Kun antaa niin itsekin saa

Vanhassa teekkareiden vapputervehdyksessä on edelleen potkua. Tätä tervehdystä voi käyttää sparraamaan itseään päivittäiseen henkilöjohtamiseen.  Ihmiset työssään tekevät parhaansa päivittäin, mutta miten heidät saa ylittämään itsensä – edes joskus?

Viime vuonna saimme nauttia koripallon MM-turnauksesta jossa Susijengi näytti parasta osaamistaan. Villikortti vei meidät kisoihin jollaisia ei ennen ollut koettu. Joukkueemme ei ollut lähtökohtaisesti menestyjä, mutta tarjosi hienoja hetkiä turnauksessa. Oli suorituksia joissa yksilöt ja joukkue selkeästi ylittivät itsensä. Osaltaan tähän siivitti paikalla Bilbaossa olleet fanit jotka näkyivät ja kuuluivat katsomossa.

Meillä kaikilla on oma sisäinen fanijoukko joka jakaa kiitosta onnistumisista mutta myös masentaa häviön hetkellä. Johtamisessa tämä antaa mahdollisuuksia oikein huomioituna. Esimiehen tulee olla niin lähellä johdettaviaan, että pystyy näkemään milloin työntekijän sisäinen työpaikka on vastatuulessa ja milloin onnistuminen antaa siivet.
 
Työyhteisö on hallittavaksi vaikeaselkoinen ekosysteemi. Yrityksen organisaatiokaavio on monesti nopeasti lukaistu ja henkilöt voidaan nimetä sen eri tasoille. Strategia on yhteisesti sovittu ja tavoitteet piirretty kalentereihin.  Näin toimitaan varmasti valtaosassa suomalaisista yrityksistä. Miksi sitten menestyminen ei hyvästä suunnitelmasta huolimatta kohtaa?

Yrityksen toimintakulttuuri muodostuu tavoista ja asenteista henkilöstön keskuudessa. Puhutaan henkilökemioista ja siitä miten valitut henkilöt tulee olla samanhenkisiä. Työpaikalla suhteet alkavat muovautua ensikohtaamisesta lähtien. Mitä paremmat suhteet sitä parempi tulos on saavutettavissa.

Esimiesten tulisi olla tiiminsä kohtaamisissa mukana ja pyrkiä aistimaan tilanteet ja kannustaa kaikkia tasapuolisesti. Tunneäly on johtamisen teemoista kaikille jo tuttua. Jos tiimin vetäjä tai projektipäällikkö ei omaa havainnointikykyä ihmisten mielialoista ja tunteista, voiko sitä kirjoista lukemalla oppia? 

Sisäinen työelämä määritellään joka päivä

Ihmisten sisäinen työelämä kokee nousuja ja laskuja päivän aikana heidän mielessään. Kahvitauon keskustelussa periksi antava voi jähmettyä miettimään tappiotaan ja hänen päivän työpanoksensa laskee merkittävästi. Tunneälyllä matkassa oleva esimies ottaa aiheesta kopin ja nostaa työntekijän takaisin omalle tasolleen. Mitä keinoja siihen on käytettävissä? Ei mitään ennenkuulumatonta:

1. Kuunteleminen on edelleen arvossaan.

2. Ole läsnä. 

3. Tuuleta ja kannusta pienistäkin saavutuksista – seuraava voi olla jo isompi.

4. Olemalla positiivinen tartutat fiiliksen lähiympäristöön.

5. Aikatauluta realistisesti, liian optimistinen aikataulu aiheuttaa stressiä.

6. Helpota tiedonkulkua, viesti ja ota vastaan viestejä – keskustele.

7. Älä pakoile vaikeitakaan päätöksiä.

On helposti uskottavaa, että ihminen, joka kokee voivansa vaikuttaa omaan työhönsä, kestää paremmin kuormitusta. Varmasti myös ihminen joka voi säädellä omaa tekemistään on luovempi ja tuotteliaampi. Miten voimme antaa tämän tunteen kadottamatta tuottavuutta? Riittääkö kun tavoitteet on kaikille selvillä ja aikataulu on realistinen? Siihen sitouduttuaan, kyllä aikuinen ihminen saa aikaiseksi.

Nousukiidossa oleva projekti on kaikella tapaa positiivinen. Ihmiset ovat hyvällä mielellä ja tuloksia saavutetaan. Miten käy, kun aikataulun takaraja tulee vastaan ja yleinen hermostuneisuus lisääntyy. Tässä kohdin alkaa tunteet kärjistyä. Jaksaako johto vielä kannustaa ja motivoida? Pakkohan se on. Valitettavasti tämä pakko alkaa näkyä jo johdon olemuksessakin. Pitäisikö laittaa Suomen puolustusvoimien tapaan miehiä ja naisia vaihtoon, että saadaan projekti maalin aikataulun mukaan? Minä laittaisin - jos olisi mistä valita.

Työyhteisön ratkaisumallit ja tapa edetä asioissa vaikuttaa miten se selviää karikoista. Esimiehen on osattava antaa oikeat eväät jo pitkin matkaa. Tällöin on helpompi kohdata haastava aikataulu ja sen loppusuora jo ennen kuin kollegoiden sättiminen alkaa. Ennakointi auttaa tässäkin asiassa. Kun työyhteisössä on kaikki arvot kohdallaan, on onnistuminen lähempänä.

Usein korostetaan luovuutta joka saavutetaan hyvän olon ja ilon kautta. Millä tätä hyvää oloa sitten saa aikaan? Googlen luovuutta ollaan korostettu ja heidän työyhteisön toimintatavoista on kirjoitettu kirjoja.  Luovuutta korostetaan vapaudella – Googlen suunnittelijat voivat käyttää 20% työajastaan miten haluavat. Olisitko valmis antamaan luoville työntekijöillesi yhden kokonaisen 'tee mitä haluat' -päivän viikossa? 

Google on antanut ja saanut sille vastinettakin.

Pasi Niemi, FinnLacto Oy

Menestyksen Strategiat 2014-2015 –ohjelman osallistuja

Kirja: Pienet suuret teot, opi johtamaan kehitystä, Amabile Teresa, Kramer Steven

 

 

Tunnetyö on päätöksentekijän raskaimpia urakoita – vai avaava matka flow’hun?

 

Luin Maija-Riitta Ollilan Johtajan parempi elämä -kirjaa, jossa tämän tästä esiin putkahti sana tunteet. Kirjan mukaan tunnetyö on päätöksentekijän raskaimpia urakoita, mutta liittyy olennaisena osana johtamiseen. Tunnetyön on osoitettu vievän tavattomasti energiaa.

Alati muutoksessa oleva toimintaympäristö edellyttää mielen jouston lisäksi tunnejoustavuutta. Johtajan on osattava mukautua toisten tunteisiin, sekä kyettävä tunnejohtajuuteen ja ohjaamaan muita omalla esimerkillään.

Ollila peräänkuuluttaa tunteiden maailmaan tutustumista, jotta omaa minää voisi muokata työelämän vaatimuksista paremmin selviäväksi. Kun tunteet käytös- ja reagointimalleja laukaisevina nappuloina tulevat tutummiksi ja niitä oppii käsittelemään, on helpompi vapautua häiritsevistä ajattelu- ja käytöskehistä.

Miten työskennellä muokatakseen itselleen tunnejoustavamman minän? Yksi omiin tunteisiinsa tutustumisen tapa on seuraava:

Toivotetaan kaikki tunteet tervetulleiksi ja koetaan ne täysin

Mitä?! Jos minua suututtaa kollegani käytös, menenkö mottaamaan häntä päin näköä? Ei. Tunteen tunteminen on eri asia kuin toiminta. 

No, mutta vihaksi pistää, kun kollegani käyttäytyy töykeästi ja nakkelee niskojaan. Hän viestii  selvästi, että tulen liian myöhään töihin. Sietäisi katsoa peiliin, hänhän se… Ei. Tunteen tunteminen on eri asia kuin sen selittäminen.
 
Mitä tunteen tunteminen sitten on? Negatiiviset tunteethan ovat vaarallisia! Tänä päivänä määrätään tolkuttomasti lääkkeitä masennukseen ja ahdistukseen. Tilastojen mukaan suomalaisista aikuisista noin 400 000 käyttää mielialalääkkeitä, joka kymmenes. Pelottavaa. Ei, tunnetta ei tarvitse työntää pois. Kielteiseksi mielletyn tunteen tunteminen ei normaalitapauksissa lisää ei-toivottua tunnetta, vaan se vapauttaa sekä fyysisesti että henkisesti.

Kuinka tunnetta tunnetaan ilman toimintaa, selittämistä tai poistyöntämistä?

Lähestytään tunteita kehon kautta, sillä ne ovat myös kemiallinen reaktio kehossa. Esimerkiksi stressivatsa-sana tuo heti mieleen tunteen, joka siihen liittyy: pelko, riittämättömyys, huonommuus, jne. Kansan suussa kulkevat sanonnat antavat myös viitteitä kehoon tallentuneista tunteista: maksa halkeaa raivosta, sydän pakahtuu tuskasta, hartioilla on vastuun painava viitta.

Käytännössä: Ota hyvä istuma-asento tuolissasi. Tarkkaile kehoasi, huomaa pienimmätkin puristuksen tai kiristyksen tunteet missä tahansa päin kehoasi. – Tunnen alaselässäni kivistyksen tunnetta, voisiko se olla tunne? Kyllä vain. Kiinnitä huomiosi tuohon kohtaan kehossasi. Samalla voit kysyä itseltäsi, jos se kivistys olisi tunne, mikä tunne se olisi? Vastaus saattaa nousta selvästi, tai sitten ei. Niin tai näin, anna tuolle kohdalle ja koko kehollesi lupa avautua ja pehmentyä. Anna tunteelle tai tuntemukselle lupa, toivota tervetulleeksi kokonaan. Voit antaa tunteen rauhassa voimistua huippuunsa ja sitten häipyä itsekseen. Pidä huomiosi kiinni kehossasi. Missä kohdin nyt tunnet puristuksen, kivistyksen tai muunlaisen tuntemuksen? Toista sama kuin edellä, salli tunne, toivota tervetulleeksi. Havainnoi jälleen, mitä huomaat kehossasi. Voit jatkaa näin, kunnes olotilasi on hyvä ja/tai vastaan on tullut sopiva myönteinen tunne.

Mitä hyötyjä tunteiden sallimisesta on?

Tunnetyöskentely tuo usein tullessaan vapauttavia oivalluksia ja uusia ulottuvuuksia, kun tunteet eivät pelota, laukaise hallitsemattomia reaktioita, eikä niihin jää jumiin. Tunnejoustavuus kasvaa.

Kun kehoon ja omaan minään tutustuu tunteiden sallimisen kautta, saa sivutuotteena terveydellisiä bonuksia, kuten kirjoittaja, jonka verenpaine aleni. Aiemmin vaivanneet alati kipeät hartiat ovat olleet jo vuosia rennot.

Sen sijaan, että tunnetyöskentely olisi voimia vievää, se lisää mielenrauhaa, tilaa ja energiaa sekä avaa inspiroivan polun laajaan potentiaaliimme ihmisinä. Se tuo myös kasvavaa sovinnollisuutta, jota Ollila ehdottaa ihmisenä kehittymisen mittariksi.

 
marja(at)marjakoivisto.fi

www.marjakoivisto.fi

Marja on Menestyksen Strategiat-ohjelman 2014-2015 osallistuja