Hintakilpailusta eroon markkinoinnin keinoin

Luettuani markkinoinnin isän, legendaarisen Philip Kotlerin ja hänen kollegansa Hermawan Kartajayan sekä Iwan Setiawan kirjoittaman uutuusteoksen Markkinointi 3.0, jäin pohtimaan markkinoinnin nykytilaa Suomessa. Sitä missä noin suurin piirtein tällä hetkellä liikumme täällä insinöörien ja teknokraattien luvatussa maassa. Vieläkö elämme tuotekeskeisessä maailmassa (markkinointi 1.0), vai olemmeko jo siirtyneet asiakaskeskeisyyteen (markkinointi 2.0)? Siis muutenkin kuin puheissa ja korulauseissa.

Itse uskoisin suurimman osan toimivan vielä tuotelähtöisesti. Mitä mieltä itse olet? Mietipä asiaa hetki omalta osaltasi. Mieti miten markkinoinnin rooli nähdään teidän yrityksessä? Mieti onko teidän yrityksessä tavoitteena tuotteiden myynti vai asiakastyytyväisyys, näkökulmana tuotekehitys vai erottautuminen, toimintaa ohjaavana tekijänä tarkka tuotemäärittely vai yrityksen ja tuotteen asemointi? Nämä kun ovat Kotlerin ja kumppaneiden kirjoittaman teoksen mukaan eräitä tuotelähtöisen ja asiakaskeskeisen toiminnan eroavaisuuksia.

Jatka vielä hetki miettimistä. Mieti yritetäänkö teillä kuumeisesti myydä olemassa olevia tuotteita jokaiselle potentiaaliselle asiakkaalle? Entä onko teillä tuotannon tavoitteena tuotteiden yhtenäistäminen, jotta tuotantokustannukset ja ulosmyyntihinta saadaan mahdollisimman alas? Jos kyllä, niin onnittelut. Kuulutte uskoakseni enemmistöön. Elätte vielä viime vuosituhannella ja noudatatte 1950-1960-luvuilla kehitettyjä markkinointikeinoja. Luultavasti Henry Fordin sanat sopivat hyvin kuvaamaan toimintaanne:

”Asiakas voi ostaa meiltä auton minkä värisenä tahansa,        kunhan se on musta”

Tämä ei toki haittaa, jos olette jostain syystä niin erikoisessa asemassa, ettei teidän toimialalla kasvu ole vielä hiipunut tai ole hiipumassa, eikä kilpailu asiakkaista ole kiihtynyt. Mutta jos näin ei ole, vaan sitä vastoin tuotteet ovat samankaltaistuneet, kiristynyt hintakilpailu on alkanut ruokkimaan epätasapainoa, ja asiakaspoistuma tai sen riski on kasvanut, niin sitten kannattaisi kiivaasti alkaa miettimään erottautumiskeinoja ja asiakkuusosaamiseen panostamista.

Te jotka puolestaan olette jo aiemmin huomanneet sen, että asiakkaat käyttäytyvät eri tavalla kuin ennen, ja sen että olemme siirtyneet yhä enemmän epärationaaliseen ostamiseen sekä tunnebisnekseen, jossa asiakkuusosaaminen on menestymisen elinehto, niin hyvä. Teillä pullat ovat jo huomattavasti paremmin uunissa. Olette mitä todennäköisemmin Kotlerin ja kumppaneiden tarkoittamassa markkinoinnin vaiheessa 2.0.

Te ymmärrätte, että on kannattavampaa tehdä kauppaa vanhojen asiakkaiden kanssa kuin jatkuvasti panostaa uusasiakashankintaan. Teille myyntityö on muuta kuin kertakauppoja, tyrkyttämistä ja taivuttelua, sekä hinnalla argumentointia. Seuraatte markkinaosuuden sijasta luultavasti asiakasosuutta, etsitte asiakkaille tuotteita ettekä tuotteille asiakkaita, laskette asiakaskannattavuutta, teillä on hoitomalli koko asiakkuuden elinkaaren ajalle, jne.

Mutta mikä sitten on vaihe 3.0, johon teidän tulisi Kotlerin ja kumppaneiden mukaan pyrkiä? Se on siirtymistä kokonaisvaltaisempaan näkökulmaan, jossa markkinoinnin kohteena nähdään yrityksen sidosryhmät pelkkien asiakkaiden sijasta. Se tarkoittaa myös yhteistoimintaan siirtymistä, jossa asiakkaat nähdään muina kuin passiivisina markkinointikampanjoiden kohteina. Se tarkoittaa mm. tuotehallinnan osalta siirtymistä 4P:stä yhdessä luomiseen, asiakashallinnan osalta siirtymistä STP:stä (segmentointi, kohdentaminen, asemointi)  yhteisöllistämiseen, ja brändin hallinnan osalta siirtymistä brändin rakentamisesta yksilöllisyyden rakentamiseen.

Tässä 3.0 -vaiheessa tuskin yksikään suomalainen yritys vielä on, vai onko? 

Tero Karppinen

EMBA-opiskelija

Blogi on osa Menestyksen Strategiat -ohjelman suoritusta



“Image courtesy of imagerymajestic / FreeDigitalPhotos.net”

Hetivalmiit sukset

Talvinen tammikuun lauantaiaamuni sujui tavalliseen tapaan leppoisasti päivän lehteä lukiessa. Pääkirjoitusten ja mielipideosaston jälkeen huomioni kiinnittyi paikallisen urheiluliikkeen kissankokoisilla kirjaimilla präntättyyn mainokseen, jossa suurin otsikoin ilmoitettiin juniorien/lasten voitelematta valmiiden suksien olevan nyt kaikkien aikojen erikoistarjouksessa, mahtavana pakettina monoineen kaikkineen.

Tätä hankintaa olin ehtinyt jo jonkin aikaa pohtia, joten tuumasta toimeen. Varsinkin, kun mainos lupasi vaivatonta, sujuvaa ja nautinnollista hiihtokokemusta. Päätöstä lähteä ostoksille vauhditti muistikuva edelliseltä vuodelta, jolloin seitsemänvuotiaalle hankittiin varusteet varsin erilaisella menetelmällä. 

Menopelejä etsittiin serkkujen runsaasta vanhojen suksien varastosta, ja valinnanvaraa näytti olevan. Mutta. Jos monot olivat sopivat niin tietenkään niihin ei löytynyt sopivan mittaisia suksia. Ja jos löytyikin, siteet eivät sopineet monoihin. Ja mikä kohtalokkainta, suurin osa tarjolla olevista hiihtovälineistä oli – tyttöjenvärisiä! Ei tule kysymykseenkään! 

Paketti saatiin häthätää kasaan, mutta viimeistään voiteluvaiheessa varmistettiin orastavan hiihtoinnon lopullinen tukahtuminen. Sukset eivät luistaneet, mutta eivät oikein pitäneetkään ja niinhän siinä kävi, että kuuliaisesti koulussa suoritettujen hiihtotuntien jälkeen lapsi kieltäytyi hiihtämästä vapaa-ajallaan.

Tämän kokemuksen viisastuttamana tuumin, että voitelua tarvitsemattomat sukset olisivat ratkaisu kaikkeen edellä kuvattuun. Ostaisin suksipaketin lapselleni, mutta myös itselleni. Näin sieluni silmin, kuinka sutjakkaasti sivakoisimme jo samana päivänä pitkin Jyväsjärven aurinkoista rantaraittia.

Itsevarmuutta uhkuen marssin lapseni kanssa kauppaan. Kerroin myyjälle, että halusin ostaa tarjouksessa olevan junioreiden suksipaketin. Ostaisin myös aikuisten setin itselleni. Suksia katsellessamme myyjä esitteli suksen ominaisuuksia. Ja mitä hän kertoikaan?  Sen, että ennen ensimmäistä hiihtoa suksi pitää käsitellä hiekkapaperilla. Ja sen, että jos ja kun pakkanen kiristyy, pohjaan tulee levittää pikapitovoidetta. Mitä ihmettä? ”Kuulostaa kovasti voitelulta”, näsäviisailin myyjälle. ”Eikös näiden pitänyt olla sellaiset voitelua tarvitsemattomat sukset?”  Hivenen empivä vastaus kuului: ”No…., tosiasiahan on se, ettei sellaisia suksia olekaan, joita ei jollain tavalla voidella tarvitsisi”.  

Myyjä kuitenkin vakuutteli pitovoiteen levittämisen olevan helppoa, ja mikäli lapseni ei ole intohimoinen hiihtäjä, hän pärjäisi näillä suksilla vallan hyvin – aivan kuten hänen oma poikansakin pärjää. Ja sitä paitsi, voiteluhan on helppoa: viedään vain sukset mihin tahansa urheiluliikkeeseen, ja siellä ne voidellaan suitsait. Voi harmitus! Epätoivo hiipii mieleen. Entäpä sitten ne aikuisten sukset, joilla kohta hiihtelisin auringonlaskuun? Oliko vanhassa vara parempi?

Myyjä opasti erittäin ystävällisesti, että helpoin voitelutapa on kiinnittää suksien pohjaan niin sanotut pitoteipit. ”Jaa, no onkos teillä sitten sitä pitoteippiä myytävänä?”, kyselin hämmentyneenä. ”Totta kai on, ja se maksaa vain muutaman euron”, kuului myyjän voitonriemuinen vastaus. Jo toista kertaa jouduin näsäviisailemaan. Totesin, että etpä taida olla hääppöinenkään myyjä, kun noin halvalla aiot minut päästää. ”Jos ostan vain pitoteipin, aikuisten suksipaketti jää hyllyyn!” Mutta myyjäpä hymyili leveästi ja vastasi, että ehkä en ole hyvä myyjä, mutta olen rehellinen myyjä! 

Kaikesta huolimatta junioreiden hiihtopaketti lähti kaupasta mukaan.  Ja nyt kun tapauksesta on kulunut viikko, olemme käyneet lapsen kanssa ahkerasti luistelemassa. Ja suksien pitoteippi odottaa edelleen korkkaamatta eteisen piirongin päällä.

Miten tässä näin kävi?

Myyntipsykologian näkökulmasta edellä kuvattu tilanne on kiinnostava. Petri Parvinen  esittelee kirjassaan Myyntipsykologia - Näin meille myydään näkemyksiä sekä tutkimustuloksia myyjän ja ostajan ominaisuuksista, vuorovaikutussuhteista sekä myyntiprosesseista. Parvinen viittaa teoksessaan esimerkiksi  klassikkotutkimukseen vallan esiintymisestä. Jos urheiluliikkeen myyjän toimintaa ja vallankäyttöä myyntitilanteessa tarkastellaan tämän jaottelun näkökulmasta, myyjän vallankäyttö ei ole yksiselitteistä.

Hän toisin sanoen käyttää valtaa monella tavalla. Eniten hänen vallankäyttönsä edustaa asiantuntijavaltaa. Hänellä on suksista sellaista tietoa, jota asiakkaalla ei ole. ([…] ”ettei sellaisia suksia olekaan, joita ei jollain tavalla voidella tarvitsisi.”) Hän käyttää myös palkitsemista: jos asiakas ostaa lasten suksipaketin, hän pääsee vähemmällä rahankäytöllä omissa suksissaan hankkimalla ainoastaan pitoteipin. Näin ollen hän pyrkii myös vaikuttamaan  vastaanottajan vaikutusprosesseihin.

Suostuttelustrategiaksi hän oli valinnut – tietoisesti tai tiedostamattaan –  kolme tapaa: tunteisiin vetoamisen vertaamalla asiakkaan tilannetta omaansa (”kuten hänen oma poikansakin pärjää”) ja tuomalla esiin hankinnan positiiviset seuraukset (lapsen onnistuminen hiihtoladulla), syyllistämisen (”pitovoiteen levittäminenhän on helppoa”) sekä manipuloinnin (”ehkä en ole hyvä myyjä, mutta olen rehellinen myyjä”).  Sen sijaan hän ei varsinaisesti vetoa asemaansa tai pakota. Myyjän toiminnassa on kiinnostavaa myös se, että hän asettuu näennäisesti asiakkaan tasolle rinnastamalla asiakkaan lapsen ja omansa. Hän esittää, että asiakas ja myyjä ovat tasa-arvoisia. 

Parvisen  mukaan ”tiedon vaihto ja suositukset pyrkivät muuttamaan ostajan mielikuvia hänen aikomansa toiminnan suotavuudesta ja toivottavuudesta”. Kyseissä myyntitilanteessa tämä toteutui, sillä myyjä pystyi kääntämään tilanteen hyödykseen kertomalla olevansa rehellinen ja muuttamalla asiakkaan toiveajattelua helpoista suksita. Toisaalta voidaan todeta, että asiakasyhteensopivuus ei ollut  kohdallaan olihan lopputuloksena tyytymätön asiakas, joka ei samaan liikkeeseen enää tule uudestaan.  Lopuksi  todettakoon, että mainonnassa ei kannata antaa liioiteltuja lupauksia, joita ei voida lunastaa, ja joihin myyntihenkilökunta ei voi sitoutua. 

Hyviä hiihtokelejä!

Leena Hautsalo
EMBA-opiskelija

blogikirjoitus on osa Menestyksen Strategiat –ohjelman suoritusta

Mitä jos julkinen terveydenhuolto keksittäisiin tänään?

Julkinen terveydenhuolto sisältää jo määritelmässään kaksi sanaa, jotka luovat kuvan tiukasta ohjeistuksesta ja rajoitetuista toimintatavoista. Julkinen sektori on kestämättömän talouspaineen alla ja terveydenhuolto vie julkisista varoista reilusti yli puolet.

Jotain on siis tehtävä, jotta rahat riittävät ja ihmiset saavat edelleen hyvää hoitoa. Ehkäpä uudenlainen ajattelu avaisi silmiä, joten tartuin reippaasti hieman riskaabelilta kuulostavaan kirjaan, nimittäin Alf Rehnin Vaaralliset ideat – kun sopimaton ajattelu on tärkein voimavarasi.

 

Rehnin kirja haastaa tulemaan pois mukavuusalueeltamme ja kirjailija viestittääkin provosoivasti, että kaikki mikä tuntuu kivalta, ei ole luovaa. Luovuus sopii huonosti ajatuksena julkisen terveydenhuollon kehittämiseen, mutta tarkemmin miettiessä ehkäpä luovuus onkin juuri se mitä kaivataan rahoitusvajeen peittoamiseen ja hoitajapulan kampittamiseen. Jos tehdään aina niin kuin ennenkin, niin lopputulos on samaa kuin aikaisemmin.

Julkinen sektori on toiminut pitkään aika lailla samalla toimintamallilla ja paljolti samalla lailla ajattelevien ihmisten johtamana. Pitäisi uskaltaa synnyttää ilmapiiri, joka sallii luovuuden. Miten rakennetaan legopalikoista tornitalon sijaan rivitaloja eli miten voisimme järjestää terveydenhuollon palvelut potilaan parhaaksi, henkilökunnan hyvinvointia tukien ja tehdä se vielä nykyistä kustannustehokkaammin.

Liika luovuus ei ole kuitenkaan tavoiteltava tila, ei ainakaan julkiselle sektorille, jonka tehtävä on tuottaa kansalaisille heidän tarvitsemansa palvelut verovaroin eli kohtuullisin kustannuksin ja oikeudenmukaisesti. Rehn yllyttääkin kirjassaan kopioimaan, joka hieman yllättää poikkeavaan ajatteluun keskittyvässä kirjassa. Itse näen ajatuksen fiksuutena, että miksi keksiä pyörä uudestaan, kun se on jo kerran keksitty. Joku muu on jo kehittänyt paremman ja vieläpä kustannustehokkaamman tavan hoitaa potilas tämän ja tuonkin tyyppisen sairauden osalta, joten käytetään verovaroja fiksusti, kysytään kaverin kokemuksia ja kopioidaan ne toimivimmat mallit meillekin.

Erilaisuudessaan tämä kirja oli mielenkiintoinen lukea. Itse asiassa jokaisen julkisella sektorilla toimivan johtajan ja päätöksentekijän pitäisi lukea tämä kirja ja saada sen sisällöstä edes pienen pieni tartunta uusien näkökulmien löytämiseksi.

Miia Kiviluoto

EMBA-opiskelija

Blogikirjoitus on osa Menestyksen Strategiat-ohjelman opintosuoritusta.

Kuinka löydät sen oikean?

MBA-ohjelmia on maailmanlaajuisesti tuhansia. Myös Suomessa tarjontaa on runsaasti, joten jokainen itsensä kehittämisestä kiinnostunut löytää varmasti omiin tarpeisiinsa sopivan koulutusmuodon. Tämä on tärkeää, sillä MBA:n suorittaminen erityisesti työn ohella ei ole mikään pikku juttu. Eri koulutustarjoajien vertailu saattaa kuitenkin tuntua hieman hankalalta, sillä jokaisella ohjelmalla on omat tunnuspiirteensä ja painotuksensa.

Itselle sopivinta ohjelmaa valittaessa kannattaa kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, milloin ja missä lähikoulutus yleensä pidetään, kuinka opintosuunnitelma joustaa kiristyneessä työtilanteessa tai kuka ohjelman laatua tarkkailee.

Avaan tässä kirjoituksessa hieman sitä, millainen on Avancen Executive MBA-ohjelma, lyhyemmin sanottuna EMBA, käytännön tasolla ja kenelle se parhaiten sopii.

Avancessa ei opiskella ”kolme vuotta samassa ryhmässä” -periaatteella, vaan ohjelman rakenne on modulaarinen. Pakollisia kursseja on vain kaksi, muut kurssit jokainen valitsee oman kiinnostuksensa tai kehityskohteidensa perusteella. Tämä tarkoittaa samalla sitä, että opintojen aikana muodostuu melkoisia asiantuntijaverkostoja - jokaisella kurssilla kun on oma opiskelijaporukkansa kaikkiaan lähes 250:stä opiskelijastamme. Uusien ihmisten kanssa tullaan opintojen aikana tutuiksi: toisista saattaa tulla asiakkaista, toisista ystäviä - joka tapauksessa ympärillesi kehittyy laaja verkosto eri alojen asiantuntijoita, joita pääset halutessasi käyttämään ammatillisena sparrausresurssina opintojen jälkeenkin.

Modulaarinen rakenne mahdollistaa myös sen, että ohjelma on oikeasti hyvin joustava. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opintosuunnitelma jota voidaan muokata ja muuttaa myös silloin, kun opinnot ovat käynnissä. 

Mikäli työkiireet välillä painavat, voit hyvin keskittyä välillä itsenäiseen opiskeluun tai pitää hieman taukoa. Jos taas tuntuu, että tahti voisi välillä olla rivakampikin, on myös se mahdollista. Suoritusvauhti on siis todella helposti säädettävissä ja aidosti yksilöllinen. Yleensä opinnoista suoriudutaan noin kolmessa vuodessa, mutta opinto-oikeus myönnetään viideksi vuodeksi.

 

Aikataulun lisäksi myös opintosuunnitelman sisältöä voidaan muuttaa. Voihan olla, vastuualueesi laajenevat opintojen aikana ja tarvitsetkin enemmän vaikkapa talousosaamista kuin olit alun perin suunnitellut. Valmistuminen on meillä neljä kertaa vuodessa, joten joustoa löytyy myös ihan viimeisessä vaiheessa ennen alumniksi siirtymistä.

Avance ei ole pelkästään paikallinen toimija, vaan asiakkaat tulevat ympäri Suomea. Noin 2/3 opiskelijoistamme on pääkaupunkiseudulta. Siksi koulutuspäivämme järjestetään suurelta osin pääkaupunkiseudulla, mutta myös muualla Etelä- ja Keski-Suomen alueella hyvien kulkuyhteyksien varrella. Lähikoulutus järjestetään pääsääntöisesti arkipäivinä ja päiväsaikaan. Meillä opiskellaan pääasiassa suomen kielellä, halutessa opintoihin saa mukaan kansainvälistä näkökulmaa valinnaisilla kursseilla.

Noin prosentti maailman MBA-ohjelmista on saanut arvostetun kansainvälisen AMBA-akkreditoinnin. Suomessa on kolme AMBA:n akkreditoimaa MBA-ohjelmaa, joista yksi on Avancen. Akkreditointi myönnetään aina määräajaksi, jonka jälkeen sen perusteet arvioidaan uudestaan. 

Vaikka Avance on saanut akkreditoinnin maksimiajaksi eli viideksi vuodeksi, on uusi arviointi pian taas edessä ja sitä varten teemme päivittäin töitä laadun ylläpitämiseksi, asiakkaittemme tyytyväisyyden takaamiseksi sekä uusien, innovatiivisten toimintamallien löytämiseksi. On tärkeää, että laadunvarmistus ei ole pelkästään omissa käsissämme, vaan saamme siihen myös säännöllistä, kriittistä ulkopuolista näkemystä.

 
Koulutuksemme sisällön muotoutumiseen vaikuttaa suurelta osalta osallistujilta saatu palaute ja ne tarpeet, joita muuttuva työelämä kulloinkin asettaa. Näin ollen ohjelma elää ja muuttuu jatkuvasti. Millainen mahtaa olla Avancen MBA-ohjelma kymmenen vuoden kuluttua, vuonna 2024?

Hyvää ystävänpäivää!

 sanna.palvimaki(at)jyu.fi

Defining Social Business and Social Media throughout the Enterprise

In Avance we decided to celebrate our 30 year jubilee by organizing five events which tackle head on the most important issues in successful organizations face today. The first event will focus on maximal and strategic use of social media.  Neal Schaffer is certainly an expert on that topic. https://www.jyu.fi/jsbe/avance/juhlailmot
Read his blogpost below.

Let’s talk about defining this “social business” term that you have probably been hearing a lot more in the world of social media. Through understanding my perspective on social business, you’ll begin to understand how far social media is beginning to be utilized through the enterprise by some leading companies here in the United States.

To define social business, I want to offer two different perspectives here. One is the official line. Really, the “official definition” of social business originates from Nobel Peace Prize laureate Professor Muhammad Yunus. He has written books about it several years ago. His definition of social business is the following: “A social business is a non-loss, non-dividend company designed to address a social objective within the highly regulated marketplace of today.”

 

There is another variant on the social business model which is a term applied on the businesses that adapted social networking tools and practices for internal and external functions across their organizations. This is what many call a “social enterprise.”

My definition of social business is going to be closer to the above variant, although a bit different. It is based on what I have seen evolved in social media, just based on my own social media consulting experience. Let’s start with how I began consulting.

After publishing my first social media book and speaking on social media at several local events, in January of 2010, during the course of two weeks, 4 local companies reached out to me for help with their social media. “Can we hire you on a consulting basis?”

I thought really hard as to what my role should be in working with these companies. Did I want to do social media on their behalf? No! Did I want to help them navigate and utilize social media in what I believe would be the right way in terms of best practices and help them achieve their objectives? Absolutely yes! What was needed in order to help them do that?
This is how I started creating my own business model and intellectual property assets in social media strategy consulting.

I realized that companies needed help with the following two things. 

Number one is strategy. You can do a lot with social media. What exactly do you want to achieve? How can we map what is possible in social media with your corporate objective?

Number two is education. I needed to make sure that my clients were up to speed as quickly as possible as to what was possible in social media. What were the best practices? In other words, how can I best replicate my knowledge and really give them a customized brain dump for their own situation? Only in this way could any strategy that I create become both an implementable as well as internalized solution.

To be honest with you, I found my role was becoming that of a management consulting job more than a social media marketer. I say that because my professional experience is in B2B sales, business development, and marketing where I launched sales organizations from scratch in Asia for a few different organizations. Anyone who has been a Country Manager or Regional Vice President like I was knows that you need to wear a lot of different hats internally as part of your job. At the end of the day, you have to hit your sales number. But in addition to sales, you also have to manage marketing activities, hire staff, deal with customer service, advise on legal issues, and even handle administrative issues. It all falls in your responsibility. And that experience, if you really want to be a social media consultant, is what you need. The reason why is as social media permeates industry, it also permeates corporate discipline.

One of my clients wanted to use social media for customer service. This is back in the day when companies were still trying to think of how they could potentially use social media throughout their organization. There is social recruiting, and even social media for the legal department. For instance, how do you deal with regulated industries and disclosure complaints and also the social media policies and how it protects companies in worst case scenarios that we have already seen happening? What about social media for product development, gleaning product feedback directly from the public without having to create private research groups? 

One time during a specific social media strategy consulting project, I told my clients for the first meeting to kick things off that we needed to have everyone doing anything related to social media come to our first meeting and get their input and try to make the consulting process as naturally collaborative as possible. There were about fifteen people who came to the first meeting, basically representing every department within the organization. 

This is how far social media has evolved – and that particular experience was back in 2012! So, when we talked about that social business variant of using external networking tools for internal and external functions, yes, this is still true. But what most people don’t see and what I would add to the definition is that social media from a corporate perspective really began as really an outbound focus headed by marketing or public relations to engage with others, but it was primarily still seen in the traditional paradigm of one-way broadcast. We all know now that social media is a two-way communication channel. What happened over time, obviously, through complaints that people make in social media, interesting content contributions made through social media campaigns, through questions consumers ask brands over social media, and comments people make - we now know that the more engagement that brands and businesses do with social media users, the more feedback that can be utilized internally for a variety of purposes they get. 

Getting back to my definition of social business, then, I would say it is not just the outbound efforts that companies pursue with social media users, and it’s not just about receiving the feedback but it is in addition the input of that feedback into everything your business does that best defines a true social business. There are companies that are starting to make business decisions based on what feedback they receive in social media.  In other words, when considering a strategy for any given internal department, they are beginning to ask not only what role social media can play, but also what suggestions social big data might have for them. In such a way, inside a social business, social media doesn’t replace anything – but it complements everything.

There are no shortcuts in becoming a social business, but regardless of where your company is in the evolution, I hope I have given you some food for thought as to where in your organization you can use social media. Think outside of the box with regards to how you might be able to use social media. Bring every department into your social media strategy. Your company will ultimately benefit for it.

Neal Schaffer
Maximize your Social
President, Author, Founder