaisuuteen yritetään kurkottaa ja antaa ennustuksia siitä, milloin iso pyörä lähtee taas rullaamaan oikein olan takaa. Ehkä yhtenä ongelmana on se, että pelisäännöt ovat muuttumassa, eikä kentällä olevat joukkueet ole täysin ehtineet ryhmittymään vielä uusiin muodostelmiin. Mitä sitten tässä on oikein tapahtumassa?  

Teknologia tulee tietenkin muuttamaan paljon, mutta yhteiskunnan järjestäytymisessä yleisesti on tapahtumassa muutoksia. Ihmisten liikkuminen ja asettuminen uusille paikoille ei ole ainakaan vähenemään päin. Jos mietitään Eurooppaa pari sataa vuotta sitten ja siirretään sen jälkeen katse Aasiaan, niin tällä hetkellä siellä on tapahtumassa saman tyylinen isojen joukkojen muutto toimeentulon perässä kaupunkeihin. Toki sitä tapahtuu edelleenkin Euroopassa, mutta Kiinassa tai Intiassa luvut ovat varsin isoja. Joidenkin tietojen mukaan kaupunkeihin muuttaa yksistään Kiinassa kymmeniä miljoonia ihmisiä vuosittain. YK:n ennusteen mukaan 75% maailman ihmisistä asuu kaupungeissa vuonna 2025. Toisaalta pelkät megakaupungit eivät kasva, vaan kasvu kohdistuu myös pienemmän mittaluokan kaupunkeihin, mikä vähän pienentää keskittymistä. 

Moni näkee valtavan kaupungistumisen pahana asiana, mutta asia ei välttämättä ole niin yksioikoinen. Siinä missä syrjemmässä arvostetaan perinteitä ja kehittäminen kohdentuu nykyisiin toimintoihin, tarjoavat kaupungit erinomaisia virikkeitä uuden tekemiselle. Erityisesti kouluttautuminen kuuluu enemmän kaupunkikulttuuriin kuin perinteisempiä arvoja arvostavaan maaseutuun. Koulutuksen lisääntyminen vaikuttaa sekä kysyntään että tarjontaan. Kun tiedetään enemmästä, osataan sitä pyytää. Ja toisaalta, kun osataan enemmän, voidaan tarjota uutta.

Juice lauloi taannoin, että ihminen on sitä mitä hän syö, mutta nyky-yhteiskunnassa ihmisen mitta on kovin usein se, mitä hän tekee. Suomessa väestörakenne on ikääntymään päin, minkä seurauksena työmarkkinoilta poistuu väkeä. Tästä huolimatta yhteiskunnallamme on tarvetta kuusinumeroiseen määrään uusia työpaikkoja, joita ei välttämättä tule ilmestymään nykyisiin organisaatioihin. Tälläkin hetkellä yrittäjissä on suuri joukko sellaisia, jotka mielellään valitsisivat palkkatyön, mutta ovat päätyneet työllistämään itsensä. Näyttäisi siltä, että jatkossa yhä useampi työllistää itse itsensä. Miten taloudellinen ja yhteiskunnallinen systeemimme tulee vastaamaan tähän trendiin, kun kuitenkin samaan aikaan isojen toimijoiden on helpompi käyttää massaansa markkinoiden myllerryksen tasaamiseen?  

Työ ja sen tekeminen on muuttunut ennenkin, eli kyseessä ei ole mikään uusi ilmiö. Työ sen enempää kuin kulutuskaan ei tule loppumaan, mutta tällä hetkellä kohtaamamme muutoksen nopeus on se, mikä aiheuttaa ahdistusta. Pitämällä silmät auki ja mielen avoinna muutos on mahdollista kohdata. Sitä ei kuitenkaan tarvitse, eikä kannatakaan kohdata yksin. Oppimalla ja kouluttautumalla omat mahdollisuudet selvitä parantuvat.

jani.kurhinen(at)jyu.fi